Sirkusta ja sashimia talvi-idyllisessä Turussa

IMG_2660.jpgIMG_2636.jpgIMG_2640.jpg

3C508A73-5DA9-4FBF-92DC-F57E25C7064F.JPG

Karu Izakayan maistelumenun annoksia.

Mikään ei kyllä ole ihanampaa kuin viikonloppuretket: Helsingissä työn ja muut oman elämän asiat vaivaavat mieltä helposti vapaallakin, joten jos todella haluaa nollata ajatuksensa viikonlopuksi on parasta poistua kaupungista. Ja suunnata esimerkiksi Turkuun, kuten me teimme tänä viikonloppuna! Ajoitus oli hyvä, sillä Turussa vallitsi aivan postikortinkaunis, idyllinen talvisää. 

Reissun varsinainen motiivi oli Turun taideakatemian sirkuslinjan 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijoiden sooloesitykset, jotka esitettiin kahdessa n. 2 tunnin mittaisessa kokonaisuudessa Köysiteatterissa. Olemme käyneet sirkuslinjalaisten esityksissä aikaisemminkin ja esitykset ovat yleensä vallan mahtavia: toki jos kokonaisuuteen kuuluu vaikkapa 9 lyhyttä sirkussooloa kuten nyt, joukossa on väistämättä vähän huonompiakin esityksiä, mutta usein joukossa on myös hirveän yllättäviä, oivaltavia ja hienoja juttuja. Sirkuslinjalaiset esiintyvät Köysiteatterissa usein ja liput ovat halpoja: suosittelen tsekkaamaan esityskalenteria.

Illalla pääsimme syömään kauan himoitsemaani Karu Izakayaan, joka todella oli maineensa väärti. Näin ensikertalaisille 56 € hintainen maistelumeu oli hyvä vaihtoehto, koska muuten olisin ehkä turvallisuudenhakuisuudessani päätynyt tilailemaan vain sushia. Toki sushitkin olivat Karussa hyviä, erityisesti raaka lohi oli niin ihanan pehmää, että se tuntui sulavan suuhun. Mutta maistelumenun mukana tuli paljon muutakin kuten taskurapu-slidereita, friteerattuja mustekalapalloja ja teriyaki-seitania. Pieni paikka oli lauantai-iltana täpötäynnä, joten suosittelen pöytävarausta. Palvelu oli rentoa, mutta asiantuntevaa. Tulemme tänne varmasti jatkossa uudestaan!

Seuraavana aamuna kävimme vielä pakollisella brunssilla Aboa Vetuksessa ja kävelimme taidemuseon kukkulan idyllisissä maisemissa. Kiitos Turku,  olet kyllä täydellinen viikonloppulomakohde!

Kulttuuri Ruoka ja juoma Matkat Suosittelen

Maailmanlopun krebat: Urbotek

RHC_Urbotek_8_Jouni_Ihalainen.jpg

Kuva: Jouni Ihalainen / Cirko Uuden Sirkuksen Keskus

Suomen ehkä kansainvälisesti menestyneimmältä nykysirkusryhmältä, ja koko lajin pioneerilta Race Horse Companylta on totuttu odottamaan jotain näyttävää. Ryhmän teos Petit Mal on yhä kauneimpia sirkusbiisejä mitä olen kuunaan nähnyt, parin vuoden takainen pikkujoulushow White Nights erinomaisen ällö ja hauska samanaikaisesti, ja maailmalla paljon kiertänyt Super Sundaykin oli överiydestään huolimatta näyttävä ja tosi viihdyttävä. Näiden rinnalla eilen Aleksanterin teatterissa Suomen ensi-iltansa saanut Urbotek tuntuu välityöltä, joskin ihan viihdyttävältä sellaiselta.

Urbotek sijoittuu suurkaupungin köyhille laitamille, lavaa koristavat homeisen näköiset patjat lojuen siellä täällä sekä ilmalla täytetyt roskapussit. Vain sellaiset metalliset roskakorit joita jenkkileffoissa poltetaan slummeissa nuotioina puuttuvat. Esiintyjät vaeltelevat verkkareissa ja räpläävät kännyköitään. Ai niin, tätä ennen on toki oltu jossain freak show -maisessa tilanteessa, heitelty tikkaa pääalaspäin roikkuvan kaverin peppuun kuin Duudsonit konsanaan ja kohellettu teurastajan vaatteissa. (Miten ne liittyvät tuohon suurkaupunkijuttuun? Sitä minäkin kysyn.) Lopussa tulee markkinointitekstissä luvattu disko, jonka aikana nähdään myös esityksen hienoimpia visuaalisia kuvia. Halki esityksen ärsyttää ”pikkutuhma huumori”, jonka taso on alakoululaista.

RHC:n tyypit ovat hirveän taitavia ja se näkyy lavallakin: on upea vannenumero, taitavaa jonglöörausta, huimia vipulautahyppyjä ja vaivatonta cyr-pyörää. Oli myös kiva, että ryhmä oli uskaltanut jättää ne kaikista näyttävimmät temput pois ja antaa tilaa hienovaraisemmille sirkuksen lajeille, kuten juuri cyrille ja jonglööraukselle. Voikin arvella, että ryhmä halusi tällä kertaa tehdä pienemmän teoksen, sillä vaikkapa Super Sundayssa käytetty kuolemanpyörä tila- ja kuljetuskysymyksineen epäilemättä asettaa esityspaikoille rajoitteita. Oli myös mahtavaa, että porukan all-male-panel oli saanut taitavan naisvahvistuksen! Mutta jotain vahvempaa narratiivia jäin kaipaamaan. Esitys oli viihdyttävä siinä hetkessä, mutta jo kotiin tullessani olin jo lähes unohtanut, että olin jossain esityksessä käynytkään.

Race Horse Company: Urbotek Aleksanterin teatterissa 17.-21.1.2018

Kulttuuri Suosittelen