Tiedätte varmaan miten helppoa on jämähtää samoihin tuttuihin tapoihin ja jos rutiinit rikkoo, menee pasmat sekaisin? Olen sitä mieltä, että monessa asiassa rutiinit ovat hyväksi (mm. ihonhoitorutiinit tai iltarutiinit unen kannalta), mutta välillä tekee hyvää rikkoa kaavoja ja kokeilla jotain uutta.

Olen mukavuudenhaluinen ja tietyllä tapaa melko kangistunut kaavoihini. Vaikka viihdyn mukavuusalueellani ja tykkään tehdä monia asioita aina samalla tavalla, olen myös spontaani ja pitkästyn helposti. Tämän vuoksi  olen miettinyt mitä uusia asioita voisin kokeilla. En halua, että elämä tuntuu päivästä toiseen täysin samalta – kuin eläisi autopilotilla. Toki kolmekymppisen elämä on paljon tasaisempaa kuin railakkaampi elämä kaksikymppisenä. Ehkä minulla onkin kolmenkympinkriisi, kun elämä on tällä hetkellä niin paljon tasaisempaa kuin ennen..? 

Olen aloittanut uusien asioiden kokeilemisen pienistä asioista, kuten ajamalla töihin eri reittiä, käymällä eri ruokakaupassa, etsimällä uusia lenkkipolkuja, kokeilemalla uusia reseptejä (viimeinkin uunifetapastaa) ja katsomalla sellaisia sarjoja, joita olin kuvitellut vihaavani (mm. Huvila & Huussi). Viime kuussa kävin pitkästä aikaa kampaajalla, jossa hiuksiani lyhennettiin 15 cm ja värjättiin eri tavalla kuin ennen. Hiljattain otin paljon vastuuta läheisen ystäväni babyshowereiden suunnittelussa, vaikka ennen olen enemmänkin vain myötäillyt muiden mielipiteitä. Jo tämä kaikki on ollut virkistävää.

Töissä ilmaisin jokin aika sitten halukkuuteni tehdä etätyötä. Olen tähän mennessä työskennellyt kotona muutaman päivän ja tykkään! Saan keskityttyä paremmin kuin toimistolla ja työskentelen tehokkaasti. Hengailen koko päivän leopardihousuissa ja Simba-paidassa 🦁 Miinuspuoli etätyöpäivissä on se, ettei voi käydä lounas- ja kahvitauoilla työkavereiden kanssa tai kysyä nopeasti neuvoa vierestä. Haluan ehdottomasti jatkossakin pitää silloin tällöin etätyöpäiviä. Jatkuva kotietäily ei kuitenkaan ole työssäni mahdollista ja uskon, että siihenkin kyllästyisi jos sitä tekisi jatkuvasti.

Kaikkein isoin muutos viime aikoina on ollut uuteen elämäntyyliin sopeutuminen muutettuani kerrostalokaksiosta omakotitaloon. En ole koskaan aiemmin asunut omakotitalossa. Olen vähitellen tottunut uuteen elämäntyyliin, enkä ihan heti voisi kuvitella muuttavani takaisin kerrostaloasuntoon.

Olen viime viikolla istuttanut elämäni ensimmäiset terassikukat ruukkuihin ja löytänyt itseni googlettelemasta millaisessa mullassa hortensia viihtyy. Olen pohtinut mitä pihalle ehtii tänä kesänä tehdä ja mitä pitää malttaa jättää ensi vuodelle. Tiedän, että lähipiirini on vaikea uskoa tätä!

Uskon, että olisi hyvä jos elämässä vuorottelisivat pysyvyys ja muutos. Pysyvyys olisi toivottavaa isoissa asioissa, kuten ihmissuhteissa, työssä ja taloudessa. Muutokset sen sijaan virkistäisivät muissa, pienemmissä asioissa, kuten mm. tyylissä, sisustuksessa, ruokavaliossa ja harrastuksissa. Ihminen kasvaa ja muuttuu ajan mittaan. En ainakaan itse halua jumittaa vuodesta toiseen samassa tilanteessa, samoissa ajatuksissa tai arjen kaavoissa.

Jos arki on liian rutinoitua, robottimaista suorittamista, lipuu elämä helposti ohi. Tämä(kään) ei ole tietenkään aivan yksiselitteistä. Esimerkiksi sairaudet tai elämänhallinnan haasteet saattavat edellyttää, että ihmisen elämä olisi mahdollisimman muuttumatonta ja rutinoitua. Lapsiperheissä rutiinit ovat hyödyllisiä toimivan arjen kannalta ja esimerkiksi elämäntapamuutos saattaa onnistua parhaiten uusien rutiinien avulla.

Kun ikää ja elämänkokemusta tulee lisää, saattavat myös haaveet ja unelmat muuttua. 20-vuotiaana haaveilin (ja oletin), että olisin naimisissa ja minulla olisi vähintään yksi lapsi siihen mennessä, kun täytän 30 v. Elämä ei kuitenkaan mennyt niin, mutta se ei ole maailmanloppu.

Tällä hetkellä haaveilen koronaepidemian päättymisestä, lämpimästä ja rentouttavasta kesälomasta, monista terassipiknikeistä (ja mimosoista), seuraavasta matkasta Välimerelle piiiitkän tauon jälkeen, pihan maisemoinnista ja Turussa asuvan ystäväni tapaamisesta yli vuoden tauon jälkeen. Isojakin unelmia toki on jossakin mielen syövereissä, mutta haaveeni ovat tällä hetkellä huomattavasti pienemmässä mittakaavassa ja konkreettisempia.

Haluaisin myös opetella tekemään uusia kampauksia, kokeilemaan normityylistäni poikkeavia vaatteita sekä käymään vaikkapa aamusaunassa tai aamulenkillä.

Uskon, että kokeilemalla uusia asioita ja rikkomalla rutiineja haastamme itsemme ja aivomme ottamaan vastaan uusia asioita sekä virikkeitä. Tästä voi seurata vaikka mitä hyvää, kuten valkovuokkojen löytämisen vahingossa poikkeamalla tavallisella iltalenkillä pienelle metsäpolulle. Näistä mamma sai äitienpäiväksi itse poimitun kukkakimpun 🌼

Vannotko rutiinien nimeen, oletko spontaani heittäytyjä vai jotain näiden väliltä?

-Lilli

FOLLOW:  FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI