*sisältää mainoslinkkejä, kaupallinen yhteistyö: ON24*, Slurpcoffee*, Interhome*, hyvinvoinnin.fi*

Pohdintoja kivun ja pelon keskeltä – hoitajan tarina

Uusi aamu – muutos mielessä

Herään ensimmäisenä päivänä pitkän sairasloman jälkeen. Työ tuntuu vieraalta ja pelottavalta, kuin sumuisessa metsässä, kun polkua ei erota, johon astun varoen. Selkäni diagnoosi kulkee mukanani, eikä anna unohtaa itseään.

Fyysinen rasitus herättää pelkoa*

Erikoissairaanhoidon hoitajan työ on täynnä fyysistä vaatimusta ja arjen raskautta. Juuri fyysisen rasituksen pelko on nyt kasvanut suureksi: pelkään, että kivut palaavat, jos liikaa teen, jos nostan väärin, jos askel lipsuu. Pelko kivun paluusta syö voimia ja jaksamista, eikä tätä pelkoa voi vain sivuuttaa. Se varjostaa ajatuksiani ja arkeani.

Osa-aikainen paluu – kohti uutta arkea*

Palaan aluksi osa-aikaiseen työaikaan. Tiedostan, että selkäni tarvitsee aikaa ja rauhaa, ja haluan nähdä, miten se kestää arjen kuormaa. En uskalla kiirehtiä, vaan etenen varoen ja tunnustellen, kuunnellen kehoni viestejä. Osa-aikainen työ antaa mahdollisuuden tarkkailla vointiani ja sopeutua työrytmiin uudelleen.

Pohdintoja pelosta ja voimasta

Pelko ei ole vain tunne, vaan voimien kuluttaja. Se saa epäilemään omaa jaksamista ja kykyä auttaa. Olen aina halunnut olla hoitaja, mutta nyt roolini tuntuu hauraammalta kuin ennen. Uskallanko luottaa kehooni? Uskallanko luottaa itseeni?

Kipu, nöyryys ja rohkeus

Kipeä selkä on opettanut minulle nöyryyttä. Olen joutunut pysähtymään ja hyväksymään rajani. Kivun kanssa eläminen vaatii hiljaista rohkeutta – sellaista, jota en aiemmin osannut itsessäni nähdä. Työhön palaaminen ei enää tunnu itsestään selvältä, vaan vaatii uudenlaista sopeutumista ja armollisuutta itseä kohtaan.

Toivo ja tulevaisuuden arvoitus*

Tulevaisuus on nyt arvoitus. Otan askeleeni varoen, kuuntelen selkääni ja annan ajan näyttää, mihin pystyn. Toivon, että osa-aikainen työrytmi antaa minulle mahdollisuuden löytää iloa ja merkitystä, ja että hiljalleen pelko väistyy tieltäni. Ehkä jonain aamuna huomaan, että pelko ei enää kulje niin tiukasti rinnallani – vaan tilalle jää uusi, varovainen luottamus.

Hiljalleen itseään kuunnellen ja itsestään huolehtien.https://www.hyvinvoinnin.fi/ *kaupallinen yhteistyö.

*sisältää mainoslinkkejä, kaupallinen yhteistyö;*HAVU, Interhome*, Timarco*, Inessa*

Ajatuksia toivosta, kasvusta ja uuden alun voimasta

Kun vuosi vaihtuu ja on jo vaihtunut, pysähdyn hetkeksi hengittämään syvään ja katsomaan taaksepäin. Pohdin, mitä kaikkea mennyt vuosi toi tullessaan – iloja, suruja, onnistumisia ja pettymyksiä. Elämä ei kulje suoraviivaisesti; se muistuttaa enemmän mutkittelevaa polkua metsässä, jossa jokainen askel johdattaa kohti jotakin uutta ja opettavaista.

Vanha suomalainen sananlasku kuuluu: ”Ei vara venettä kaada.” Toinen taas muistuttaa: ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.” Näissä viisauden sanoissa tiivistyy suomalaisen elämänasenteen ydin: realismia, mutta myös uskoa siihen, että jokaiselle asialle on aikansa ja paikkansa – ja että uusi vuosi tarjoaa uuden mahdollisuuden rakentaa parempaa huomista.

*Uudistumisen hetki

Uusi vuosi symboloi muutosta. Se on kuin kirkas, koskematon hanki, johon vielä kukaan ei ole tallannut jälkiään. Meillä jokaisella on mahdollisuus pysähtyä ja miettiä, mihin suuntaan haluamme seuraavaksi kulkea. Onko aika jättää taakse vanhoja tapoja, jotka eivät enää palvele? Onko sydämessä kytenyt toive, jonka haluaisi vihdoin toteuttaa?

*Toivon kipinä

Toivo syntyy usein pienistä asioista. Ensimmäisestä valonsäteestä pitkän talven jälkeen, ystävän rohkaisevista sanoista tai siitä, että uskaltaa itse sanoa ääneen unelmansa. Uuden vuoden kynnyksellä toivo saa erityisen merkityksen – se antaa voimaa kohdata tuleva avoimin mielin, vaikka emme vielä tiedäkään, mitä se tuo tullessaan.

Karuissa oloissa kasvaneille suomalaisille toivo on ollut selviytymisen ehto. Ei ole sattumaa, että meillä sanotaan: ”Aina kannattaa yrittää, vaikka välillä lunta tulisi tupaan.” Juuri tämä yritteliäisyys ja sitkeys kantavat myös uuteen vuoteen – se on voima, jonka varassa uskallamme asettaa tavoitteita ja aloittaa alusta yhä uudelleen.

*Kiitollisuus ja kasvu

Vuoden vaihtuminen on myös tilaisuus kiitollisuudelle. Jokainen eletty päivä, kohtaaminen ja kokemus ovat jättäneet jälkensä meihin. Vaikka kaikki ei menisi aina suunnitelmien mukaan, jokaisessa vuodessa on ollut opittavaa ja arvokasta. Kiitollisuus menneestä antaa lujan pohjan tulevalle.

Kasvu ei tapahdu yhdessä yössä, vaan hiljalleen, askel kerrallaan. Kuten suomalainen metsä kasvaa vuodesta toiseen, myös ihminen kasvaa kohtaamisten, haasteiden ja onnistumisten myötä. Uusi vuosi on mahdollisuus vaalia tätä kasvua – ja antaa itselleen lupa olla keskeneräinen, mutta matkalla eteenpäin.

*Toiveikas katse tulevaan

Olkoon tuleva vuosi meille kaikille valoisa ja toiveikas – sellainen, jossa uskallamme unelmoida ja tarttua mahdollisuuksiin. ”Uusi vuosi, uudet kujeet”, sanotaan, mutta ehkä tärkeintä on, että uskallamme olla aidosti oman näköisiämme myös tänä uutena vuonna.

Vuoden vaihtuessa asetan itselleni vain yhden lupauksen: olla lempeämpi itseäni ja muita kohtaan. Uskon, että maailmaan mahtuu aina lisää myötätuntoa, avoimuutta ja pieniä hyviä tekoja. Jokainen uusi päivä on mahdollisuus oppia, kehittyä ja ottaa vastaan elämän tarjoamat yllätykset.