Rohkeus ei aina ole suurieleistä

IMG_20180109_125439.jpg

”Rohkeus ei aina ole suurieleistä. Joskus rohkeutta on se hiljainen ääni, joka päivän päättyessä sanoo … huomenna yritän uudestaan. ”

-Mary Anne Radmacher

 

Niin. Tämä mietelause sopii elämääni 110 % tällä hetkellä. 

Rohkeus usein mielletään suurieleiseksi teoksi, ja voi se olla sitäkin. Se voi kuitenkin olla myös pieniä ajatuksia ja tekoja, jotka kasvattavat itsevarmuutta pikkuhiljaa.

Rohkeutta on erityyppistä elämän eri osa-alueilla; on esimerkiksi fyysistä, sosiaalista ja psykologista rohkeutta. Harvoin yksi ihminen on rohkea kaikilla alueilla.

Onko rohkeus synnynnäinen ominaisuus vai voiko sitä oppia?

Rohkeutta voi mielestäni kehittää. Monesti se tapahtuu pakon edessä tai tilanteen sitä vaatiessa, mutta joskus se on myös seurausta omasta määrätietoisuudesta ja halusta saavuttaa jotakin parempaa.

Rohkeuden harjoittelu ei ole helppoa. Se vaatii itsetutkistelua, yrittämistä ja kovaa työtä. Siihen sisältyy epäonnistumisia ja epävarmuutta, mutta jokainen askel kasvattaa itsevarmuutta.

Sain idean tähän postaukseen, kun tapasin kahden vuoden tauon jälkeen ystäväni, joka asuu nykyään Uudessa-Seelannissa. Muistan, miten hän pari vuotta sitten jätti työnsä, luopui Tampereen asunnostaan ja ilmoitti matkustavansa maapallon toiselle puolelle ilman sen kummempia suunnitelmia. Se on mielestäni ihailtavaa rohkeutta ja riskinottoa. Ystäväni rohkeus palkittiin, sillä Uudesta-Seelannista löytyi työpaikka ja mies. En tunne kovin montaa ihmistä, jotka olisivat yhtä rohkeita kuin tämä ihana ystäväni.

Olen salaa hieman kateellinen ystävälleni hänen valinnoistaan. Sitten kuitenkin mietin järjen kanssa, että eihän minusta olisi toimimaan samoin. Elämäntilanteeni ja terveydentilani ovat tällä hetkellä sen verran heikkoja, että se olisi täysi mahdottomuus. Olen myös liian kiintynyt kotikaupunkiini ja läheisiin ihmisiin jättääkseni heidät kauas taa. Mutta tarkoittaako se, etten ole rohkea? 

 

IMG_20180109_125520.jpg

 

Ehkä rohkeutta on se, että elää juuri omannäköistään elämää ulkopuolisista paineista ja muiden mielipiteistä riippumatta seisoen omien päätöstensä takana.

Jos mietin omaa rohkeuttani viime aikoina, voin olla suht ylpeä. Olen viime aikoina kohdannut ja käsitellyt vaikeita, kipeitä asioita. Se, jos jokin, vaatii rohkeutta. Vielä on hommaa ja rohkeutta tulee harjoittaa eri osa-alueilla, mutta pidän itseäni melko rohkeana. Myös se, että olen kirjoitellut julkiseen blogiin henkilökohtaisia, vaikeita asioita, vaatii (itseltäni) paljon ja tiedän, etteivät kaikki tekisi samoin. Kai sekin on rohkeaa.

Rohkeus voi siis olla pienieleistä, pieniä askelia kohti sellaista elämää, jota haluaa elää. Tällä hetkellä se on minulle sitä, että jaksan seuraavana päivänä yrittää uudestaan tavoitella unelmiani. Ehkä tulevaisuudessa voin sanoa sen olevan jotain suurieleisempää.

 

IMG_20180109_125419.jpg

Mikä on sinun rohkein tekosi?

Oletko sitä mieltä, että rohkeutta voi harjoitella?

-Lilli

 

FOLLOW:  FACEBOOK / INSTAGRAMBLOGLOVIN

 

Kommentit (14)
  1. No nyt pääsi kommentoimaan, oli tämä laatikko ilmestynyt 🙂

    Kyllä rohkeutta voi harjoitella ja kehittää. Nuorena tyttönä minun oli tosi vaikea mennä sellaisiin paikkoihin kuin Kela, verotoimisto ym. Pyysin äitiä mukaan, mutta hän ei suostunut, joten oli ihan pakko mennä yksin….Enää ei tosiaankaan pelota, enemmänkin niitä virkailijoita pelottaa, kun astun ovesta sisään…:D

    Minulla on rohkeita tekoja, jotka vaativat paljon, mutta niistä en halua kertoa 🙂

    1. Juu, olin vahingossa painanut kommentoinnin pois päältä! 😀

      Yleensä tilanteen vaatiessa tulee harjoiteltua rohkeammaksi 🙂 Mua pelotti myös asioida virastoissa nuorepana.. ehkä se johtui epätietoisuudesta ja pelosta, ettei osaisi hoitaa asioita. Nykyään saan kyllä suuni auki, kuten ilmeisesti sinäkin ;D

  2. Nyt pääsi kommentoimaan!
    Hyvin kirjoitettu teksti, todellakin. Voin hyvin samaistua moneen kohtaan.
    Ja rohkeutta on laittaa näin upeita kuvia blogiin! <3

    1. Olin sählännyt ja painanut kommentoinnin pois päältä, kun julkaisin postauksen :DD

      Ihanaa, kun palasit vielä kommentoimaan! Kiitän kovasti sanoistasi <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *