Hieman erilainen päivä

Hyvä ystäväni tarjosi minulle viime viikolla tilaisuutta osallistua onnettomuusharjoitukseen pelastettavan roolissa. Ulvilan VPK:n hälytysosasto harjoittelisi tieliikennepelastamista. Ystäväni mies on Ulvilan VPK:n päällikkö.

Epäröin aluksi osallistumista. Sitten mietin, että miten usein tulee tilaisuus päästä näkemään miten onnettomuustilanteessa toimitaan? Päätin siis lähteä mukaan.

 

 

Saavuimme paikalle n. tuntia ennen kuin harjoituksen oli määrä alkaa. Harjoitus toteutettiin Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella Porin lentokentän takana.

Oli siis tapahtunut ”kolari”, jossa meidän piti näytellä loukkaantuneita. Ystäväni olisi kuskin roolissa. Hän oli ajanut ilman turvavyötä ja lyönyt päänsä tuulilasiin. Minä olin apukuskin paikalla ja minulla oli rankavamma (eipä ollut vaikea esittää!)

Toisessa autossa oli myös yksi pelastettava, mutta meidän ei tarvinnut kiivetä kyljellään olevaan autoon, onneksi.

 

 

Kun harjoitus alkoi, ei ollut vaikea eläytyä tilanteeseen. Paloautot tulivat paikalle kuin oikeaan työtehtävään. Meitä jännitti ihan älyttömästi ja ystäväni otti minua kädestä kiinni. Sanoin hänelle; ”kaikkeen säkin saat mut suostuteltua!” 😀 Syke huiteli varmaan jossakin 130-150 paikkeilla.

Ystäväni näytteli hyvin. Hän valitti kipua ja ahdistusta. Minä sen sijaan jähmetyin ja vastailin vain kysymyksiin. Minua tosin ohjeistettiin olemaan liikkumatta rankavamman takia.

Luulen, että menisin vastaavassa oikeassa tilanteessa juuri samalla tavalla shokkiin ja olisin melko hiljaa. Toinen vaihtoehto olisi paniikkikohtaus, sillä minulla on paniikkihäiriö. En ole onneksi koskaan ollut osallisena vakavassa onnettomuudessa, joten en ihan varmaksi pysty sanomaan, miten reagoisin. Se riippuisi tietysti myös vammojen laadusta.

 

 

Palomiehet irrottivat auton takaluukun sekä takapenkkien selkänojat, jotta pääsivät laittamaan meille kaulatuet. He kyselivät jatkuvasti vointia ja onko siinä muutoksia.

Meille selitettiin koko ajan mitä tehdään sekä miksi kolisee ja paukkuu. Ystävääni rauhoiteltiin ja häneltä kyseltiin hieman tapahtumien kulusta.

 

 

Meidät vedettiin autosta ulos takaluukun kautta rankalautojen avulla. Minut otettiin ensin, sillä olin kiireellisempi tapaus rankavamman takia. Kun meidät laskettiin maahan, oli meidän osuus harjoituksesta ohi.

Kun nousin laudalta ylös ja otin kaulatuen pois, oli hieman epätodellinen fiilis. Sellainen että ”mitä hittoa just tapahtui?” Siirryin sivumpaan katselemaan pelastustöiden jatkumista. Ystäväni saatiin hetken kuluttua autosta ulos ja viimeiseksi saatiin pelastettua henkilö kyljellään olevasta autosta.

Lopuksi harjoitus käytiin läpi. Meiltä kysyttiin kommentit ja palomiehille annettiin palautetta.

 

VPK:N TOIMINTA

Kyselin ystäväni mieheltä VPK:n toiminnasta. Pitää rehellisesti myöntää, että minulla ei juurikaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä. Juttelimme siitä, miten monella on sellainen ajatus, että VPK:n toiminta on sellaista kevyttä harrastelua, mitä ei voi mitenkään verrata oikeiden palomiesten työtehtäviin. Vähän sellaista ”soittokuntameininkiä.” Tämähän ei pidä paikkaansa.

