Mä innolla silloin syksyllä pojan koulun alkaessa odottelin, että alkaa tulla läksyjä kotiin.  No sitten se koulu alkoi ja sieltä alkoi niitä läksyjäkin tulla. Jipii! Tai hetkinen… Jonkunhan pitää muistaa ne läksyt tehdäkin… Kaiken muun ohella. Kuten minä päivänä mennään kauluspaidassa ja mikä päivä pitäis olla verkkarit päällä. Tänään se rassu oli siellä ainoana suorat housut jalassa ja se kraka kaulassa keikkuen pelaamassa gaelic jalkapalloa. Silly mummy oli äitin tuomio.

Näin meillä tehdään läksyjä, tarkasti keskittyen.. öhöm..

Näiden luokalla tulee läksyjä niin, että maanantaina matikan läksyt ja keskiviikkona uskonnon läksyt. Molemmat pitää palauttaa saman viikon perjantaina eli aikaa on kyllä annettu ihan riittävästi. Yleensä kun niihin tehtäviin menee noin 5 minsaa per kirja. Nyt pari viikkoa sitten alkoi tulla myös maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin lukuläksyjä kun ovat alkaneet opetella lukemaan sanoja. Olen koittanut pitää kiinni siitä, että samana iltana tehdään läksyt kun niitä tulee, ettei ne jää roikkumaan. Ei ole kuulkaa yhtään kiva yllätys huomata aamulla 10 minsaa ennen kouluunlähtöä, että läksyt on tekemättä. Tämä yleensä tapahtuu maanantaiaamuna, kun perjantaina se jotenkin kummasti tuppaa unohtumaan… Meikäläisen tuntevat kun tietävät, että olen muutenkin oikea aamujen aurinko niin nämä yllätykset nostattaa potutuskertoimen potenssiin sata.

j…u…n…k…junk?! That’s not junk, that’s a ship!

Toistaiseksi poika tekee läksyt kyllä todella mielellään eikä ollenkaan pistä vastaan kun sanotaan, että on läksyjen aika. Toivottavasti kestää mahdollisimman pitkään! On ollut mielenkiintoista seurata miten täällä (ja nykyään) opetetaan esimerkiksi lukemaan. Ensin aloitettiin opettelemalla niin kutsutut helpot kirjaimet, että millainen ääni mistäkin kirjaimesta tulee. Ja äänen lisäksi opetetaan ”action” eli esimerkiksi s kun on ssssss niin sen kanssa tehdään kiemurteleva käsi käärmettä kuvaamaan (sssss-snake). Ne on aika hauskoja! Seuraavaksi opetellaan tietyt kirjainyhdistelmät (suomenkielessä esimerkki olisi ng mikä on toki sama englanniksi), jotka äännettään vähän erilailla. Sitten aletaan pikkuhiljaa yhdistämään niitä sanoiksi, kutsutaan täällä nimellä blending. Ja sitten aletaan katsomaan niitä ns. tricky words, jotka eivät siis mene tällä ”normaalilla” kaavalla. On ollut kiva seurata miten poika on oppinut kirjaimia ja siitä edennyt yhdistelemään niitä kokonaisiksi sanoiksi. Miten toinen on niin innoissaan kun pystyy itse lukemaan ulkona kulkiessa sanoja mainoksista. Olen monta kertaa yllättynyt miten vaikeita tai pitkiä sanoja (speedboat!) toinen osaakin jo lukea. Innoissaan myös koitetaan kirjoittaa, tulipa jo ensimmäinen pidempi virke raapustettua viime viikolla:

the fat cat sat on the mat

Tuleva kirjailija, kyllä sieltä vielä uusi Kalevala tulee

Poika tuntuu tykkäävän myös matikasta. Joka viikko ainakin jossain vaiheessa lasketaan sataan ja sitten siitä eteenpäin. Nyt ollaan tuhansissa ja mietitään mitä sen jälkeen tulee. Viimeisin innostus on yhteenlasku. Jos ei kerrota mitä tiedetään (äiti, mä tiedän mitä kolme plus kaksi tekee, se on viisi!) niin sitten kysytään, mitä sata plus viisikymmentä tekee! Näin ne automatkat sujuu leppoisasti kevyttä päässälaskua tehden. Tekee hyvää äidinkin harmaille aivosoluille.

Että sellaisilla tunnelmilla uuteen viikkoon. Ai niin, maanantai! Olikos ne läksyt jo tehty?!