Terveisiä sateiselta Raumalta! Tultiin vanhempieni hoiviin pariksi päiväksi. Täällä on asfalti märkää ja maa täynnä lehtiä, mutta niin taitaa olla kaikkialla muuallakin. Käytiin aamulla nopeasti Vanhassa Raumassa, mutta luovutettiin siinä vaiheessa kun vettä alkoi kaatua niskaan ihan kunnolla.

Huomaatteko mitään hassua tuossa kuvassa? 

No ei me kengät jalassa sisällä kuljeta normaalisti, mutta poika on niin ihastunut uusiin talvikenkiinsä että ne jalassa pitää leikkiä, kiipeillä ja lukea satujakin vaikka kuinka jo väsyttäisi. Uudet kengät on niin kivat, että niiden riisuminen aiheuttaa kiukkukohtauksen jonka seurauksena päikkäreille meno kestää tunnin. Jos minä kirjoitin juuri hetki sitten nilkkurirakkaudestani, niin tämän postauksen otsikko voisi olla ”Superfit-talvikenkärakkautta”.

Tänne leviää juuri herkulliset tuoksut uunista, takassa ritisee tuli ja koulukirjapino odottaa. Eilen illalla kun olin saanut pojan nukkumaan ja puin tuulihousuja jalkaan viedäkseni koiran ulos, isäni esitti tarjouksen: haluanko mielummin lähteä lenkille vai liittyä äitini seuraan sohvannurkaan hömppäleffaa katsomaan, hyvän punaviinilasillisen kanssa. Ja viimeksi mainittuun tarjoukseen sisältyi koiran lenkitys hänen toimestaan. Arvaatte varmaan kumman valitsin. Isät. <3

Ihan suoraan sanottuna, minua pelottaa ihan hemmetisti kaikki hiljalleen lisääntyvä kylmyys, märkyys ja pimeys. Olen melko herkkä vaipumaan syysmelankoliaan, eikä talvi ole tippaakaan minun juttuni. Ehkä olen vähän muumimainen, sillä kaivautuisin oikein mielelläni talviunille ja heräisin vain silloin tällöin tekemään jotain jännittävää.

Onneksi luonteessani vaikuttaa vahvasti piirre, joka suorastaan pakottaa minut etsimään ja löytämään kaikesta jatkuvasti jotain kaunista ja positiivista, ja tämä piirre yleensä lopulta jyrää kaikki muumitunnelmat.

Taisin jo unohtaa itsekin mikä oli tämän postauksen häntä ja mikä pää, mutta halusin vain tulla moikkaamaan. Ja kehottamaan kaivautumaan toisinaan sohvatyynyjen väliin katsomaan piirettyjä tai jotain kummallista reality -ohjelmaa jos siltä tuntuu. Ja syömään suklaata. 

Lokoisaa lauantaita murut!