Oman elämäni onnellisuusprojekti osa 3
”Uusi tieteellinen lähestymistapa” lupaa kirjan kansi ja se vetoaa minuun. Onnellisuusprojektien osat yksi ja kaksi kertovat omaa tarinaansa suhtautumisestani onnellisuuteen ja sen tavoitteluun. Erilaisissa elämäntapaoppaissa minua on usein kiusannut se, että ne perustuvat yksilön henkilökohtaisiin kokemuksiin, mikä epäilyttää minua. Toki toisille toimivat eri keinot ja moni naistenlehtien artikkeli tai blogikirjoitus perustuu tietämättään tutkittuun tietoon, mutta kun lähteet puuttuvat, ne puuttuvat. Tieteellisiin tutkimuksiin perustuva, psykologian professori Sonja Lyubomirskyn kirjoittama ”Kuinka onnelliseksi?” on kirja, joka oli yksi ensimmäisistä lukemistani onnellisuusoppaista, johon tartuin mielelläni uudelleen. Tämä on nimittäin se teos, jonka perusteella pystyn ainakin jotenkin punnitsemaan onko onnellisuuden oppaassa hitustakaan totta.
Mitään sinänsä järisyttävää ei tämä kirja toisella lukukierroksellaan pystynyt tarjoamaan. Mietin myös, miten sitä referoisin, koska yksittäisten neuvojen irrottaminen kirjasta ei mielestäni ole järkevää. Lainaan siis kirjailijaa itseään.
Jäin miettimään, miksi niin monet onnellisuutta tehokkaimmin lisäävistä aktiviteeteista kuulostavat niin latteilta. Totuus on, että jotkut pitävät kehotuksia parhaimmillaan tyhjänpäiväisinä ja pahimmillaan naurettavina: ”Mieti, miten sinua on siunattu”, ”Elä tässä hetkessä”, ”Tee hyviä tekoja”, ”Ota myönteinen asenne” tai ”Hymyile!”.
Angstisuuden kourissa kieriessä tässä kohtaa tekee mieli heittää kaikki kirjat, oppaat ja hyväätarkoittavat blogikirjoitukset tietokoneineen ulos ikkunasta, eikö totta?
Silti strategiat ovat osoittautuneet lukuisissa tutkimuksissa (perusteellisesti ja optimaalisesti toteutettuina) uskomattoman tehokkaiksi, kuten tulen selvästi osoittamaan. Miksi ne eivät ole sitten muodikkaita? Miksi ihmiset eivät kailota niitä vuorten päältä ja talojen katoilta?
Ehkä yksi syy on siinä, ettei näin vaikuttavia ja moniulotteisia suosituksia onnellisuuden saavuttamiseksi ole helppo tiivistää muutamaan lauseeseen tai ydinajatukseen. — Toisaalta voi olla myös niin, että lopputuos kuulostaa vesitetyltä ja kliseiseltä, koska yritämme kääntää yleispäteväksi elämänohjeeksi asian, joka on hyvin henkilökohtainen.
Olen huomannut, että matkallani kohti onnellisempaa elämää olen toistuvasti törmännyt tiettyihin strategioihin. Olen tietenkin aloittanut muutoksen niistä kohdin, jotka ovat itselle helpompia ja kevyempiä toteuttaa ja ohittanut niitä, joista suoriutuminen on tuntunut liian raskaalta tai huuhaalta. Ja sitten kehälläni kierähtänyt takaisin aiemmin hylättyjen luokse. Ja kierrokset jatkuvat, edelleen, mutta vähitellen, toiston kautta olen sisäistämässä paljon sellaista, joka ensimmäistä kertaa tähänkin kirjaan tarttuessani tuntui täysin käsittättämättömältä. Tai siltä, että se oli ulottumattomissani.
Vaikka tässäkin kirjassa kerrotaan onnellisuuden ansoista, kuten kuvitelmasta suuresta muutoksen tarpeesta nykyisessä elämässä, tai rahan vaikutuksesta onnellisuuteen, uskoin itse pitkään, etten voisi olla elämäni olosuhteissa onnellinen. Uskon välillä edelleen, vaikka faktisesti (asunto, parisuhde, työt) elämäni on monin tavoin mennyt parempaan tai ainakin toivomaani suuntaan. Minä tarvitsen toistoa uskoakseni, että pystyn itse olemaan vastuussa onnellisuudestani ja ajattelumalleistani.
Kirjan laajin osa koostuu onnellisuusaktiviteeteista, joista kehotetaan valitsemaan itselle esimerkiksi neljä sopivaa. Kaikkea kahtatoista ei siis tarvitse tai kannata ottaa kerralla käyttöön. Luettelomuodossa lista aktiviteeteista tuntuu itsestäänselvältä ja tästä on helppo tarkistaa, onko itsellä kenties jo käytössä onnellisuutta lisääviä tapoja.
Onnellisuusaktiviteetit:
- Kiitollisuuden ilmaiseminen
- Optimismin vaaliminen
- Liian ajattelun ja sosiaalisen vertailun välttäminen
- Hyvien tekojen harjoittaminen
- Sosiaalisten suhteiden vaaliminen
- Selviytymiskeinojen kehittäminen (stressistä, vaikeuksista ja traumoista)
- Anteeksiannon opettelu
- Virtauskokemusten lisääminen
- Elämän iloista nauttiminen
- Tavoitteisiin sitoutuminen
- Uskonnon ja henkisyyden harjoittaminen
- Kehosta huolehtiminen (meditointi, liikunta ja onnellisen ihmisen tapaan toimiminen)
Kirjan kolmannessa osassa käsitellään kestävän onnen osatekijöitä.
On suhteellisen helppoa muuttua vähäksi aikaa onnellisemmaksi aivan kuten on helppoa lopettaa tupakointi päiväksi tai pitää työpöytä väliaikaisesti siistinä. Uuden onnellisuustason ylläpitäminen onkin jo haastavampaa.
Ja kliseinen on tämäkin luku listaksi muutettuna. Viisi osatekijää ovat nimittäin myönteiset tunteet, oikea ajoitus ja vaihtelu, sosiaalinen tuki, motivaatio, ponnistelu ja sitoutuminen sekä tavat.
Sinänsä huvittavaa, että kirjassa on käsitelty kahden sivun verran tapoja, joista Gretchen Rubin kirjoitti kokonaisen kirjan.
Tiedän, että on olemassa ihmisiä, joille nämä neuvot ovat itsestäänselvyyksiä (ja kuinka heitä kadehdinkaan!). Tiedän myös, että on heitä, jotka näille neuvoille tuhahtelevat, mutta kenties jo hyödyntävät niitä menestyksekkäästi sen suuremmin ajattelematta. Sitten on heitä, joille tämänkaltaiset oppaat ovat kuin myrkkyä, ja aiheuttavat äkillistä ja voimakasta aggressiota. Juuri heille minä kaikkein mieluiten tätä suosittelisin. On paha sanoa vastaan, että ei se voi toimia, kun takana on tieteellinen tutkimus. Ja ei, tietenkään kaikki keinot eivät toimi kaikilla, eivätkä kaikki niitä tarvitse, mutta oppimisessa ja kokeilemisessa ei ainakaan ole mitään pahaa. Pienillä askelilla pääsee alkuun, jos kohta polulla pysyminen on hetkittäin hankalaa, kuten omalla esimerkilläni konkreettisesti todistan.
Ja onhan siinä tiettyä karuutta, kun on tieteellisesti todistettu, että naamansa vääntäminen vaikka sitten keinotekoiseen hymyyn nostaa mielialaa. Pah, sanoo suomalainen ja lähtee saunan taakse kuokkimaan kasvimaata.