Ja vielä (viimeisen) kerran polttareista: pieni pitsihehkutus

Polttarimuisteloni on tainnut lipsahtaa tämä mukaanlukien jo kolmeksi postaukseksi, mutta olkoon tämä päätös trilogialle. Halusin vaan vielä kertoa, kuinka iloinen olen siitä, että vältyin kaikenmaailman 60-luvun jumppaopen kokotrikoilta ja muilta vastaavilta. Toki olisin polttarivalani alla moiset kuteet päälleni kiskonut, mutta pitsimekossa bailaaminen oli kyllä miljoona kertaa hauskempaa.

1081878_388307994625079_939556859_n_0.jpg

Illan hämärässä ei kännykkäkuvat enää olleet oikein teräviä, mutta tässä ihanan Sonjan nappaamassa kuvassa näkyy kuitenkin ne pääjutut: kukkaseppele ja pitsimekko. Niin ja pahvisydämeen oli kirjoitettu Morsian 2013. Tytöt olivat stailanneet minut niin tyylikkäästi, mutta tuleva morsian on niinkin classy että poseeraa minikokoinen salmaripullo kädessä 😀 

Päiväni ei sisältänyt mitään nolaamisjuttuja muutenkaan, tehtäväni nousta ajaessamme heiluttamaan auton kattoikkunastakin siellä sun täällä oli minusta vaan älyttömän hassua. Kaasoni taisivat joutua jopa kerran komentamaan minut alas sieltä. 

Tähän päättyy nyt polttaritarinat täällä blogin puolella, mutta lähipiirini tuskin tulee niiltä vielä pitkään aikaan välttymään. Ihania muistoja.

Kommentit (4)
  1. Nii-ii-iiin kaunis mekko! Ja niin Morsian 2013:kin 😉

    Ja mulle jos ikinä (mieluummin ei ehkä) tulee polttareita, niin en haluaisi myöskään nolaamisjuttuja tai muuta. Päivään olisi kiva kuulua toki hulluakin, mitä ei itse normaalisti tekisi (mutta jonka voin tehdä, of course), muuten rentoutumista ja ihan vain oloa. Hyvää ruokaa, laatu seuraa. Muuta en kaipaa. Mutta sille on syynsä, miksen itselleni kaipaa polttareita vaan olen yrittänyt tehdä selväksi ettei niitä järjestetä.

    1. Kiitos paljon! 🙂 Olin kyllä itsekin aika tykästynyt tuohon lookiin!

      Valkkaa vaan kaasot tarkkaan, niin he kunnioittavat varmasti toiveitasi juuri sinulle sopivan päivän suhteen (tai sitten eivät järjestä polttareita lainkaan jos niin toivot). 🙂

  2. Anna Blue Eyes
    6.8.2013, 20:08

    Kaunis mekko! Mistähän se mahtaa olla? 🙂

    1. Kiitoksia! 🙂 Tykkään itsekin tuosta kovin. Olen ostanut mekon Raumalta Candida-nimisestä pikkuputiikista (tai oikeastaan sain mekon lahjaksi äidiltäni, mutta tuolta me sen bongasimme). Kurkkasin mekon merkin niskalapusta, ja se oli ainakin itselleni tuntematon Bhatti Paris.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *