Nioxin-kokeilun lopputulos

Kirjoitin kesäkuun alussa käynnistäni Nioxin-tilaisuudessa, sekä hiusteni ohentuneesta tilanteesta imetyksen lopettamisen jäljiltä. Käytin ensimmäisen kuukauden ohjeiden mukaisesti hyvin tunnollisesti joka päivä Nioxin-tuotteitani, ja tehokuurini jälkeen olen siirtynyt minulle normaaliin päivän-kahden pesuväliin (vaikka suositus olisi kyllä käyttää näitä päivittäin). Tässä tilanne kahden kuukauden jälkeen:

2013-08-08_elokuu20133.jpg

Pahoittelen että taas näkyy näitä eilisiä kyykistelykuvia, mutta en nyt löytänyt viime ajoilta parempiakaan kuvia hiuksistani. Näissä kuitenkin näkyy hiusteni tämän hetkinen kunto aika hyvin, ja täytyy sanoa että olen aika tyytyväinen tilanteeseen! Keväällä kärsin imetyksen lopettamisen jäljiltä jonkin verran hiustenlähdöstä, mikä on arvonta-postauksen kommenttien perusteella melko yleinen vaiva naisilla. Enää suihkussakäynnin yhteydessä en ole kriiseillyt, että jääköhän sitä tukkaa lainkaan päähän, vaan hiustenlähtö on ihan selvästi minun osaltani ohi. Huh! 

Mitään kovin suurta paksuuntumista en hiuksissani ole huomannut, mutta en missään nimessä enää ohentumistakaan (olen tästä tosi helpottunut). Toisaalta minun hiukseni ovat niin pitkät ja painavat, että ilman hiuspuuteria, kuivashampoota, pientä tupeeraamista tai muita kommervenkkejä on luonnollinen hiusmallini ”päätä pitkin menevä”, eikä mikään shampoo tai hoitoaine pysty tätä painovoima-asiaa uhmaamaan. Hiusteni yleiskunto on mielestäni todella hyvä, vaikka olen kesän aikana ottanut vaaleita raitoja ja oleillut paljon auringossa (varmasti Scalp Treatmentin  uv-suojan ansiota!). Olen jopa saanut kehuja kavereiltani hiuksistani, juuri siitä kuinka hyvinvoivan oloiset ne ovat. Suurin toiveeni olikin koko kokeilun suhteen saada hiukset ns. hääkuntoon, ja olen nyt tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Eli selvimmät muutokset hiuksissani kuluneen kahden kuukauden aikana ovat olleet:

  • katkeilun loppuminen
  • hiusten muuttuminen ”ilmaviksi” ja kiiltäviksi
  • ohimoideni ärsyttävien vauvahiusten vahvistuminen
  • takkuuntuminen on vähentynyt huomattavasti, hiuksia on helppo harjata
  • vahvan ja terveen oloiset hiukset

nioxin_037.jpg

Olen aika usein kosmetiikan suhteen melko tuuliviiri, mutta vaikka tilaisuudesta saamani Nioxin-purnukat alkavatkin jo hiljalleen osoittaa loppumisen merkkejä, taidan pysyä nyt näissä ja ostaa uudet. Toki joskus saattaa olla kivaa pestä jollain muullakin vaihtelun vuoksi (esimerkiksi tuoksutella Tigejä), mutta olen kyllä tosi iloinen että pääsin mukaan tällaiseen kokeiluun, sillä nyt on uusi vakkarishampoosarja löytynyt! 🙂

*Haluan vielä tarkentaa, että sain kesäkuun alussa Nioxin -tuotteita itselleni blogiyhteistyön kautta

Kauneus Hiukset

Aarre maalaisteiden keskeltä: Kuppi ja Tassi

Iltapäivällä pidettiin breikkiä sekä hääjärjestelyistä että tenttistressailusta, ja kurvailtiin pikkuteitä pitkin hengähtämään Pyhämaahan sympaattiseen Kuppi ja Tassi -kahvilaan. Kahvilan yhteydessä takapihalla toimi kotieläinpiha, joka olikin reissumme päämäärä. 

elokuu2013_076.jpg

Saimme pientä maksua vastaan tutustua pihan eläimiin, ja kahvilan omistaja kertoi meille ystävällisesti jokaisen possun ja pupun tarinan. Poika oli aivan fiiliksissä päästessään syöttämään ja silittelemään eläimiä. Kuvan possuihin tutustuttiin kylläkin aluksi vain isin sylistä, sillä uudet kaverit jännittivät aluksi.

elokuu2013_012_0.jpg

Minä olin aivan lumoutunut valkoisista kanivauvoista, tuli aivan mieleen lapsuuteni albiino lemmikkipupu Leevi! <3

elokuu2013_037.jpg

2013-08-08_elokuu2013.jpg

En kestä noita possuja, ne olivat niin veikeitä! Olen varmaan kertonutkin, että minä pelkään pikkuisen hevosia. Tuota shetlanninponia uskalsin kuitenkin silittää, vaikutti tosi rennolta tyypiltä.

2013-08-009.jpg

Poika oli todella innoissaan eläimiin tutustumisesta. Välillä tosin juostiin syliin ja lahkeisiin turvaan, jos esimerkiksi lampaat alkoivat määkimään tai kukko kiekaisi turhan kovaäänisesti.

2013-08-010.jpg

elokuu2013_052.jpg

Tuon keskimmäisen nimi oli Herra Hakkarainen, ja minä aivan ihastuin häneen! Voiko olla osuvampaa nimeä, eikö olekin ilmiselvä Herra Hakkarainen? Lampaat kiinnostivat poikaa ihan hirmuisesti, ja hän kävi tuon tuosta pienen rohkeuden keräämisen jälkeen syöttämässä ruohonkorsia niiden innokkaisiin suihin. 

elokuu2013_092.jpg

Saimme kahvilan emännältä todella lämpimän vastaanoton, ja oli mukavaa kuunnella juttuja eläinten hoitamisesta ja muusta. Olimme aivan puulla päähän lyötyjä, kun tällaiset kaupunkilaiset kortillamaksajat eivät olleet tajunneet varata pahemmin käteistä mukaan, ja ystävällinen emäntä vaati saada tarjota meille munkkikahvit varhaiseksi häälahjaksi! <3 

elokuu2013_094.jpg

Tällainen reissu kotieläintilalle tuntui olevan pojalle oikea elämys, ja aivan tarpeeksi jännittävä kokemus, sillä autossa uni iski välittömästi. Ehkä jätetään ne Puuhamaat, Särkänniemet ja Muumimaailmat kuitenkin vasta seuraaville kesille, sillä tällaiset pikkureissut taitavat olla vielä tässä vaiheessa kuitenkin se meidän juttu.

Kuten ehkä täällä blogissakin on ollut havaittavissa, olen viime aikoina ollut aivan innostunut niiden tuttujenkin nurkkien ”uudella silmällä” tutkailusta. Läheltäkin voi löytyä vaikka mitä aarteita! 

 

elokuu2013_093.jpg

elokuu2013_097.jpg

Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Kuppi ja Tassissa, mikäli reissaatte Pyhämaan lähettyvillä. 

Oletteko te bonganneet läheltä yllättäviä helmiä? Erityisesti lapsiperheille sopivia vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan, ihan sieltä sun täältä! 🙂 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat