Marraspukeutumista

Tämä epämarraskuu on tuonut mukanaan pukeutumishaasteen. Nahkatakilla ei tarkene vaikka lämpömittari niin antaisikin ymmärtää, toppatakissa tulee taas kuuma. Ainoastaan kevyessä villakangatakissa oikeastaan olo on sopiva, mutta ongelmani oli oman takkikokoelmani vähän viimeisiään vetelevä kappale. Ja nyt heti välihuomio: en missään nimessä kaipaa kylmiä kelejä näine ”ongelmineni”, ehei! Sain tästä avauksestani vaan loistavan aasinsillan esitellä uusimman löytöni, eli juuri näihin marraskuun keleihin sopivan villakangastakin. Vähän lipsuin ja sorruin H&M:n aleen, mutta kun ihan oikeasti tämä takki on ihan täydellinen kaupungilla tallusteluun hieman niin viileämmillä kuin myös lämpimämmillä keleillä. Eli nyt.

Tykkään aivan hirmuisesti takin pelkistetystä tyylistä ja vähän pidemmästä helmasta. Päällisessä on 50 prosenttia villaa, jännään vähän miten mahtaa käydä nukkaantumisen kanssa. 

marraskuu13_028.jpg

Takki: H&M, Farkut: Dr. Denim, Nahkahansikkaat: saatu äidiltä joululahjaksi, Neulepanta: Friis&Company, Huivi: Stockmann Global 

 

Halusin aivan kovasti näyttää teille uuden takkini, mutta kuvista tulikin aivan outoja valo-ongelman vuoksi. Pimeä kun laskeutuu jo niin kovin aikaisin, että tuo minun (hieman vastahakoinen) valokuvaajani tulee kotiin kun ulkona on jo poikani sanoin pimiä pimiä. Ainakin muutama juttu on jo jäänyt tekemättä tänne blogiin tämän vuoksi, mutta onneksi samassa veneessä taidetaan olla kaikki tämän pallon puoliskon bloggarit. Haluaisin kuulla teidän mielipiteenne, jätänkö suosiolla kuvat vähemmälle vai postaanko silloin tällöin vaan sinnikkäästi näitä keinovalo-otoksia? Miten te muut toimitte valojuttujen suhteen tällä hetkellä?

Asiasta toiseen. Lähdettiin illalla vielä kahvittelemaan pojan kummitädin luokse (joka muuten kärsivällisesti nappasi tuon ensimmäisen kuvan, kiitos!), ja voi että miten kivat La Case de cousin Paul -valot ystäväni oli ripustanut eteiseensä roikkumaan! Hän on itse kasannut tuon sarjan Barcelonassa Paulin liikkeessä. Tuo valkoinen oksa on mielestäni tosi hauska idea, kun noiden pallukoiden asettelussa itselläni on vähän loppunut mielikuvitus kesken. Minuun iski välittömästi tarve kaivaa meidänkin pallurat jostain taas esiin. Juuri nyt tunnelmallisia valoja ei voi olla liikaa.

marraskuu13_052_0.jpg

 

Miten te olette ratkaisseet tämän marraskuisen takkiongelman tai valokuvausprobleeman, vai ovatko ongelmia laisinkaan? Entä mitäs tykkäätte löydöstäni?

Pus!

 

Muoti Oma elämä Ostokset Päivän tyyli

Bola-koruni (eli tiistaiherkistely)

Makuuhuoneen seinällä, siinä peilin vieressä, roikkuu kaulakorukokoelmani vanhassa naulakossa. Poikaa kiinnostaa nuo korut hurjasti, ja tänään hän onnistui iskemään johonkin hiukan herkkään kohtaan kurotellessaan kohti Bola-korua.

marraskuu13_001_0.jpg

Arvaatte varmaan: ”siinä se nyt kurottelee varpaisillaan tuota korua, jonka kilinää ainakin uskon hänen kuunnelleen myös vatsassani”. Sain juuri pojan nukkumaan, enkä voinut nyt sitten vastustaa kiusausta kaivaa vanhoja raskauskuvia esiin. Ja mikäs se melkein joka kuvassa siinä pallomahan päällä keikkuukaan?

elinan_vauvakutsut_5.2.jpg

Vasemmalla olen kaverini vauvakutsuilla (huomaa takana kadehdittava kenkäkokoelma/säilytysratkaisu!), ja oiken puoleisessa on menossa omat kutsuni. Katsoin myös videon, kun tulen sisään kutsuilleni ja alan itkemään häkellyksissäni. No aloin taas. 😀

marraskuu13_018_0.jpg

Siinä me sitten tutkittiin ja helisyteltiin tuota korunaulakkoon jo unohtunutta korua. Koru oli pojasta hauska, ja minulle se pieni helinä toi mieleen ne päivät jolloin minä ja koru löntysteltiin teekuppi kädessä päivät yliopiston käytäviä, ja iltaisin silitettiin minivaatteita.

Nämä Bola-korut jakavat hieman mielipiteitä, toisista ihan huuhaata ja toisista maailman ihanimpia, ja minä kuulun tuohon jälkimmäiseen. Vaikka, en kyllä vauvan synnyttyä enää käyttänyt korua koska koin sen hankalaksi vauvan kanssa, enkä muutenkaan huomannut tyypin reagoivan koruun oikein mitenkään. Silti raskaana ollessa se tuntui jotenkin sellaiselta kauniilta eleeltä vauvalle, meidän jutulta. Ainakin ajatuksena koru on maailman ihanin.

Koru toimi myös hyvänä keskustelunvirittäjänä, kuten eräs miespuolisen kaverini kysäistyä, että hei kiliseekö toi sun koru. Selitin, että joo tää on sellanen Bola-koru, ja vauva kuulee jo kohdussa sen helinän ja sitten se helinä rauhoittaa sitä kun se on syntynyt. Kaveri oli että ”jahas”, ja sitten ihan hiljaa. 😀

Viimeinen odotuskuva. <3

img_1474.jpg

 

Vanhojen juttujen fiilistelyä tiistaihinne toivotellen,

-R

<3

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään