Kaikki on heikunkeikun ja pullaa saa kaupasta
Flunssa voitettu! Poikani kummitäti soitti yks kaks ja kysyi että saisiko tulla kylään, ihan huippukiva yllätys. Varsinkin näin kolmen päivän neljän seinän sisällä lymyilyn jälkeen oli ihanaa päästä juoruilemaan hyvän ystävän kanssa! Minä en koskaan jaksa pahemmin stressaantua ympäriinsä lojuvista leluista, tuteista tai vaatteista. Meillä käy paljon yllätysvieraita, enkä ihan hirveesti panikoi jos pöydillä lojuu parit astiat tai ei ole ihan juuri imuroitu. Tarjoilut saa nopsaan naapurikaupasta. Kahvijuoruiluhetken saa aikaan myös pienen sekasorron keskellä, eikä mikään piristä päivää paremmin.
Vauva ei oikein ymmärtänyt asemaansa kummitädin vierailun päätähtenä ja alkoi vetää sikeitä. Niinpä vauva jäi isin kanssa nukkumaan päikkäreitä ja minä ja ystäväni suuntasimme Coffee Housen kautta Laukontorin rannalle vähän kuin piknikille. Auringonpaiste, take away -chai latte ja kuuma elokuutuuli taikoivat kipeinä valvotut yöt pois niin että hups vain. Voi kuinka tulen kaipaamaan ystävääni, joka lähtee puoleksi vuodeksi Turkkiin. Vauva saattaa jo kävellä kummitätiään vastaan tammikuussa, niisk.
Oho, ai miten niin innnostuin leikkimään muokkausohjelmalla? 😉
Pikkumieskin on taas voimissaan. Jälleen jaksaa ihmetellä pieniä elämän kummallisuuksia kuten varpaitaan, repiä äidin hiuksia ja riehua leikkimatolla.
Nautiskelkaa elokuun auringosta!
