Happy Monday everyone ja silleen… Ihan kuin ei olisi koko pitkää viikonloppua ollutkaan! Suoraan vaan rytinällä hommiin, näinhän se tuntuu yleensä menevän. Howthin reissun lisäksi (juttu täällä) meidän oli tarkoitus tehdä reissu Dublinin keskustaan, mutta se mun torstain kaatosateen pelko osoittautui todeksi lauantaina. Mietittiin ensin, että katsotaan nyt miksi se keli tästä vielä iltapäivää kohden kääntyy. No ei paljoa kääntynyt, joten todettiin, että lienee parempi jättää väliin. Seuraava suunnitelma oli mennä lounaan jälkeen play cafeen, mutta se olikin (yllätys yllätys!) täynnä. Niinpä suunnattin kaupan kautta kotiin. Ostettiin herkut leffailtaa varten ja oikeastaan olikin tosi kiva vaan loikoilla olkkarin matolla takkatulen ääressä elokuvaa katsellen kun ulkona satoi vettä.

Coliemore Harbour, Dun Laoghaire

Sunnuntaina mulla oli kalenteriin merkitty pitkä lenkki ja kaverin tytön 4-vee synttärit. Aamulla eikun puurot napaan ja epäröivä kurkkaus ikkunasta ulos. Josko se sade olisi vaikka edes vähän hellittänyt… Ja vielä mitä, aurinko paistoi täydeltä terältä! Kannatti odottaa sunnuntaihin sen lenkin kanssa. Kiskasin lenkkiromppeet päälle ja suunnistin meiltä Killiney Hillille. Täytyy sanoa, että jotain masokistin vikaa lienee geeneistä (tai mistä lie) tullut oli meinaan sen verran ylämäkiä reitin varrella. Sellaisia mäkiä, jotka tiesin varsin hyvin, että siis ihan pakolla sinne piti päästä. Kyllä siinä viimeistä noin puolentoista kilometrin pituista mäkeä kiivetessä muutama ärräpää taisi ihan ääneenkin suupielistä livahtaa… Jotenkin viime aikoina muutenkin on tuntunut toi lenkinteko vähän takkuiselta. Otin siis viikon verran lomaa ja ajattelin, että antaa kropan palautua kunnolla. Mulla oli treenisuunnitelmassa muutenkin ns. palauttelu viikko, joten sopi suunnitelmaan. Kyllä se taas sen melkin 8 kilsaa otti, että alkoi luistamaan. Loppua kohden toki alkoi taas jalat painaa. Jotenkin ne viimeiset nelisen kilsaa on aina ihan täyttä taistelua. Ihan sama onko matkaa takana 6 vai 16 kilsaa… Mutta jos juoksu ei herkkua ehkä joiltain osin ollutkaan, niin kyllä kannatti se peppunsa taas ulos raahata. Jos ei sen lenkinjälkeisen euforian takia niin edes maisemien. Kuvituksena muutama räpsy lenkiltä ja täytyy sanoa, että olosuhteet olivat kyllä otolliset!

Mikähän aarre sieltä sateenkaaren päästä löytyisi?!

Iltapäivällä oli kaverin tytön 4-vee synttärit, prinsessateemalla, kuinkas muutenkaan. Poika oli aluksi vähän hiljaisena, että mitäs ihmettä täällä tapahtuu. Kumpikan ei meinannut edes kasvomaalaukseen mennä, kunnes kysyin mahtaisikohan Ninjago maskit kelvata… Ei näytä tätä meidän neitiäkään kyllä nämä prinsessa ja keiju aiheet kovin kiinnostaa:

Pikku ninjat prinsessajuhlissa… 🙂

Ihanaa alkavaa viikkoa!