Minusta on ollut ihanaa olla lasten kanssa kotona. Aamuisin tuntuu etuoikeutetulta jäädä yöpuvuissaan unenpörröisten lasten kanssa kotiin, kun mieheni sulkee ulko-oven kuusi kolmekymmentä. Pakata aamutoimien jälkeen porukka autoon, lähteä puistoon, museoon, kavereita tapaamaan, huvipuistoon, kuntosalille tai lompsutella pihan poikki altaalle. Olla majojen rakentaja ja päivien syli, saada märkiä suukkoja ja hentoja halauksia. Suomessa meillä alkaa […]

 Oppi numero yksi: tee omaa juttuasi. Jos et muista koreografiaa jossain kohdassa tai osaa liikettä, se ei haittaa, tanssi silti. Minä olen ollut aina niitä orjallisimpia koreografioiden noudattajia, jotka meinaavat melkein pyyhkäistä nenäänsäkin kun ohjaaja pyyhkäisee. Vitsit kuinka vapauttavaa on ollut antaa vain tanssin viedä, heilutella vaan menemään. Kaikkien kädet ja lanteet heiluvat kuitenkin ihan […]

Olohuoneessa on legopalikkapelto, pinnasänky täynnä viikkaamista odottavia pyykkejä ja kaksi ihottuman peittämää lasta nukkuvat sängyissään. Ulkona sade kastelee pihaa, asfaltti kiiltää verhojen raosta, sulautuu pimeään ja minä otan kaiken irti tästä hiljaisesta hetkestä. Täällä on meneillään sairaspäivä numero neljä. Tyttö-parkani nappasi meille enterorokon, kun ehti nakertaa dinosauruslelua isoveljen preschool-luokassa ennen kuin huomasinkaan. Ovessa oli lappu […]

Paluulentomme Lontoon kautta Charlotteen lähti kahdeksalta aamulla. Jos olisimme lähteneet reissuun majapaikastamme Varsinais-Suomesta tai Satakunnasta, olisi tämä tarkoittanut nukkuvien lasten siirtämistä autoon keskellä yötä ja pitkän päivän starttaamista omalta osaltamme noin kolmelta aamuyöllä. Lentokenttähotelli ja matkapäivän aloittaminen jo valmiiksi kentän läheisyydestä alkoi kuulostaa houkuttelevalta. Hotelleja selatessani törmäsin varsinaiseen matkaajan aarteeseen: lentokenttähotelliin, joka sijaitsee lähtöterminaalimme alakerrassa! […]

Kaksi viikkoa sitten seisoin harmaalla Helsinki-Vantaan lentokentällä ja hengitin raikasta tihkusadetta. Olin jo pitkään miettinyt, tuntuisivatko kotimatkan laakeat peltomaisemat ja koivumetsät vatsanpohjassa, olisinko unohtanut teiden kapeuden tai huoltoasemien kyltit, olisiko jokin eri tavalla. Uutta ehkä, vähintään kummallisen tuntuista? Kaikki tuntui yllättäen samalta, päivien kuluessa myös minä itse. Pääni kävi vielä monta päivää saapumisestamme Etelä-Carolinan ajassa […]

– Kaksi viikkoa on aivan liian vähän lomalle kotimaahan. Loma-aikaan pitää mahduttaa yli puolen vuoden rästiin jääneet jutut, juorut, kahvittelut, illanistujaiset, lapsivapaat aamu-unet (päivät alkavat ohjelman määrään nähden liian myöhään) ja lomailu. Kahdessa viikossa tuntuu jokaisen kanssa, että aika loppuu kesken.  – Amerikka ei lihota, suomalainen kahvipöydästä kahvipöytään-matkustelu lihottaa. Uskottelen itselleni, että osa vaa’an uusista lukemista […]

Keväällä tyttäressämme ilmeni huolestuttavia merkkejä. Hän kieltäytyi syömästä plättejä kermavaahdolla ja mansikkahillolla ja sylkäisi pois pakkasesta sulattamani ruisleivän palasen. Maapähkinävoi/hilloleipää maistaessaan hän sen sijaan intoutui kinuamaan lisää. Pakatessani matkalaukkuja Suomen vierailullemme ymmärsin, että hän on elänyt kauemmin Amerikassa kuin Suomessa. Hänelle kuumat etelän helteet ja high fiveja hänelle heittelevät vastaantulijat ovat sitä normaalia. Suomen viileät […]

Kerrankin olimme fiksuja ja aloitimme pakkaamisen jo hyvissä ajoin. Ehkä olemme viimein alkaneet oppia. Jo viime viikonloppuna heitimme matkalaukut sängylle ja aloimme keräämään niihin mukaan tulevia juttuja, joita emme varmasti enää tällä viikolla täällä tarvitsisi. Tuulitakit, farkut ja villapaidat kaikille muille paitsi tyttärellemme, sillä eihän tuo etelän kesän lapsi omista noista ainoatakaan. Onneksi oli takin […]

Tylsämaineiset tiistai-illat ovat lemppareitani keskellä arkiviikkoa. Tiistaisin ympäri kaupunkia järjestetään ”kids eat free”-iltoja ja käymme yleensä aina silloin syömässä. Usein teemme samalla jotain kavereiden kanssa, ennen ruokailua leikkitreffit altaalla tai vaikkapa leffailta kuten viime viikolla. Tänään seisomme McAllister’s Delin jonossa nälkäisten lasten kanssa hiukset vielä altaan vettä märkinä tiputtaen. Ystävämme olivat jo pöydässä ja me […]

Olen ahkera tekemään listoja, mutta sellainen ”kerran elämässä”-bucket list minulta on tainnut jäädä tekemättä. Jos minulla olisi sellainen, siinä olisi ehdottomasti kaksi asiaa: haluan nähdä villidelfiinejä ja valaan. Listaan kuuluisi myös hevosella ratsastaminen ja näin pelkoni voittaminen, kirjan kirjoittaminen, haluan oppia leipomaan hyvää pullaa, oppia ymmärtämään viineistä muutakin kuin mikä maistuu hyvältä ja mikä pahalta, […]