Mitä Manulle kuuluu?
Kirjoittajan esittelyssä kerron, että asun Manu-kissani kanssa. Olen kirjoitellut joitakin postauksia kissoista blogiin, mutta oikeastaan aika vähän siihen nähden miten iso osa elämääni Manu on. Olemme 1,5 vuoden ajan asuneet Manun kanssa kahdestaan. Hän on päivieni ilo, eikä minulla ole koskaan yksinäinen olo kotona.
Manu tuli minulle n. 3 vuotta sitten 14-viikkoisena pentuna. Manu on siis nyt 3 v 4 kk. Isäkissa on täysverinen norjalainen metsäkissa ja emo on pitkäkarvainen maatiainen. Hain Manun Turusta.
Minulla on ennen Manua ollut kaksi kissaa, joista on saattanut vilahtaa kuvia bloginkin puolella. Manu on ehdottomasti persoonallisin, huomionkipein ja puheliain kissa, mitä tiedän. Kaikista kissoistani Manu on ihmisläheisin. Poika on lähes aina siellä missä minäkin, se tulee kanssani jopa saunaan ja nukkuu vieressäni.
Pojan lempileluja ovat kynät, foliopallot ja pullonkorkit. Välillä on hauska purkaa energiaa repimällä taljaa tai tappamalla vinkuvaa hiirilelua.
Manu viihtyy suuren osan päivästä parvekkeella lintuja ja kadulla käveleviä ihmisiä katsellen. Isäni teki Manulle itse kiipeilypuun omenapuun rungosta – se on parvekkeella mieluinen paikka metsäkissalle.
Olen todella tarkka Manun ruokavaliosta ja hyvinvoinnista. Hän syö vain viljattomia, laadukkaita ruokia. Tällä hetkellä lemppareita ovat Almo Nature, Christopherus ja Wild Instictin Raw Boost.
Ennen Manu oli täysin raakaravinnolla, mutta suolistotulehduksen jälkeen sille ei kelpaa enää esim. sisäelinpullat tai raaka kala.
Välillä Manu haluaa syödä enemmän kuivaruokaa kuin märkäruokaa, mikä on hyvä myös hampaiden kannalta. Kissa osaa itse säädellä ruuan sekä veden tarvettaan ja tietää minkälainen ruoka on milläkin hetkellä hyväksi. Olen tosin kuullut useammalta ihmiseltä, että olen hemmotellut kissaa liikaa, kun se saa itse päättää mitä ruokaa haluaa syödä milloinkin…
Kesäkuun alussa on Manun vuosittaisen lääkäritarkistuksen aika ja samalla annetaan rokotusohjelman mukainen tehosterokotus ( 3 vuoden välein.) Myös madotus on ajankohtainen nyt keväällä, vaikka sisäkissa onkin.
Vien silloin tällöin Manua ulkoilemaan valjaissa, varsinkin kesällä. Keskustan kaduilla en kuitenkaan halua Manua ulkoiluttaa ja esim. mökillä pelkään punkkeja ihan älyttömästi. Niitä on tosi vaikea bongata paksusta ja tiheästä turkista.
Harjaan Manua säännöllisesti. Juuri nyt on käynnissä jokakeväinen karvanlähtöaika ja hukun kissankarvoihin. Meinasin saada sydänkohtauksen eilen, kun luulin että olen käyttänyt kaikki teippiharjat loppuun, mutta onneksi kaapista löytyi vielä yksi!
Perustin Manulle oman Instagram-tilin 1,5 vuotta sitten. Tilillä on ollut jo pari eri nimimerkkiä, mutta tällä hetkellä Manun löytää nimellä @hunnibaali. Hunnibaali on Hunni Attilan (Manun lempinimi) ja Hannibalin yhdistelmä 🐱
Manun muita lempinimiä ovat mm. Mauno, Mani, Manuka(-hunaja,) poika, nuudelimaha ja kana.
Kuvat: Eveliina Nokelainen
LUE MYÖS:
Olen pitkään haaveillut ottavani Manulle kaverin. En aio kuitenkaan ottaa kerrostalokaksioon toista kissaa, vaan tämä on ajankohtaista sitten, kun asun isommassa asunnossa.
Jatkan siis elämää Manun kanssa kahdestaan vielä toistaiseksi.
Ihanaa viikonloppua minulta ja Manulta! <3
-Lilli
