Nizza, Antibes ja Monaco

Kävimme viime keväänä viikon reissulla Ranskan Rivieralla ja yllätyin kuinka hyvät perhelomakohteet Nizza ja Antibes olivatkaan! Olin jotenkin kuvitellut koko Ranskan Rivieran todella kalliiksi kohteeksi, jossa vain julkkikset ja varakkaat pariskunnat lomailevat Chanelit olalla keikkuen (jep, erittäin avarakatseinen näkemys!). Ajattelin jakaa meidän perheen lomakokemuksia alueelta, koska olin erittäin positiivisesti yllättynyt sekä hintatasosta, että ranskalaisten perheystävällisyydestä. Ja toki kun huudeilla oltiin, piti Monacossakin käydä pikavisiitillä!

Nizza

Nizza

Varattiin lennot Dublinista Nizzaan huhtikuun lopulle. Lentokentältä pääsee Nizzan keskustaan bussilla noin puolessa tunnissa ja hintaa reissulle tuli meidän nelihenkiselle perheelle alle 20e. Miinuspuolena sanottakoon, että bussi oli tupaten täynnä ja jouduimme seisomaan koko matkan. Rattaat piti laittaa kasaan, jotta mahduttiin edes kyytiin. Puolisen tuntia seisten tupaten täydessä bussissa vähän vajaa kolme- ja viisivuotiaiden lasten kanssa ei ehkä ollut se paras ensivaikutelma Ranskan vieraanvaraisuudesta ja pari kertaa kävi mielessä, että ehkä se taksi olisi ollut hintansa väärtti. Ilman sen kummempia kohelluksia päästiin kuitenkin keskustaan asti ja rattaat ulos, jotta pienimmäinen edes saatiin hetkeksi istumaan. Ensimmäisenä suunnattiin lounaalle Place Garibaldin laidalle ennen sovittua tapaamista vuokra-asunnon rouvan kanssa. Kulmaravintolan ystävällinen tarjoilija ja lasi Chardonnayta sai meikäläisenkin nopeasti takaisin lomatunnelmaan!

Satama

Nizzan satama

Asunnon vuokrasimme HouseTrip-nimisen sivuston kautta ja täytyykin heti ensimmäisenä kehaista, että kämppä ylitti kaikki odotukset. Kuvien perusteella tiedettiin, että mitään valtavaa lukaalia ei kannata odottaa ja etukäteen hieman pohdittiin onko tilaa tarpeeksi noiden virtaa täynnä olevien pikkuapinoiden kanssa. No ei tullut tilasta tai mistään muustakaan puutetta, asunnosta löytyi ihan kaikki mitä ikinä voi vaan kuvitellakaan tarvitsevansa. Tärkein kriteeri meille oli se, että on makuuhuoneet erikseen. Lapsille oma ja aikuisille oma ja mielellään lisäksi oleskelutila. Lasten makkarissa oli kerrossänky, jonka nähdessään lapset melkein pissivät housuihinsa! Lisäksi lasten makkarissa oli läjäpäin leluja. Niin paljon, että koko loman aikana ei omia mukaan pakattuja leluja edes kaivettu repuista esiin. Lisäksi oleskelutilasta avautui pieni parveke ja siinä oli mukava ilta-auringossa nauttia lasi valkkaria lasten mentyä jo nukkumaan.

NIZZA

Nizza valittiin lomakohteeksi ihan pelkästään lentojen perusteella. Törmättiin vähän kuin vahingossa todella edullisiin lentoihin ja kurkattiin nopeasti vuokrattavien loma-asuntojen hintoja. Kun kohtuuhintainen kämppäkin löytyi, oli meidän aurinkoloma varattu jo ennen joulua! Kuten mainitsinkin, Nizza yllätti vieraanvaraisuudellaan ja kohtuullisella hintatasollaan. Majapaikkamme oli Nizzan vanhassa kaupungissa, noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Place Garibaldilta, josta löytyi ruokakauppa ja muutama ravintola, sekä Promenade du Paillonilta, jossa vierailtiinkin ahkerasti vähintään kerran päivässä. Promenade du Paillonilla on kuusi eri leikkialuetta, jotka kaikki on suunniteltu eri-ikäisille lapsille. Siellä viihtyy kyllä vauvasta teiniin ihan jokainen. Nautimmekin Nizzassa juuri rennosta tunnelmasta ja kävelyistä. Keli oli huhtikuun lopussa juuri sopiva, aurinko näyttäytyi joka päivä ja lämpötilakin oli juuri sopiva. Ei todellakaan kylmä, muttei liian kuumakaan. Aurinkokin lämmitti jo sen verran, että kun se hetken porotti kirkkaalta taivaalta sai alkaa heittää pitkähihaista pois päältään.

Promenade du Paillon

Promenade du Paillon

Nizzan vanha kaupunki on aivan ihana. Varsinkin jos yhtään tykkää sellaisista pienistä kapeista kujista korkeine kerrostaloineen! Alue ei ehkä ole helpoin rattaiden kanssa sillä portaita löytyy sieltä täältä, mutta meidän pienet Baby Jogger City Minit oli juuri sopivan kokoiset ja sen verran kevyet, että niillä pääsi kuitenkin vielä ihan kätevästi kulkemaan pitkin vanhaa kaupunkia. Vanhassa kaupungissa on paljon pieniä kulmakuppiloita, joista voi napata pienet paikalliset snäksit joko mukaan tai istahtaa pieneen pöytään ja hengähtää samalla kadun hulinaa seuraten. Lapsiakaan ei koskaan katsottu kieroon kun kulmakuppilaan pysähdyimme ja englannilla (ja käsin viittomalla) pärjäsi oikein hyvin!

Vanha Nizza

Iltapäiväkävelyllä Vanhan Nizzan kapeilla kujilla

Hinnoista voisin mainita sen verran, että paikallinen ruokakauppa oli samaa hintaluokkaa suomalaisten k-kauppojen kanssa. Ravintoloissa lasi valkkaria maksaa saman verran kuin kuppi Cappuccinoa ja pizzat näyttivät olevan noin kympin verran. Toki sitä rahaa saa hassattuakin jos niin haluaa… Mulla oli kova halu päästä pieneen ranskalaiskahvilaan aamukahville ja croisanteille. Niinpä eräänä aamuna suunnistettiin ulos ja löydettiin viehättävä pieni kahvila, jota pyöritti viehättävä ranskalaisrouva. Tilattiin kahvit ja lapsille tuorepuristetut mehut (tai sellaiset se toi kun mehut mainittiin…). Keskustelun lomassa vilahti myös sanat Croissant ja Pan Au Chocolat nyökyttelyjen kera. Rouva nosti pöydälle vadin juuri näitä ja juomatkin saapuivat. Aurinko lämmitti sen verran kivasti, että hihattomassakin tuli oikein kuuma. Tämä on elämää! Tuli lähdön ja laskunmaksun aika. Niin, hintoja kannattaa ehkä kysyä etukäteen tai ehkei sitä koko vadillista niitä Croissanteja tarvii tyhjentää. Poistuimme paikalta lompakko vaatimattomat 34 euroa kevyempänä, mutta yhtä kokemusta rikkaampana! Tulipahan se ranskalaiskahvila kokeitua 🙂

Promenade du Paillon

Promenade du Paillon

Vanhoja rakennuksia

ANTIBES

Antibes sijaitsee Nizzasta vajaa puolen tunnin junamatkan päässä rannikkoa pitkin länteen. Antibesista seuraava juna-asema on Cannes. Meidän oli tarkoitus tehdä yhdistetty Antibes ja Cannes päiväretki, mutta ihastuimme Antibesiin niin kovin, että koko päivä menikin siellä! Paikkahan on kovin pieni. Löytyy satama, pari rantaa ja viehättävä pikku keskusta vanhoine rakennuksineen. Antibesissa on myös Pablo Picasson museo jos kulttuuri kiinnostaa. Käveltiin lasten kanssa rannikkoa pitkin Pablo Picasson museolle, kuljeksittiin keskustan pikkukaduilla ja lopulta löysimme tiemme rannalle, jonne parkkeerasimme itsemme loppu päiväksi! Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun meidän lapset ovat olleet aurinkorannalla. Olivat kyllä niin innoissaan ja juoksivat siellä ees taas ranskalaislasten kanssa leikkien etteii ollut kielimuureista tietoakaan. Siinä se iltapäivä alkoi huomaamatta vaihtua iltaan ja oli aika suunnata nopean leikkipuistopysähdyksen kautta junalla takaisin Nizzaan. Päälimmäinen ajatus Antibesista oli tänne uudestaan! Minähän siinä samana iltana Nizzan kämpillä näppäristi tsekkailin jo vuokrattavien lomakämppien hintoja ja olin varaamassa meille uutta reissua heti elokuulle… Vajaa vuosi reissun jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että Antibesiin haluan ehdottomasti uudelleen, nimenomaan rantalomalle lasten kanssa ja Canneshan meiltä jäi kokonaan näkemättä tällä kertaa!

