Erilaisista työkulttuureista, motivaatiosta ja sen puutteesta

I scheduled the meetings for lunchtime so the guys in the sales team wouldn’t have to get away from their desks too often…

Kun tuli nyt aloitettua kirjoittelemaan töissä mietityttäneistä asioista (kuten miehet ja niiden sukat, täällä) niin jatketaan samalla linjalla. Yllä oleva lausahdus tuli kollegalta eilen kun mietittiin sopivaa kokousajankohtaa. Lounasaikahan ei meikäläiselle pääpiirteittäin sovi lainkaan, koska olen silloin aina kuskaamassa lapsia koulusta kotiin. Tuo kollegan kommentti myyntitiimin käytännöstä, että työpisteeltä ei saisi juuri poistua jäi pääkoppaan kiertämään. Onkohan se vaan irlantilainen tapa, vai pelkästään tietynlaisten organisaatioiden tai tiettyjen tiimien tapa? Siis tuo kyttääminen. Se ajatus, että jos et ole toimistossa ja työpisteelläsi näkyvästi töitä tekemässä, niin silloin olet varmasti jossain lusmuilemassa.

Viimeksi törmäsin tähän ilmiöön edellisessä työpaikassani IT-tuessa, myöskin täällä Irlannissa. Ymmärrän toki, että se tietyllä tapaa kuuluukin tämäntyyppiseen työhön, että siinä puhelimen päässä täytyy olla. Mitenkäs muuten ne asiakkaat saa ketään kiinni jos kaikki on samaan aikaan kahvittelemassa? Lisäksi kyseisessä työpaikassa lähes kaikki työntekijät olivat nuoria, usein ensimmäisessä vakituisessa työsuhteessaan. Työyhteisö oli myös monikulttuurinen sillä kyseinen operaatio tarjosi tukea euroopanlaajuisesti, joten olihan siinä kaikilla totuttelemista. Nuorella työntekijällä mahdollisesti totuttelua työelämään ja sen asettamiin vaatimuksiin, mutta myös esimiehillä tutustua eri maista tuleviin alaisiinsa ja heidän tapoihinsa työskennellä. Silti mielestäni kyseisessä työpaikassa ilmapiiri saattoi tiimistä (ja ihan totta puhuen sen esimiehestä) riippuen olla todella lastentarhamainen. Kytättiin vessakäyntienkin määrää. True story! Ja niin oli myös vaihtuvuus kyseisissä tiimeissä todella suuri.

Olen huomannut samaa ilmiötä myös nykyisen työpaikkani IT-tuessa vaikka kyseisen organisaation henkilökunta on pääsääntöisesti vanhempia ja työelämässä kokeneempia. Olin tähän asti ajatellut, että ehkä tämä vaan on IT-tuen ilmiöitä? Kunnes kuulin tuon kollegan kommentin myyntitiimistä. Vaikka teen kyseisten henkilöiden kanssa läheisesti töitä, en juuri näe tai kuule (osittain tarkoituksella) taustalla pyörivää politiikkaa. Sitten muistin kommentin, jonka eräs myyntiorganisaation tirehtööri heitti mulle viime kesänä. Mä en yleensä näihin kauheesti kiinnitä huomiota, mutta kommentti tuli mieleeni nyt tätä ilmiötä miettiessäni. Viime kesänä mulla oli tapana tulla (täkäläisellä mittapuulla) aikaisin töihin ja vastaavasti lähteä kotiin aikaisemmin. Eräänä aamuna tämä tirehtööri, kun siinä parin pöydän päässä musta istui, heitti kommentin ”no-one sees you coming in early” hyvien huomenten lomassa. Otin sen huumorilla ja tokaisin takaisin jotain ”juu ei se työ tekijäänsä kiitä” -suuntaista. Nyt mietin, että ehkä tämä kommentti kuitenkin kuvastaa vielä vallallaan olevia käsityksiä siitä, millainen on ahkera ja hyvä työntekijä. Vaikka se olikin (ainakin osittain) tarkoitettu vitsillä, oliko siinä kuitenkin ehkä jokin totuuden hippu verhottuna huumorin taakse?

Olen erittäin onnellisessa asemassa sen suhteen, että mun pomoa ei voi hyvällä tahdollakaan syyttää ”micromanagementistä” ja toisekseen meidän organisaatiossa suurin osa tekee töitä etänä. Pomo ei paljoa niskaan hengittele ja niin kauan kun homma toimii, mun ei tarvii selitellä missä olen ja mihin menen. Aluksi se tuntui kummalliselta, että ei tarvinnut kysellä jos piti iltapäivällä työajalla vaikka käydä lekurissa. Nyt kun siihen on tottunut, sitä kauhulla miettii millaista se olisikaan jos joku kokoajan kyttäisi mitä mä teen ja missä meen. Ei sillä, että tässä nyt laakereillaan levättäis päivästä toiseen, mutta on se aika vapauttava tunne kun tietää, että pomo luottaa siihen, että mä hoidan hommani. Ja sen huomaa myös meidän koko organisaatiossa sillä vaihtuvuus on melko vähäistä. Moni on ollut samassa työssa saman pomon alaisena jo useamman vuoden, ihan meidän tiimin perustamisesta lähtien. Vaikka tässäkin duunissa on paljon niitä ei niin kivoja juttuja, ihan kuten kaikissa hommissa, niin ne ei aina tunnu niin pahoilta kun homma muuten pelaa.

A. Sinivaara omassa Onnenpäivä-blogissaan pohti työmotivaatiota (postaus täällä) ja sieltä yksi lause pisti silmään, joka aika pitkälti kuvastaa mun mietteitä koko asiaan:

”Hyvä esimies saa alaisensa innostumaan. Ei innostunutta ihmistä tarvitse koko ajan olla valvomassa ja patistamassa. Se tekee hulluna töitä ihan omasta tahdosta.”

Niinpä. Se, että joku kyttää mun vessakäyntejä tai sitä kuinka usein ja kuinka pitkään olen poissa työpisteeltäni ei saa mua kyllä innostumaan tekemään töitä yhtään sen enempää kuin on pakko. Lähinnä se saa mut ärsyyntymään ja pikkuhiljaa miettimään työpaikan vaihtoa, jos ei ihan eri firmaan asti niin vähintäänkin eri organisaatioon firman sisällä.

Kommentit (3)
  1. Meillä on yksi joka kyttää joka liikettä ja ite lusmuilee minkä kerkeää. Jos kestää pidempää kuin 20min muualla kuin työpöydän ääressä, lähtee hän etsimään ”kadonnutta lammasta”. Ja vaikka olisi hoitamassa työhommia, alkaa hän marmattamaan kuinka joutui vastaamaan yhdelle asiakkaalleni poissa olessani. Itse hän puhuu lapsillee, äidillee, koiran kaiman omistajalle jne per päivä vähintään 1h puhelimessa. Siitä jos hänelle huomauttaa alkaa jumalaton huuto tai jopa itku.

    Siksi olen päättänyt etten kuuntele häntä, vaan annan vain olla. Jos jotain teen väärin niin kyllä se oma pomo tulee sanomaan.

    1. No just näitä… Onneksi tyyppi ei sentään ole sun oma pomo, vaikka kyllä toi varmasti hankaloittaa omaa elämää. Tsemppiä!

      1. Aluksi hankaloitti, kun ei osannut oikeen käsitellä tilannetta. Nykyään en edes kuuntele 😀 Hän on myös äitini ikäinen, joten kohtelee välillä minua kuin tytärtään. Siitä joutuu välillä huomauttelemaan, koska olen työkaveri en lapsi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *