Huomenna kello soi taas. Kesäloma on ohi ja arki odottaa. On aika palata rytmiin, jossa aamulla ei enää herätä silloin kun silmät aukeavat, eikä päivän ensimmäinen ajatus ole se, mitä kello mahtaa olla. Olen nauttinut tästä lomasta erityisesti siksi, että olen saanut elää ilman kelloa. Ei ole ollut kiire minnekään. Päivä on saanut alkaa rauhassa […]

Olen joskus kirjoittanut siitä, miltä tuntuisi saapua perille. Siitä talosta, jossa vuoret näkyvät takapihalle ja meri toiselle puolelle. Bougainvilleasta, hedelmäpuista ja rauhallisista aamuista. Elämästä, jossa ei ole kiire minnekään. Tänään kävelin Kreetalla paikassa, joka sai minut ajattelemaan tuota tekstiä uudelleen. Mutta tällä kertaa en katsellut taloa. Katselin ympäristöä. Hotellimme yläpuolella, Makedonomachonilla, maisema muuttui hetkessä. Turistien […]

Huomasin tänään jotakin, mitä en olisi vielä kymmenen vuotta sitten osannut sanoa ääneen. Elämä on alkanut tuntua kevyemmältä. Ei siksi, että murheet olisivat kadonneet. Päinvastoin. Vuosien varrelle on mahtunut iloja ja suruja, luopumisia ja uusia alkuja. On ollut päiviä, jolloin elämä on tuntunut raskaalta kantaa. Silti huomaan, että sisälläni on enemmän rauhaa kuin ennen. Ehkä […]

Viime aikoina olen huomannut ajattelevani elämää enemmän kuin ennen. Ehkä se kuuluu tähän ikään. Kun on elänyt vuosia yli viisikymmentä vuotta, huomaa katsovansa elämää vähän kauempaa. Ei enää vain sitä päivää, joka on edessä, vaan myös niitä vuosia, jotka ovat jo takana. Silloin alkaa väistämättä kysyä itseltään: Mikä tämän kaiken tarkoitus on? Synnymme tähän maailmaan. […]

Jokainen meistä saa lapsuudenkodistaan jotakin mukaansa. Toiset saavat mummon kahvikupit, vanhan keinutuolin tai valokuva-albumin. Toiset saavat jotakin, mitä ei voi koskettaa. Arvot. Ajattelutavan. Uskoon liittyviä muistoja. Minä kasvoin kodissa, jossa uskonto oli osa arkea. Se näkyi sunnuntaissa, rukouksissa, seuroissa ja siinä, miten elämästä puhuttiin. Lapsena en osannut erottaa toisistaan uskoa, uskontoa ja Jumalaa. Ne olivat […]

Lapsena ajattelin, että isoäidit tiesivät kaiken. He tiesivät, milloin pullataikina oli valmis ilman keittiövaakaa. He tiesivät, miten villasukka parsitaan niin, ettei reikää enää huomaa. He tiesivät, milloin perunat olivat kypsiä, vaikka kelloa ei katsottu. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, etteivät tärkeimmät asiat olleetkaan niitä. Isoäidit osasivat jotakin paljon arvokkaampaa. He osasivat elää. He osasivat istua hetken […]

Pihamme laidalla, aivan metsän reunassa, on pieni linnunpönttö. Siitä on tullut yksi mielenkiintoisimmista paikoista seurata luonnon ihmeitä. Siellä on kirjosiepon koti. Jo viikkojen ajan olen katsellut, kuinka emo ja isä ovat lentäneet taukoamatta pöntön ja pihamme välillä. Milloin nokassa on ollut hyönteinen, milloin toukka. Vuorotellen ne ovat ruokkineet poikasiaan, vahtineet pesää ja pitäneet huolta pienistä […]

“Lapsena en tiennyt olevani onnellinen. Luulin, että kaikki elivät niin kuin me. Vasta aikuisena ymmärsin, kuinka vähän tarvittiin siihen, että sydän oli täynnä.” Ei meidän lapsuudessamme ollut kaikkea. Ei ollut älypuhelimia, suoratoistopalveluja eikä jatkuvaa kiirettä harrastuksesta toiseen. Silti en muista tunteneeni, että jotakin olisi puuttunut. Kesäpäivä saattoi kulua metsässä, polkupyörän selässä tai laiturin nokassa. Eväänä […]

Joskus elämässä tulee hetki, jolloin sulkee vanhan kodin oven viimeisen kerran ja avaa uuden. Muutto on paljon enemmän kuin laatikoiden kantamista ja huonekalujen järjestämistä. Se on pienen palan elämää pakkaamista mukaan ja uuden luvun aloittamista. Moni sanoo, että koti rakentuu vähitellen. Niin varmasti useimmiten onkin. Mutta joskus käy toisin. Joskus astuu ensimmäisen kerran ovesta sisään […]

“Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…” Moni meistä osaa nuo sanat ulkoa, vaikka edellisestä koulun kevätjuhlasta olisi kulunut vuosikymmeniä. Heti ensimmäisten sävelten myötä mieleen nousevat vaaleat koivut, juhlasalin lämpö, vähän liian kuuma mekko tai silitetty paita, ruusuntuoksu ja se tunne, että koko kesä oli vielä edessä. Minulle suvivirsi ei koskaan ollut ensisijaisesti uskonnon harjoittamista. […]