Heippa taas, jälleen terkkuja Raumalta! Eipä meidän remmi montaa päivää taaskaan paikallaan pysynyt. Tällä kertaa minut ja poikani johdatti äidin herkkuruokien äärelle opiskeluavun tarve. Minä, joka niin olen kailotellut olevani lomalla, on jättänyt sanomatta ääneen sellaisen pienen seikan kuin kessäkurssi,  jonka DL sattumoisin on 15.6. Nyt meinasin kirjoittaa, että hups juuri nyt vasta muistin tuon kurssin, harmi kun jäi näin viime tinkaan. Jos olen kuitenkin ihan rehellinen, minä yksinkertaisesti meinasin jättää koko kurssin tekemättä, sillä kiinnostukseni opiskeluun tässä lomahuumassani on ollut tasan nolla.

Oli hyvin hyvin lähellä, etten olisi puolihuomaamatta jättänyt koko kurssia sikseen. Tuskailin eilen miehelleni, että no nyt on jo liian myöhäistäkin, en enää ehtisikään, mistä saisin näin nopeasti kirjat, nekin on varmaan lainassa, jne jne. Hän sanoi, että voin jättää opintokokonaisuuden uupumaan yhdestä kurssista olkia kohauttamalla ja todeten, etten edes yrittänyt. Tai sitten voin ”lopettaa saappaat jalassa ja sanoa että ainakin puursin täysillä”.

Joten tässä sitä naputellaan läppäriä vanhempieni ”pikkuterassilla”, äiti leikkii pojan kanssa ja isäni lähti hakemaan kirjastosta laiskurityttärelleen tarvitsemiani kirjoja. <3 Kyllä minä nyt yhden kurssin tässä parissa päivässä läpi vedän, varsinkin kun minulla on tällaiset tukijoukot. Yötkin on valoisia sitä paitsi, ja oma vikani että tässä näin kiireellä tätä teen. Sitten kun pääsen tarttumaan siihen lupailemaani aiheeseen ”opiskelu ja äitiys”, voisin oikeastaan kirjoittaa vain siitä kuinka mahtavat tukitiimit minulla on taustalla.

Minulla on opiskelukaverina täällä tällainen pieni kesää innokkaasti nuuskutteleva vartija.

Olisimme suunnanneet tänne päin viimeistään huomenna muutenkin, sillä huomenna otan käyttöön äitienpäivälahjani. Kuka muistaa? 😉 IIK!

Aurinkoista loppuviikkoa! 🙂