Antibes

Antibes

Antibes

MONACO

Miljoonajahdit, Monte Carlon kasino, ruhtinaallinen arkkitehtuuri jota selvästi huolletaan, käsilaukut jotka maksavat enemmän kuin meikäläisen kuukausipalkka ja vuorenrinnettä kiemurtelevia teitä pitkin kruisailevat, toinen toistaan kalliimman näköiset autot – paikka suorastaan huokuu varallisuutta. Ei, kyseessä ei todellakaan ole perhelomakohde!

Monte Carlon kasino

Monte Carlon kasino

Ensimmäin merkki siitä, ettei olla perhekohteeseen tultu oli juna-asemalta poistuminen. Poukkoiltiin kerroksesta toiseen hisseillä ja käveltiin ympyrää exitistä toiseen, mutta joka paikassa oli rappuset vastassa eikä hissejä näkynyt mailla halmeilla. Hetken siinä ”lapsiystävällistä” exitiä etsittyämme todettiin, että paras vaan kantaa ne rattaat portaat ylös tai ollaan täällä juna-asemalla vielä seuraavana aamunakin… Itse kaupunki oli melko samaa luokkaa, jalkakäytävät ovat todella kapeat ja onhan se vuoren rinteessä eli niitä rattaita saa sitten takaisin juna-asemalle halutessaan työntää hikikarpaloiden valuessa selkää pitkin. Mutta siitä huolimatta, ensimmäinen mitä mieleen tuli oli no vau, eihän tälläisiä edes ole! Pelkästään ne kaikki rakennukset pienine yksityiskohtineen ovat näkemisen arvoiset. Paikan hintatasoa me ei sen kummemmin päästy ensikädeltä kokeilemaan, koska vietimme Monacossa pari tuntia paikkaa ristiin rastiin kävellen ja lopulta pysähdyimme pieneen puistoon piknikille ennen sitä treenistä käyvää kiipeämistä takaisin juna-asemalle. Miehen kanssa todettiin, että jos tänne toiste halajaa niin pariskuntana ilman lapsia. Monaco on Nizzasta vain 20-minuutin junamatkan päässä eli ehdottomasti kuitenkin vierailunarvoinen paikka.

Monaco

Monaco

Perhelomalla

 

Muutama huomio mitä jäi etenkin Nizzasta mieleen:

  • Ihmiset ovat todella ystävällisiä vaikket puhuisi sanaakaan ranskaa.
  • Kadulla kävellessä rattaille tehdään tilaa ja juniin tai busseihin noustessa aina löytyy joku, joka on tarjoamassa apua kysymättäkin!
  • Hyvä keino säästää rahaa on pakata piknik-tarpeet mukaan. Niin näyttävät myös paikalliset tekevän, sillä puistot ovat täynnä perheitä viltteineen ja piknik-koreineen.
  • Nizzassa tuntui olevan jotenkin todella paljon ihmisiä puistoissa pitkin päivää, vaikka olettaisi heidän olevan töissä. En tietenkään tiedä, ovatko ehkä lomalla tai vaikka vain lounastauolla, mutta jotenkin herätti kysymyksen, että miksei nämä ihmiset ole töissä. Oltiin siellä kuitenkin huhtikuun viimeisellä viikolla, joka ei taida vielä kuitenkaan ihan lomasesonki olla. Kävi mielessä, että voi olla aika vilkas paikka elokuussa.
kulttuuri suosittelen matkat

Ensimmäinen vanhempainilta

Eilen meillä oli elämämme ihka ensimmäinen vanhempainilta. Tai parent-teacher meeting kuten niitä täällä kutsutaan. Poika aloitti syyskuussa koulutaipaleensa junior infants-luokalla 32 muun pojan kanssa. Ajatus oli kieltämättä alkuun melko pelottava! Koulua on vain lyhyt päivä nämä ensimmäiset kaksi vuotta, koulu alkaa klo 9 ja loppuu klo 13.40. Pojan koulussa on kaksi junior infants-luokkaa, joista molemmilla on oma opettaja, oma assari, sekä yksi molempien luokkien välin jaettu assari eli niille 32 pojalle per luokka, on kuitenkin onneksi enemmän kuin yksi aikuinen. Mutta onhan ne nyt suomalaisen mittapuun mukaan vielä kovin pieniä kun viisivuotiaana koulutaipaleensa aloittavat, krakat kaulassa roikkuen.

