kaupallinen yhteistyö Vallila.fi*

Olen oppinut tunnistamaan itsessäni erityisherkkyyden piirteitä, kuin hienovaraisia tuntosarvia, jotka kurottavat maailmaan ennen kuin ehdin itse perässä. Väenpaljous ja sosiaalinen häly vievät minusta enemmän kuin antavat. Melu, kirkkaat valot ja voimakkaat hajut uuvuttavat kehoa ja mieltä, saavat minut voimaan huonosti. Tarvitsen hiljaisuutta, rauhaa ja tilaa hengittää, jotta voin palautua..

On hetkiä, jolloin tämä herkkyys tuntuu raskaalta perinnöltä. Kun ympärillä kiirettä, melua ja vaatimuksia . Silloin vetäytyminen ei ole pakoa vaan selviytymistä. Lupaa olla hiljaa, olla yksin, olla keskeneräinen. Samalla herkkyys kuitenkin avaa ovia syvempään kokemiseen: huomaan pienet yksityiskohdat, valon heijastuksen ikkunassa, tuulen liikkeen puissa, toisen ihmisen sanattoman tunnetilan. Kauneus ja hauraus kulkevat käsi kädessä.

*https://on.vallila.fi/t/t?a=1591923547&as=2037451312&t=2&tk=1

Lempeämpi elämäntapa herkälle mielelle

Hitaampi elämä on minulle valinta ja välttämättömyys. Arjen tasapaino rakentuu pienistä teoista: lempeästä liikkeestä, ravitsevasta ruoasta, riittävästä levosta ja siitä, että kuuntelen kehoani ennen kuin se huutaa. Introverttina ja erityisherkkänä opin yhä uudelleen, että rajat eivät ole itsekkyyttä vaan itsehoitoa. Kun pidän huolta omasta energiastani, pystyn olemaan aidosti läsnä myös muille.

Matkustaminen, luonto ja itsetuntemus ovat opettajiani. Ne muistuttavat, ettei kasvua tapahdu kiireessä vaan pysähtymällä. Kiitollisuus syntyy arjen pienistä hetkistä, siitä että saan olla tällainen kuin olen – herkkä, tarkkanäköinen ja syvästi tunteva. Toisinaan uuvun, toisinaan koen syvää merkityksellisyyttä. Ehkä juuri siinä piilee Lillemorin perintö: lupa elää lempeämmin, kuunnellen sisäistä rauhaa ja kulkien maailmassa avoimin, mutta suojatuin sydämin.