Ah mitä terapiaa eilinen olikaan tämän pötköttelijän pääkopalle, kun nuo minun huipputyypit olivat järjestäneet minulle iltapäivän täydeltä yhdessäoloa, naurunkäkätystä ja herkkuja notkuvan juhlapöydän. Niin kauniisti olivat koristelleet ystäväni asunnon, jonka ikkunoista pääsi kevätaurinko sisään tavalla, jota olen niin kaivannut (kyllä, minä kutsun näinä päivinä ilmestyvää aurinkoa jo kevätauringoksi, asiaa ei muuta edes tämän hetken räntäsade). 

Oli kahvinporinaa keittimessä, tarinoita synnytyssairaaloista fiktiivisiin dekkarihahmoihin ihastumiseen ja tällä hetkellä hyvin puhututtavaan nimeltä mainitsemattomaan harmaasävytteiseen erotiikkapläjäykseen, joka parhaillaan valloittaa (vai tukkii?) valkokankaita. Sain parkkeerata itseni pehmeään nojatuoliin, minulle kannettiin karkkeja käteen söpössä kipossa ja minusta tuntui, kuin viime viikkojen ajoittain kiristynyt pinna, huoli, tylsistymisen merkit ja nuhjuiset kotivaatteet olisivat karisseet jonnekin jo ennen kuin hyppäsin (ei kirjaimellisesti) naapurini auton kyytiin kohti keskustaa. 

Sanoisin, että tunnen oloni aivan äärettömän onnekkaaksi ja etuoikeutetuksi kun olen saanut nuo ihmiset elämääni, ellei se kuulostaisi ihan liian laimealta siihen nähden, kuinka onnellinen heistä todella olen. 

Tytöt olivat muistaneet vauvaa vaikka millä lahjoilla ja nyt minusta tuntuu, että perheemme kuopuksesta on tulossa tyylikkäämpi kuin äitinsä. Nyt on meinaan bebellä design-vaatetta ja korua jo ennen syntymäänsä. Pitivät myös huolen, että mahdollisen ikenien kutinan alkaessa saa hän helpotusta vaivaan trendikkäästi eli minkäs muunkaan kuin Sophie la giraffen avulla. 😉

Ai niin ja vaatevalikoimaan ilmestyi myös tärkeimpiä eli niitä röyhelöpyllyjä! 

Kiitos kiitos kiitos rakkaat kaikesta.

<3