Melankolia

Alunperin otsikkoni oli syksy ja melankolia. Aika rientää ja on jo talvikuukaudet käsillä, vaikkei lunta olekkaan. Joulu tekee tuloaan. Jouluun liittyy valo, hyvämieli, yhdessä oleminen ja toivo tulevasta uudesta vuodesta, paremmasta.

Tarkoitukseni ei nyt ole kirjoittaa Joulusta vaan melankoliasta, joka valtaa syksyn harmauden ja pimeyden myötä.

Syksy on melankolian aikaa – syyslaulutkin kertovat enimmäkseen kesän päättymisen haikeudesta, muuttolintujen lähtemisestä, sateen ankeudesta.

Sille on syynsä.

Melankolian määritelmä Suomi sanakirjassa

Melankolia on tila, joka usein liittyy syvään surumielisyyteen ja masentuneisuuteen. Se on tunnettu mielialahäiriö, joka voi vaikuttaa ihmisen kykyyn nauttia elämästään ja toimia normaalisti arjessa. Melankolia voi ilmetä monin eri tavoin, kuten unettomuutena, ruokahaluttomuutena tai yleisenä kiinnostuksen menettämisenä asioihin, joita henkilö aikaisemmin piti mieluisina. Historiallisesti melankolia on ollut merkittävä aihe taiteessa ja filosofiassa, ja se on usein liitetty luovaan prosessiin sekä syvällisiin tuntemuksiin ihmisen olemassaolosta.

Mitä minusta melankolia on?

Minusta melankolia on sitä, joka valtaa Suomen luonnon syksyllä. Melankolia kuuluu suomalaisuuteen. Se ei ole vain mielentila, vaan se on tunne, joka tuntuu koko kehossa. Se ei ole tunne, joka tuntuu hetkellisesti ja ohimenevästi. Se on voimakas tila, joka tuo väsymyksen ja voimattomuuden, haluttomuuden tehdä mitään. Tunne ja tila ei ole kuitenkaan pysyvä, vaan menee ohi omia aikojaan, viimeistään valon määrän lisääntyessä, päivän pidentyessä.

Mitä melankolia saa minussa aikaan?

Kun saapuu syys-lokakuu ja Suomessa on syksy, pimeys ja kosteus hiipii iltaisin luontoon, voisin mennä nukkumaan kuin nallekarhu. Herätä vasta keväiseen auringon lämpöön, kevätauringon ensi säteisiin. Olen aina sanonut, että toimin/käyn aurinkoenergialla. Mitä vähemmän aurinko näkyy, sen vähemmän haluan poistua kotoonta ja liikkua minnekkään. Mikä sen ihanampaa kuin käpertyä sohvan nurkkaan viltin sisään villasukat jalassa. Olla ja nauttia lämmöstä viltin sisällä, vaalia oikein tuota melankolista tunnetta. Ruokkia sitä joutilaisuudella, haikealla musiikilla.Olla omissa ajatuksissaa, tehdä syvällistä pohdintaa ja ajatustyötä.Tavallaan olla siinä omassa melankolisuuden kuplassaan. Minulla ei ole minkäänlaista halua mennä ulos kylmyyteen, syksyn viimaan, pimeyteen. Olen aina sanonut, että olen syntynyt väärään maahan. Olen lämmön ja kesän lapsi, olenhan syntynyt kesällä. Tätä tunnetta kuvaa hyvin romanialaisen filosofin Emil Cioranin ajatus : Melankolia on ruokahalu, jota mikään suru ei saa kylläiseksi.

Mitä melankolia on?

Tunteena melankolialle on paljon nimiä. Mielentilana melankolia on tuttu jokaiselle. Se on sinisävyinen haikea olo. Se liittyy haikeuteen, alakuloon, apeuteen, kaipuuseen, surumielisyyteen, maailmantuskaan, elämänväsymykseen. Victor Hugon mukaan melankolia on murheellisuuden onnea. Melankoliaan kuuluu tunne menettämisestä, itselläni tämä uskoakseni johtuu kesän ja lämmön menettämisestä, valon määrän vähenemisestä.

Melankolinen henkilö on sisäänpäin kääntynyt pohdiskelija ja unohtaa välillä ympärillään olevan maailman ja muut ihmiset. Hän unohtaa toisinaan itsensä pohtimaan asioita liiaksikin, mutta ei ole välinpitämätön, vaikka siltä vaikuttaisikin. Pettymysten tuottaminen toisille ei sovi hänen luonteelleen. Hän kokee muiden kokemat kärsimykset tunteikkaasti ja raskaasti. Hän aistii herkästi ympärillä olevan negatiivisuuden ja ristiriitaisuudet. Lisäksi tämä syö häneltä lisää energiaa melankolisuuden lisäksi.

Elämme yhteiskunnassa, jossa tavoitellaan tehokkuutta, iloisuutta, menestystä ja reippautta: tulee olla aikaan saava persoona. Melankolisuutta ei liitettä näihin ominaisuuksiin. Ajatellaan, että melankolinen ihminen on saamaton ja ns. nyhverö, joka vain nauttii joutilaisuudesta ja velloo tuossa tunnetilassaan. Melankolisuus ei aina ole sama kuin sairaus, mutta se voi muuttua masennukseksi tai debrekssioksi, jolloin henkilö tarvitsee ammattiapua.

.

Milloin melankolia helpottaa?

En kuitenkaan mene nukkumaan syksyn pimeiden tultua kuin nallekarhu, vaikka olen melankolinen syksyisin. Yritän tehdä asioita, jotka tuovat iloa elämään. Valoa ja tunnelmaa elämään tuovat kausivalot. Joulun jälkeen alkaa päivä pitenemään aina ns. kukon askeleen verran, menneään taas kevättä ja valoa kohden. Toisinaan se voi helpottaa itsestään, toisinaan taas vaatii aktiivisia toimia, kuten mielialan tasapainottamista ja uusien kokemusten hakemista. Usein syksyllä aloitetaan uusia harrastuksia tai lähdetään aurinkolomalle, jotta aika kuluisi paremmin syksyn ankeudessa.

Jos melankolia on syvää ja lamauttavaa, kyvyttömyys innostua ja haluttomuus tehdä mitään jatkuvat, on tärkeää hakea ammattiapua. Kun melankolia on vuoden ajasta riippumatonta ja läsnä aina/usein tai pahenee , tuolloin ääkärin tai terapeutin apu on usein välttämätöntä.

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli

Kun terveys pettää

Se sietämätön kipu, joka oli työpäivien jälkeen alaselässa ja koko alavartalossa. Kun töistä raahauduit kotiin työpäivän jälkeen useamman vuoden ajatellen, että kuvittelet kivun, minulla on levottomat jalat, olen vain rasittunut työstä. Joku oli joskus minulle sanonut, että kipu on vain kehon/mielen heikkoutta. ENhän minä ns. perusterve ihminen voi tuntea tällaista kipua.

Pysäkiltä kotiin kävellessä ajattelit, että vielä muutaman metrin kun jaksan, lisäksi oli ne 85 porrasta hissittömässä talossa. Tuntui kuin selkä katkeaisi juuri ja ranka olisi mennyt kasaan monta senttiä päivän päätteeksi.

Kipu syö ihmistä

”Kipu syö ihmistä” on kielikuva, joka kuvaa kivun tuhoisaa, läpitunkevaa ja jatkuvaa luonnetta, joka voi heikentää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Se ei ole suoraan lääketieteellinen termi, mutta se ilmentää kivun kokemuksen vakavuutta, jopa niin, että se tuntuu kuluttavan ihmistä sisältäpäin. Helposti ajattelee, ajattelin, kuvitelleeni kivut, että minulla on ns. päässä vikaa.

Itselläni kipu on vaikuttanut voimakkaasti jaksamiseen ja erityisesti psykkeeseen. Olen ollut hyvin väsynyt ja hyvin herkästi ärsyyntynyt pienistäkin asioista, joka ei lainkaan ole minulle tyypillistä.

Olin joitakin aikoja sitten hammaslääkärillä hampaiden tarkistuksessa. Hammaslääkäri sanoi usemman kerran: Rentoudu, en satuta sinua. Olin kuin viukunkieli tuolissa, kun pelkäsin kipua/aiheutuvan kipua. Pelkäsin ylimääräistä kipua jo olemassa olevien lisäksi. Minulle on tullut pelko kivun tuntemiseen ja mitä se aiheuttaa minulle.

Myös ns. Pelkään, kun olen toiminnallinen – kivut tulevat voimakkaana, pahimmillaan kipukohtaus vie vuodelepoon ja odotan vain, että kipulääke vaikuttaa. Kipu on lamaannuttava, tuntuu kuin sisuskalut kääntyisivät ympäri. Aloin pelkäämään kipukohtauksia, milloin olisin rasittunut fyysisesti liikaa ja kipu ottaisi ylivoiman. Tuo tunne oli lamaannuttava. Työpäivien jälkeen tuo jäytävä, polttava, kirvelevä kipu reisissä ja alaselässä oli kuin ”Helvetin tulta”. Iltavuorosta kotiuduttuani odotin vain, että pääsen nukkumaan ja kipulääke/lihasrelaksantti turruttaa oloni. Olin tähän mennessä aina kuvitellut omistavani korkean kipukynnyksen ja en ottanut kipulääkettä kuin pakon edessä. Tämä kaikki muuttui, otan jo ennakoivasti kivun lievitystä ennen kuin kipu on päällä ja helvetti irti.

Kipu on hyvä asia sellaisena, joksi se on tarkoitettu: äärimmäisen tärkeäksi elimistöä varoittavaksi viestiksi, joka opettaa meitä lapsuudesta lähtien välttämään vaarallisia asioita. Pitkittyessään kivun vaaralta varoittava merkitys vähenee ja sen aiheuttama kärsimyksellinen osa lisääntyy.  

Kipuni aiheuttaja

Lopulta jäin sairaslomalle ja hakeuduin lääkäriin. Aluksi tutkittiin jalkojani, kun oli lihasheikkoutta ja voimattomuutta. Oli asiantuntevia ja ei niin asiantuntevia lääkäreita työterveydessä, oman hyvinvointialueen tohtoreita erikoissairaanhoidossa ja valinnanvapauden myötä toisen hyvinvointialueen yliopistollisen sairaalan asiantuntija. Väärien diagnoosien jälkeen sain syyn kivuilleni ja oikean diagnoosin. En ollut kuvitellut kipujani enkä vieroksunut töitä ollessani pitkällä sairaslomalla. Kuinka monta kertaa ajattelin kuvitelleeni kaiken.

Tässä enempää avaamatta diagnoosejani, voin kertoa kivun aiheutuneen synnynnäisestä viasta/kehityshäiriöstä selässäni, lisäksi ikä on tehnyt tehtävänsä. Pitkään puhuttiin selkäleikkauksesta, kunnes sain oikean diagnoosin ja tällä hetkellä ei leikata. Ja en ollut kuvitellut kipujani ja oireitani. Tämä ”haitta”, joka minulle on syntymässäni suotu aiheuttaa tämän kivun ja kipukohtaukset. Iän myötä degeneraatiota on tullut selkään ja se lisää tätä kipua, leikkaus ei auta tähän. Tilanteen pahetessa laitetaan uudestaan leikkausarvioon. Luonto saattaa sitä ennen sen korjata. Nyt hoidetaan kipua ja kun tiedetään aiheuttaja, niin myös oikeaa syytä. Ei minulla ei ole ollut vilkas mielikuvitus, vaikka niin luulin.

Krooninen kipu

Kroonistuessaan kipu muuttuu sairauden kaltaiseksi tilaksi. Varsinkin jos on epäselvää mikä kivun aiheuttaa. Tulee kivun lisäksi pelkoa ja ahdistusta. Kipu määritellään krooniseksi, kun se on kestänyt pidempään kuin kipua aiheuttavan sairauden tai vamman tyypillinen paranemisaika. Tämä aika määritellään tyypillisesti kolmeksi kuukaudeksi. Aivan kuten akuutissakin kivussa, kroonisen kivun hoito tähtää taustalla olevan sairauden tai vamman hoitoon. Siksi on tärkeää löytää kroonisen kivun taustalla oleva syy oireenmukaisen hoidon lisäksi.

Kipu on henkilökohtainen kokemus, jota ei pidä kyseenalaistaa.” Itse selkäsairaana ja kroonisesta kivusta kärsineenä olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että olen sairaslomalla ollut jo kuukausia. Selkäongelmat ovat asioita, jotka eivät näy ulos päin ja samoin kipu.

Toistaiseksi olemassa olevan käsityksen mukaan kroonista kipua ei voi parantaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Hyväksyminen sanana herättää usein epäluuloja ja vastenmielisyyttä, joten se korvataan sanoilla tulla toimeen, selviytyä, sopeutua, pärjätä ja elää sovussa. Itse yritän elää niin normaalia elämää kivusta huolimatta kuin voin, helppoahan se ei ole.

Jos kroonisen kivun kanssa haluaa tulla toimeen, elämässä kannattaa keskittyä itselle merkityksellisiin asioihin. Antaa kivun olla ja hyväksyy sen olemassaolon. Kun antaa kivulle rauhan, siitä myös kärsii vähemmän. Kipua ei voita sotimalla sitä vastaan. Sen voittaa lopettamalla sodan. Taistelun voi voittaa, mutta sodan häviää. Eikä kyse ole tahdosta. Ihminen ei pelkällä tahdonvoimalla selviä edes flunssasta. Yritän käydä salilla, tehdä fysioterapeutin antamien ohjeiden mukaan harjoitteita, lenkkeillä, joogata ja rentouttaa kehoa ja mieltä. Tiedän olevani kipeä näiden tekemisieni jälkeen, mutta en voi vain olla ja murehtia. Luonto auttaa unohtamaan murheet ja epämukavan olon.

Kenenkään kiputuntemusta väheksymättä

Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä jaksoja, jolloin mieliala on matalalla ja mielenterveys kuormittuu. Se on osa elämän normaalia vaihtelua ja luontainen reaktio vaikeisiin tapahtumiin. Ihmisen mielenterveys ei pysy samanlaisena läpi elämän. Se aaltoilee ja muuttuu, eikä sen notkahduksia tarvitse häpeillä tai pelätä. Vaikeiden jaksojen ja haasteiden keskellä jaksamista tukevat muun muassa arjen rutiinit, terveelliset elintavat, merkitykselliset ja turvalliset ihmissuhteet, sekä hyvät tunteiden säätelytaidot.

Tässä kerroin oman kokemukseni kivusta. Jos rehellisisä ollaan sitä ”helvettiä” ei voi sanoiksi pukea. Se mikä on toiselle kova voi olla toiselle lievä, vähättelemättä kenenkään toisen kokemuksia tai tuntemuksia, kivun aiheuttajaa/sairautta.

Älä vähättele kipua, sillä se voi olla merkki vakavammasta ongelmasta ja voi aiheuttaa merkittävää fyysistä ja henkistä kuormitusta. Älä epäröi hakea apua ja tukea ammattilaisilta kivun syiden selvittämiseksi ja hoitamiseksi.






Hyvinvointi Oma elämä Mieli Terveys