VPK:n toiminta on nykyään sopimuspalokuntatoimintaa. Sopimuspalokunnilla on merkittävä rooli pelastustoimen järjestelmässä. Sopimuspalokunta osallistuu sopimuksensa mukaisesti erilaisiin tehtäviin, joita ovat esimerkiksi palontorjunta, tieliikenneonnettomuudet, eläimen tai ihmisen pelastustehtävät, vahingontorjunnat, väestönsuojelu, vesipelastukset ja teollisuusalueiden tehtävät.

Sopimuspalokunnat huolehtivat pelastustehtävistä n. 90 %:n alueella mamme pinta-alasta. Isommissa kaupungeissa sopimuspalokunnat  toimivat ammattipalokuntien tukena sekä reservinä laajojen tai päällekkäisten tilanteiden varalta. Sopimuspalokuntalaiset ovat mukana n. 60 %:ssa vuotuisista pelastustoimen hälytystehtävistä. Sopimuspalokunnissa on käytännöllisesti katsottuna jatkuvassa hälytysvalmiudessa noin 15 000 koulutettua palokuntalaista.( Lähde: pelastustoimi.fi, wikipedia)

Periaatteessa jokainen voi halutessaan osallistua VPK:n toimintaan jollain tavalla – niin nuoret kuin vanhatkin, naiset sekä miehet. Jokaiselle löytyy jotakin hommaa. Jotta voi osallistua pelastustehtäviin, vaaditaan tiettyjen peruskurssien käymistä, soveltuvuustestien hyväksyttyä suoritusta sekä lääkärin suorittaman terveystarkastuksen läpäisemistä. Peruskurssien lisäksi on mahdollista suorittaa erikoistehtäviin pätevöittäviä kursseja (mm. vesipelastus, savusukellus ja ensivaste) tai muuten ammattitaitoa lisäävää (esim. hälytysajoneuvon kuljettaminen, vauriopuiden käsittely) koulutusta. (Lähde: wikipedia)

Monet vapaaehtoispalokunnat suorittavat palo- ja pelastustehtävien ohella myös erilaisia työtehtäviä palokuntansa viriketoiminnan rahoittamiseksi.

Pääsääntöisesti VPK:n miehistön jäsenet eivät saa palkkaa. He siis suorittavat käytännössä samoja tehtäviä kuin ammattipalomiehet, mutta heille ei vain makseta siitä. Pitää todellakin arvostaa jokaista henkilöä, joka on mukana VPK-toiminnassa!

Palokunta toki saa korvauksen sopimuksestaan, joka Suomessa lasketaan Suomen Sopimuspalokuntien liiton (SSPL) määrittelemän pisteytystaulukon avulla.

Pienessä osassa vapaaehtoisista palokunnista myös miehistön jäsenet saavat palo- ja pelastustehtävistä sekä harjoituksista palkkaa, jonka maksaa kyseisen alueen aluepelastuslaitos. Usein palkan määrä koostuu hälytysrahasta, tuntipalkasta sekä iltalisistä. Palkkojen suuruudet sovitaan aluepelastuslaitoksen kanssa solmitussa palokuntasopimuksessa. (Lähde: wikipedia)

 

Ennen harjoitusta oltiin vakavina, mutta harjoituksen jälkeen jo hymyilytti. Vedettiin vähän överiksi tekoveren kanssa…

Tunti harjoituksen jälkeen minulle tuli yhtäkkiä ihan älyttömän huono olo. Verensokeri ja verenpaine olivat alhaalla, pyörtyminen ei ollut kaukana. Luulen, että jännitys sekä pari päivää kestänyt migreeni vaikuttivat. Olin myös syönyt huonosti sinä päivänä. Menin ystäväni luo hetkeksi lepäilemään ja syömään, niin olo koheni pikkuhiljaa.

 

Oli ikimuistoinen ja hyödyllinen kokemus! Menisin uudestaankin.

Harjoitus laittoi miettimään, miten sitä liikenteessä ajelee. Kanssa-autoilijoihin ei voi vaikuttaa, mutta omalta osaltaan voi miettiä, miten ennaltaehkäistä mahdolliset onnettomuudet.

Ajelkaahan varovasti!

-Lilli

 

Kuvat: Markus Kuhlman

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *