kaupallinen yhteistyö, sisältää mainoslinkkejä: Matkapörssi.*, Finlandia kirja*

Olen omassa oloissani viihtyvä. Olen ollut sitä jo lapsena. Muistan, kuinka viihdyin tuntikausia yksin, uppoutuneena omiin maailmoihini, ajatuksiin ja tarinoihin. Siinä hiljaisuudessa ei ollut tyhjyyttä, vaan runsautta. Mielikuvitus hengitti vapaasti, luovuus sai tilaa kasvaa ilman keskeytyksiä. Yksinolo ei tuntunut puutteelta – se tuntui turvalta. https://at.matkaporssi.fi/t/t?a=1828803424&as=2037451312&t=2&tk=1

Silti kysymys palaa yhä uudelleen mieleeni: olenko introvertti vai erakko? Ja vielä suoremmin: olenko outo?

Me elämme maailmassa, jossa ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan. Sosiaalisuus nähdään usein mittarina terveydelle, menestykselle ja jopa onnellisuudelle. Mitä enemmän ihmisiä ympärilläsi on, sitä “normaalimpi” olet. Tässä kehyksessä yksinolosta nauttiva ihminen joutuu helposti puolustuskannalle, selittelemään omaa olemassaoloaan.

Totuus on, että osaan sosiaaliset taidot. Osaan keskustella, kuunnella, olla läsnä. En pelkää ihmisiä enkä inhoa heitä. Nautin syvistä keskusteluista, merkityksellisistä kohtaamisista, katseista joissa on ymmärrystä. Mutta määrällä on minulle merkitystä. Liika vie enemmän kuin antaa. Pitkät sosiaaliset jaksot tyhjentävät, kun taas yksinolo täyttää.

Introverttiys ei ole sama asia kuin yksinäisyys. Se on tapa, jolla energia liikkuu. Jotkut latautuvat ihmisistä, minä lataudun hiljaisuudesta. Se ei tee minusta kylmää, sulkeutunutta tai välinpitämätöntä. Se tekee minusta herkän havainnoijan. Kuulen asioita, jotka jäävät melun alle. Huomaan sävyjä, joita ei sanota ääneen.

Erakko on sana, joka kantaa mukanaan yksinäisyyden, vetäytymisen ja ehkä jopa katkeruuden kaikuja. Erakko kääntää selkänsä maailmalle. Minä en tee niin. Minä vain valitsen, milloin ja miten olen maailmassa. Se on ero, joka tuntuu tärkeältä.

Joskus mietin, miksi koen tarvetta määritellä itseäni lainkaan. Miksi hiljaisuudesta pitävä ihminen tarvitsee selityksen? Ehkä siksi, että olemme oppineet epäilemään kaikkea, mikä ei sovi valtavirtaan. Mutta entä jos outous ei ole vika vaan viesti? Entä jos se kertoo uskalluksesta kuunnella omaa sisäistä rytmiä?

Minulle yksinolo ei ole pakoa vaan kohtaamista – itseni kanssa. Siellä syntyvät ajatukset, jotka eivät synny kiireessä. Siellä tunteet saavat nousta ilman kiirettä tulla ymmärretyiksi. Se on tila, jossa olen kokonainen. https://do.finlandiakirja.fi/t/t?a=1710657559&as=2037451312&t=2&tk=1*

Ehkä en ole introvertti tai erakko. Ehkä olen ihminen, joka tarvitsee hiljaisuutta voidakseen olla totta. Ja ehkä se on lopulta kaikkein inhimillisintä.

*sisältää mainoslinkkejä, kaupallinen yhteistyö: Airhelp*, Mytrip.com*, Sembo.fi*, Matkapörssi.fi*, Omena hotels *

Talvi on mulle aina vähän kaksijakoinen. Valkoinen lumi ja luminen maisema on kaunis, mutta kun päivät lyhenee ja pimeys valtaa, huomaan kaipaavani valoa ja lämpöä ihan fyysisesti. Matkakuume on silloin vahvimmillaan – ja se tunne, että haluaisi vain pakata laukun ja lähteä aurinkoon, ei hellitä koskaan.

Haaveilu on jo osa matkaa

Usein matka alkaa päässäni paljon ennen kuin varaan mitään. Kuvittelen itseni kävelemässä lämpimässä ilta-auringossa, kahvilan terassilla ilman hanskoja, merivedessä kellumassa keskellä talvea. Pelkkä ajatus lämmöstä ja valosta tuo heti hymyn huulille.

Rakastan sitä tunnetta, kun selaan kohdekarttoja ja mietin pieniä yksityiskohtia: missä syön ensimmäisen jäätelöni, missä juon aamukahvini, minkä kadun varrelta etsisin ihanat paikalliset putiikit. Haaveilu on tavallaan jo matkaa, ja se tekee pimeästä talvesta helpommin kestettävän.

Lentojen hintavertailu – pieni tapa pitää haave elossa

Olen huomannut, että lentojen hintojen selaaminen on mulle kuin pieni rituaali. Usein en edes aio lähteä vielä, mutta katsominen tuo toivoa ja vähän jännitystä arkeen. Kun löytää edullisen lennon,* sydän vähän hypähtää – lupaus siitä, että valo ja lämpö odottavat jossain siellä jossain Euroopassa.

https://go.adt231.net/t/t?a=1928541765&as=2037451312&t=2&tk=1*

Minne Eurooppaan talvella?

Talvella ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen lämpöä. Espanjan eteläosat, Portugali, Italia ja Kreikka ovat mun lemppareita. Ei tarvitse hellettä, riittää että on muutama aste enemmän kuin Suomessa ja valo tuntuu iholla. Se pieni lämpö ja aurinko tekee jo ihmeitä mielelle.

Suunnittelu tuo valoa arkeen

Matkan suunnittelu on mulle oikeastaan osa talvea. Pienten yksityiskohtien miettiminen, hotellin ja reittien katsominen, auringonlaskujen visualisointi – se tuo iloa päivään, vaikka matka ei olisi vielä varattu. Talvessa tämä suunnittelu tuo valoa, jota Suomessa ei aina ole.

https://do.sembo.fi/t/t?a=1970764009&as=2037451312&t=2&tk=1*

Talviloma lähenee – ja aurinko odottaa

Kun talviloma alkaa lähestyä, matkakuume kasvaa entisestään. Vaikka matka olisi vain haave, pelkkä ajatus siitä saa minut jaksamaan pimeitä päiviä. Odotan jo sitä hetkeä, kun voin tuntea auringon iholla, hengittää syvään ja kerätä valoa varastoon seuraavia kuukausia varten.

https://at.matkaporssi.fi/t/t?a=1828803424&as=2037451312&t=2&tk=1*

Aurinko tekee ihmeitä

Aurinko ei ole mulle pelkästään säätila – se on mielentila. Se palauttaa, rauhoittaa ja muistuttaa, että pimeys ei kestä ikuisesti. Ja vaikka haave jäisi haaveeksi, sekin auttaa jaksamaan talvea: valon kaipuu on jo osa unelmointia ja iloa.

https://dot.omenahotels.com/t/t?a=1975143328&as=2037451312&t=2&tk=1*