Tervehtii jo meitä!
Jouluvalmistelukalenteri on päivän myöhässä! Selitän sen sillä, että itsenäisyyspäivä teki viikosta lyhyemmän, joten tänään on samaan aikaan sekä keskiviikko että perjantai. Lisäksi meillä on ollut sen verran ohjelmaa, että istuminen koneelle kirjoittamaan (kahdella kädellä) on ollut käytännössä mahdotonta.
Joulumieltä keräsin tällä viikolla ostamalla, paketoimalla ja viemällä kaksi lahjaa Joulupuu-keräykseen. En itse asiassa enää ole ihan varma, ovatko nämä samaa organisaatiota, koska Vantaalla onkin Rakenna joulupuu -keräys, joka toimittaa apua diakonityön kautta. Lahjatoiveet on jo ilmeisesti aika lailla jaettu, toivottavasti ovat myös saaneet kaikkiin toiveisiin vastauksen. Vantaalaisiin perheisiin jouluiloa voi toimittaa vielä Kotimaanavun kautta. Lisäksi joulukukkien toimitus on ainakin täällä Myyrmäessä ensi tiistaina. Yksinäiselle vanhukselle toimitettavan kukan voi viedä kirkkoherranvirastoon.
Viikonlopun kalenterimme on ilahduttavan tyhjä, mistä päästäänkin jouluvalmistelukalenterin seuraavaan vaiheeseen. Joulusiivous on ehditty tehdä tai jättää tekemättä jo monesti, joululahjoja on jo mietitty (mutta ei kyllä ostettu, vielä voit vaikuttaa!), joulukoristeita on kaivettu esiin tänäänkin, joulua on fiilistelty kuumin juomin ja musiikilla sekä pidetty tietysti piparitalkoot. Meillä ei ole kyllä vielä leivottu, mutta omanlaistaan askartelua sekin on. Tänä viikonloppuna kannattaa siis tehdä tai kirjoittaa joulukortit.
Perinteisesti postin kuljetettavaksi jätettävät joulukortit lähtevät matkaan edullisemmin vielä ensi keskiviikkona eli 14. päivä. Kortit luvataan toimittaa perille ykkösluokan maksulla, jos ne postittaa 21. päivä. Menevät vielä kenties myöhemminkin – meidän perheessä kortteja on monesti kiikutettu laatikkon ihan vähän liian myöhään.
Tänä jouluna tervehdyksiä lähtee meiltä erikoismäärä, johtuen siitä että ne toimitetaan kiitoskorttien ohessa. En olekaan vielä kirjoittanut ristiäisistä, joita vietettiin noin kuukausi sitten, mutta tarkoituksena on siis laittaa samaan kuoreen kiitos ja pieni joulutervehdys. Muodosta ei ole vielä tietoa. Mehän löimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla postittamalla häiden kiitoskortin ja ristiäiskutsun samassa. Postikulut eivät nimittäin ole näissä mikään ihan pieni menoerä…
Olen jo vuosia pyrkinyt askartelemaan joulukortit itse. Laatu on ollut varmasti vaihtelevaa. Viime vuonna hamstrasin runsaasti askartelutarvikkeita. Asiaahan voisi lähestyä niin, että etsisi netistä kivan mallin ja ostaisi siihen tarvikkeet, sekä lähettäisi kaikille samanlaisen kortin. Meillä ei kuitenkaan toimita näin. Toisille tehdään perinteisemmät tervehdykset, jonain jouluna on lähimmille lähtenyt viidakkohenkinen, vaaleanvihreälle kortille tehty tervehdys. Liukuhihnamaisuus olisi kenties helpompaa, mutta ei ehkä niin hauskaa. Korttien tekeminen on onneksi aika nopsaa, ja osoitteidenkin pitäisi viimeisimmältä kierrokselta olla hyvin tallessa.
Nähtäväksi jää, säilyykö tapa perheessämme vielä vuosia. Joskus en ehtinyt kortteja lähettää ja silti niitä sain. En silti tahtoisi taantua tilanteeseen, jossa jonkun kanssa ainoa yhteydenpito on joulukorttien lähettäminen (joskus vieläpä ilman vastakappaletta), joten pari nimeä tippunee tänäkin vuonna listalta pois. Sen sijaan sedät, jotka harvemmin kortteja lähettävät, ovat ehdottomasti listani kärjessä. En tosin tiedä, kuinka paljon he räpellyksiäni arvostavat.
Kaveriperheestä tulee aina ihastuttava, itse piirretty kortti. Se on joka vuosi ajankohtainen ja hauskalla tavalla lähettäjänsä näköinen. Mietin, että tuollainen piirustus voisi olla joskus myös meidän valintamme, yksilöllinen ja persoonallinen, mutta helpompi kuin käsin askarteleminen. Tänä jouluna jo vähän kolkuttelemme valokuvakorttien maailmaa tuon kiitoskortin muodossa, mutta jotenkin en itse ole kovinkaan ihastunut lasten kuvien käyttämiseen joulukorteissa. Perhekuvan voisi toki painattaa vaikka kortin toiselle puolelle, mutta noin lähtökohtaisesti en halua opettaa myöskään poikaa siihen, että joka vuosi poseerataan tonttulakki päässä jossain ja että hänen kuvansa on juuri se, joka lähetetään kaikille sukulaisille. Säilytän tässä kyllä isosti veto-oikeuden muuttaa mieltäni vaikka joka joulu. Ja välillä myös keväisin.
Joulukortit on meillä perinteisesti laitettu esille. Tänäkin jouluna taidan hyödyntää keittiömme nestemäisen kangastapetin superominaisuutta toimia myös muistitauluna ja nuppineuloittaa kortit siihen. Toinen vaihtoehto on eteisen peilikaappi, jossa kortit olisivat kivasti näkyvillä ja omalla tavallaan koristamassa jouluista kotia.
Lähetetäänkö teillä vielä joulukortteja? Ilahduttaako postiluukun kolahdus vai aiheuttavatko saapuvat kortit unohduksen ahdistusta? Mikä on mielestäsi paras moderni joulutervehdyksen muoto?
https://youtube.com/watch?v=enYtKp7Ooiw