isin_ja_aitin_kanssa.jpg

Kaikkia taitaa vähän jännittää eka koulupäivä…

Olin ajatellut, että opettajan kanssa tavattaisiin jo ennen joulua, mutta meidän koulussa nämä tapaamiset olivat vasta tällä viikolla, viisi kuukautta koulun aloituksen jälkeen. Kyllähän sitä tietyllä tapaa jo tietää, että miten lapsella koulussa menee. Meneekö joka aamu iloisena kouluun, millainen on naama koulusta haettaessa, puhutaanko kavereista, joiden kanssa välkällä leikitään ja miten kotitehtävät sujuu. Silti sitä kuitenkin kaipaa sen opettajan näkemystä asiaan, varsinkin kun me vanhemmat emme näe miten lapsi luokassa toimii.

matkalla_kouluun_isin_kanssa.jpg

Reipas koululainen isin kanssa

Niinpä minä hikisin pikkukätösin suunnistin eilen iltapäivällä töiden jälkeen pojan koululle. Oltiin miehen kanssa sovittu, että nähdään siellä suoraan. Mun oli tarkoitus ajaa auto kotiin ja kävellä sieltä koululle. Siinä se iltapäivä verkkaiseen kului, kunnes yhtäkkiä silmät eksyivät läppärin kelloon kesken palvelukuvauksen naputtelun: 15.45!!! Meille annettu aika oli 16.00… Kiireen vilkkaa kamat kassiin ja eikun menoksi. Onneksi toimisto on vain parin kilsan päässä koululta, joten sinne suoraan vaan ja ehdin paikalle jopa pari minsaa etuajassa. Missä se mies on? Kaivan kännykän ja alan soittaa, en edes ole varma enää oliko se meidän aika sittenkään neljältä ja pitikö meidän mennä niiden luokkaan vai koulun saliin. Puhelu menee suoraan vastaajaan. Luokan edessä on toinenkin eksyneen näköinen pariskunta. Ihmetellään yhdessä hetki. Missä se mies on? Koitan soittaa uudestaan, vastaajaan se menee edelleen. Kello alkaa olla neljä, opettajaa eikä miestä ei näy missään. Se toinen äiti päättää käydä kurkkaamassa josko siellä koulun salissa olisi porukkaa. Missä se mieskin on?? Koitan soittaa miehelle uudestaan. VASTAAJAAN MENEE! Pyörittelen hetken päätä ja kiroan mielessäni, että jo on kumma ettei voinut taas töitä ajoissa lopettaa, että olisi ehtinyt kotona pysähtyä ja ottaa sen kutsun mukaan niin tietäisi edes missä piti olla… No sieltä se mies vihdoin tulee, onneksi lopulta vain pari minsaa myöhässä. Ja nyt se toinen äiti viittoo, että ne on siellä koulun salissa. Lievä helpotus, kaikki paikalla ja oikea paikkakin löytyi. Sitten se jännitys taas iskee. Jaaha, eikun tuomiota kuuntelemaan… Miten voikin niin jännittää toisen puolesta!

eka_pva_ohi.jpg

Eka päivä takana, monta vielä edessä!

No kuten arvata saattaa, hyvinhän se meni. Poika on innokas oppija, opettajan mukaan selvästi keskittyy ja kuuntelee ohjeita. Ottaa opikseen kun neuvotaan esimerkiksi oikea tapa muodostaa kirjaimia. On todella hyvin oppinut aakkosia ja osaa tunnistaa enemmän kuin tarttisikaan vielä tässä vaiheessa. Luokassa tosin on ujo ja pelkää joutuvansa pulaan. Jos opettaja kutsuu käymään hänen luonaan, ilme on yleensä sellainen apua, mitäköhän mä tein väärin?! Ujo vastaamaan ja osallistumaan koko luokan kesken, mutta todella sosiaalinen omien kavereidensa kanssa ja leikkii aina välkällä pihalla. Ei ole koskaan yksin. Kuulostaa ihan äidin pojalta, olin itse luokassa tosi ujo ja opin vasta vanhemmalla iällä rohkeasti puhumaan isommassa porukassa.

Kaikenkaikkiaan opettaja sanoi, että hän on todella reipas ja kiltti poika, joka auttaa ystäviään tehtävien kanssa jos he tarvitsevat apua. Herkkäsieluinen poika, jonkalaisia voisi kuulemma luokassa mielellään olla muutama lisää. Kyllähän me se tiedettiinkin, mun pieni rakas poikani <3 Saatan haljeta ylpeydestä ja rakkaudesta, ja samalla surusta kun mun vauva ei oo enää vauva!!

suhteet ystavat-ja-perhe vanhemmuus