Kevään kuulumisia
Istahdin uuden kodin ruokapöydän ääreen läppärin kanssa. Vieressä on nippu keltaisia tulppaaneja ja sälekaihtimen raosta pilkottaa hieman aurinko. Nyt oli pitkästä aikaa sellainen olo, että tekee mieli kirjoittaa blogiin kuulumisia. Tänään on reilun viikon mittaisen loman viimeinen päivä. Loma on tehnyt hyvää. Olin rehellisesti sanottuna todella loman tarpeessa. Muutama päivä ennen lomaa stressitasot huusivat punaista ja olin todella ärtynyt sekä hieman mieli maassa. Työ-, remontti- ja muuttostressi ovat huono yhdistelmä. Siihen päälle vielä terveysrintamalla huonot uutiset (no surprises there.)
Nyt on oikeasti palautunut olo, vaikka lomaviikko ei muuton takia täysin lomalta tuntunutkaan. En halua pitkään aikaan nähdä yhtäkään muuttolaatikkoa, jätesäkkiä tai maalisutia. Saimme kodin hyvin pitkälti kuntoon juuri sopivasti loman viimeiseksi päiväksi ja joimme tämän kunniaksi pääsiäiskahvit meillä perheen kesken. Leivoin ensimmäistä kertaa kinder-moussekakun, joka oli hyvääää.
Pientä laittamista taloon vielä jää. Mm. tulevan työhuoneeni sekä vierashuoneen tapetit, makuuhuoneen säilytysjärjestelmän liukuovet, tauluja seinille yms.
Olemme Manu-kissani kanssa totutelleet uuteen elämään omakotitalossa. Muutto 43 neliöisestä kerrostalokaksiosta 120 neliöiseen omakotitaloon on melko iso elämäntyylin muutos. Manu on sopeutunut paljon nopeammin kuin olin kuvitellut. Hän vartioi valtakuntaansa silmä kovana -pitäähän sitä puolustaa fasaaneilta, oravilta ja rusakoilta.
Itselleni muutto on ollut henkisesti (ja fyysisesti) yllättävän rankka. Onhan muutos aina shokki, vaikka se hyvä olisikin. En ole koskaan asunut omakotitalossa, en edes lapsena. Olen myös tunneihminen ja ympärillä vallitseva kaaos vaikuttaa mielialaani huomattavasti. Eläminen remontin ja muuttolaatikoiden keskellä hetkellisestikin oli kuormittavaa. Tämän kaiken lisäksi olen tottunut viimeisen 2,5 vuoden aikana asumaan yksin. On kieltämättä haastavaa sovittaa kahden itsenäisen aikuisen elämät ja tavarat saman katon alle. Kompromisseja on tehty puolin ja toisin, mutta poikaystäväni huomattavasti enemmän. Hän on tehnyt kaikkensa, jotta sopeutuisin uuteen kotiin.❤
Olen sitä mieltä, että kevät on paras aika muutoksille. Päivät pitenevät ja luonnonvalo lisääntyy. Tuleva kesä kohottaa mielialaa, vaikkei todennäköisesti mitään kivoja tapahtumia voidakaan järjestää sattuneesta syystä. Saan hyvin pian alkaa suunnitella pihalle kukkamaata ja kasveja (jotka pikkusiskoni istuttaa 🤭). Terassikalusteetkin pitäisi hommata. Odotan niin paljon grillijuhlia ja tupareita, vaikka nekin pitää todennäköisesti pitää useassa osassa.
Koronasta sen verran, että huomasin tässä eräänä päivänä kaipaavani asioita, joita ennen pystyi tekemään. Näistä esimerkkeinä huulipunan käyttö, vesijuokseminen uimahallissa (!), pitkän kaavan bileilta, kyläily ilman sen suurempia suunnitelmia ja hirveää varautumista, toisessa kaupungissa asuvan ystävän tapaaminen, kahvittelu kahviloissa ja matkustaminen Kreikkaan. Näitä todella kaipaan, vaikka aika pitkälti koen tottuneeni tähän ”uuteen normaaliin.” Olen tulevana syksynä kaaso ystäväni häissä ja sitä ennen juhlimme vielä tulevan kummilapseni ristiäisiä. Toivon todella, että koronatilanne paranee ja rajoituksia voidaan keventää Länsi-Suomessa ennen näitä juhlia. Aika näyttää.
Ajatusteni poukkoillessa poukkoilee myös tämä teksti. Koronasta tuli mieleen aiemmin mainitsemani terveyshuolet. Tarkemmin ottaen tarkoitan kohdunkaulansyövän 30-vuotisseulonnan tulosta. Sain hieman huolestuttavia uutisia, joiden vuoksi joudun jatkossa käymään jatkoseurannassa 12 kk:n välein. Toimenpiteitä joudutaan mahdollisesti tekemään seuraavan vuoden aikana. Lääkärin mukaan kohdallani oli ratkaisevaa se, että kävin seulonnassa ajallaan. Haluan muistuttaa jokaista käymään kaikissa mahdollisissa seulonnoissa, joihin kutsu käy!
Lisää keväisiä muutoksia luvassa ensi viikolla, kun menen pitkästä aikaa kampaajalle! Minulle on varattu koko ilta klo 16 eteenpäin 🙊
Mitä sinun kevääseen kuuluu? ☀
-Lilli
Onnea uuteen kotiin! Ihanan näköistä 😍
Kiitos paljon! 💕