Kun terveys pettää

Se sietämätön kipu, joka oli työpäivien jälkeen alaselässa ja koko alavartalossa. Kun töistä raahauduit kotiin työpäivän jälkeen useamman vuoden ajatellen, että kuvittelet kivun, minulla on levottomat jalat, olen vain rasittunut työstä. Joku oli joskus minulle sanonut, että kipu on vain kehon/mielen heikkoutta. ENhän minä ns. perusterve ihminen voi tuntea tällaista kipua.

Pysäkiltä kotiin kävellessä ajattelit, että vielä muutaman metrin kun jaksan, lisäksi oli ne 85 porrasta hissittömässä talossa. Tuntui kuin selkä katkeaisi juuri ja ranka olisi mennyt kasaan monta senttiä päivän päätteeksi.

Kipu syö ihmistä

”Kipu syö ihmistä” on kielikuva, joka kuvaa kivun tuhoisaa, läpitunkevaa ja jatkuvaa luonnetta, joka voi heikentää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Se ei ole suoraan lääketieteellinen termi, mutta se ilmentää kivun kokemuksen vakavuutta, jopa niin, että se tuntuu kuluttavan ihmistä sisältäpäin. Helposti ajattelee, ajattelin, kuvitelleeni kivut, että minulla on ns. päässä vikaa.

Itselläni kipu on vaikuttanut voimakkaasti jaksamiseen ja erityisesti psykkeeseen. Olen ollut hyvin väsynyt ja hyvin herkästi ärsyyntynyt pienistäkin asioista, joka ei lainkaan ole minulle tyypillistä.

Olin joitakin aikoja sitten hammaslääkärillä hampaiden tarkistuksessa. Hammaslääkäri sanoi usemman kerran: Rentoudu, en satuta sinua. Olin kuin viukunkieli tuolissa, kun pelkäsin kipua/aiheutuvan kipua. Pelkäsin ylimääräistä kipua jo olemassa olevien lisäksi. Minulle on tullut pelko kivun tuntemiseen ja mitä se aiheuttaa minulle.

Myös ns. Pelkään, kun olen toiminnallinen – kivut tulevat voimakkaana, pahimmillaan kipukohtaus vie vuodelepoon ja odotan vain, että kipulääke vaikuttaa. Kipu on lamaannuttava, tuntuu kuin sisuskalut kääntyisivät ympäri. Aloin pelkäämään kipukohtauksia, milloin olisin rasittunut fyysisesti liikaa ja kipu ottaisi ylivoiman. Tuo tunne oli lamaannuttava. Työpäivien jälkeen tuo jäytävä, polttava, kirvelevä kipu reisissä ja alaselässä oli kuin ”Helvetin tulta”. Iltavuorosta kotiuduttuani odotin vain, että pääsen nukkumaan ja kipulääke/lihasrelaksantti turruttaa oloni. Olin tähän mennessä aina kuvitellut omistavani korkean kipukynnyksen ja en ottanut kipulääkettä kuin pakon edessä. Tämä kaikki muuttui, otan jo ennakoivasti kivun lievitystä ennen kuin kipu on päällä ja helvetti irti.

Kipu on hyvä asia sellaisena, joksi se on tarkoitettu: äärimmäisen tärkeäksi elimistöä varoittavaksi viestiksi, joka opettaa meitä lapsuudesta lähtien välttämään vaarallisia asioita. Pitkittyessään kivun vaaralta varoittava merkitys vähenee ja sen aiheuttama kärsimyksellinen osa lisääntyy.  

Kipuni aiheuttaja

Lopulta jäin sairaslomalle ja hakeuduin lääkäriin. Aluksi tutkittiin jalkojani, kun oli lihasheikkoutta ja voimattomuutta. Oli asiantuntevia ja ei niin asiantuntevia lääkäreita työterveydessä, oman hyvinvointialueen tohtoreita erikoissairaanhoidossa ja valinnanvapauden myötä toisen hyvinvointialueen yliopistollisen sairaalan asiantuntija. Väärien diagnoosien jälkeen sain syyn kivuilleni ja oikean diagnoosin. En ollut kuvitellut kipujani enkä vieroksunut töitä ollessani pitkällä sairaslomalla. Kuinka monta kertaa ajattelin kuvitelleeni kaiken.

Tässä enempää avaamatta diagnoosejani, voin kertoa kivun aiheutuneen synnynnäisestä viasta/kehityshäiriöstä selässäni, lisäksi ikä on tehnyt tehtävänsä. Pitkään puhuttiin selkäleikkauksesta, kunnes sain oikean diagnoosin ja tällä hetkellä ei leikata. Ja en ollut kuvitellut kipujani ja oireitani. Tämä ”haitta”, joka minulle on syntymässäni suotu aiheuttaa tämän kivun ja kipukohtaukset. Iän myötä degeneraatiota on tullut selkään ja se lisää tätä kipua, leikkaus ei auta tähän. Tilanteen pahetessa laitetaan uudestaan leikkausarvioon. Luonto saattaa sitä ennen sen korjata. Nyt hoidetaan kipua ja kun tiedetään aiheuttaja, niin myös oikeaa syytä. Ei minulla ei ole ollut vilkas mielikuvitus, vaikka niin luulin.

Krooninen kipu

Kroonistuessaan kipu muuttuu sairauden kaltaiseksi tilaksi. Varsinkin jos on epäselvää mikä kivun aiheuttaa. Tulee kivun lisäksi pelkoa ja ahdistusta. Kipu määritellään krooniseksi, kun se on kestänyt pidempään kuin kipua aiheuttavan sairauden tai vamman tyypillinen paranemisaika. Tämä aika määritellään tyypillisesti kolmeksi kuukaudeksi. Aivan kuten akuutissakin kivussa, kroonisen kivun hoito tähtää taustalla olevan sairauden tai vamman hoitoon. Siksi on tärkeää löytää kroonisen kivun taustalla oleva syy oireenmukaisen hoidon lisäksi.

Kipu on henkilökohtainen kokemus, jota ei pidä kyseenalaistaa.” Itse selkäsairaana ja kroonisesta kivusta kärsineenä olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että olen sairaslomalla ollut jo kuukausia. Selkäongelmat ovat asioita, jotka eivät näy ulos päin ja samoin kipu.

Toistaiseksi olemassa olevan käsityksen mukaan kroonista kipua ei voi parantaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Hyväksyminen sanana herättää usein epäluuloja ja vastenmielisyyttä, joten se korvataan sanoilla tulla toimeen, selviytyä, sopeutua, pärjätä ja elää sovussa. Itse yritän elää niin normaalia elämää kivusta huolimatta kuin voin, helppoahan se ei ole.

Jos kroonisen kivun kanssa haluaa tulla toimeen, elämässä kannattaa keskittyä itselle merkityksellisiin asioihin. Antaa kivun olla ja hyväksyy sen olemassaolon. Kun antaa kivulle rauhan, siitä myös kärsii vähemmän. Kipua ei voita sotimalla sitä vastaan. Sen voittaa lopettamalla sodan. Taistelun voi voittaa, mutta sodan häviää. Eikä kyse ole tahdosta. Ihminen ei pelkällä tahdonvoimalla selviä edes flunssasta. Yritän käydä salilla, tehdä fysioterapeutin antamien ohjeiden mukaan harjoitteita, lenkkeillä, joogata ja rentouttaa kehoa ja mieltä. Tiedän olevani kipeä näiden tekemisieni jälkeen, mutta en voi vain olla ja murehtia. Luonto auttaa unohtamaan murheet ja epämukavan olon.

Kenenkään kiputuntemusta väheksymättä

Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä jaksoja, jolloin mieliala on matalalla ja mielenterveys kuormittuu. Se on osa elämän normaalia vaihtelua ja luontainen reaktio vaikeisiin tapahtumiin. Ihmisen mielenterveys ei pysy samanlaisena läpi elämän. Se aaltoilee ja muuttuu, eikä sen notkahduksia tarvitse häpeillä tai pelätä. Vaikeiden jaksojen ja haasteiden keskellä jaksamista tukevat muun muassa arjen rutiinit, terveelliset elintavat, merkitykselliset ja turvalliset ihmissuhteet, sekä hyvät tunteiden säätelytaidot.

Tässä kerroin oman kokemukseni kivusta. Jos rehellisisä ollaan sitä ”helvettiä” ei voi sanoiksi pukea. Se mikä on toiselle kova voi olla toiselle lievä, vähättelemättä kenenkään toisen kokemuksia tai tuntemuksia, kivun aiheuttajaa/sairautta.

Älä vähättele kipua, sillä se voi olla merkki vakavammasta ongelmasta ja voi aiheuttaa merkittävää fyysistä ja henkistä kuormitusta. Älä epäröi hakea apua ja tukea ammattilaisilta kivun syiden selvittämiseksi ja hoitamiseksi.






Hyvinvointi Oma elämä Mieli Terveys
Kiinnitetty postaus

Kiltteyden taakka

6-vuotias tyttö seisoi sairaalan potilashuoneen oven raossa ujona ja arkana. Hän katsoi potilasvuoteessa makaavaa miestä, tuota tummaa ja turvallista, isäänsä. Tytöllä oli yllään turkoosin värinen parkatyylinen takki. Päässään valkoinen villamyssy, jonka alta tulivat hänen luonnonkiharat hiuksensa. Arat silmät tuijottivat pelokkaana isää, hän oli hiljaa ja piti kiinni äidin kädestä. Isä näytti niin hauraalta, mutta kuitenkin siltä turvalliselta isältä. Isä pyysi tytärtään vuoteensa viereen ja otti tytärtään kädestä kiinni sanoen: ” Muista aina olla kiltti tyttö äidille.” Tämä oli viimeinen kerta, kun tyttö näki isänsä. Isä nukkui pois muutaman päivän  kuluttua. Isä ei enää ollut, vain muistot ja tuo antamansa elämän ohje.

Isän antama elämänohje oli hyvä, mutta mitä se tarkoitti pienen tytön elämässä. Tuliko siitä lopulta taakka?

Mitä tarkoittaa Kiltti?: ”hyväkäytöksinen, tottelevainen; ystävällinen, avulias”

Mikä on kiltin tytön syndrooma?
Kiltin tytön syndroomaksi kutsutaan tilannetta, jossa ihminen ei halua aiheuttaa muille huolia tai ongelmia, eikä siksi pysty ilmaisemaan omia tarpeitaan tai mielipiteitään vaan alistuu siihen, että negatiiviset tunteet on käsiteltävä itse.

Tämäkin kiltti tyttö kasvoi muistaen isän ohjeen kiltteydestä. Hän pyrki kaikella käyttäytymisellään siihen, ettei aiheuttaisi äidille murhetta. Äidille, joka jäi yksin lastensa kanssa ja huolehti heistä kuin leijonaemo. Lapsilla oli aina puhtaat vaatteet, ruokaa ja koti oli siisti. Ei ollut rikkauksia, mutta tultiin toimeen.

Tyttö ei kertonut koskaan kotona siitä, että häntä kiusattiin koulussa. Hän murehti yksin. Hän ajatteli, että oli ehkä omalla toiminnallaan aiheuttanut kiusaamisen. Tämä tyttö oli tunnollinen ja hoiti annetut tehtävät huolellisesti. Hän ei halunnut murehduttaa äitiään ja tuoda tälle lisää taakkaa kannettavaksi.

Tyttö tuli murrosikään ja alkoi kapinoida kiltteyttä vastaan. Halusi kokeilla rajoja ja olla rohkea, ei kiltti. Kiltteyden taakka oli kuitenkin suuri.  Perheessä ei puhuttu asioista, ne lakaistiin maton alle ns. Tyttökin oppi tämän taidon ja se mistä ei puhuttu, sitä ei ollut. Perheen ulkopuolisille ei puhuttu kodin asioista, ei vähävaraisuudesta eikä mistään muustakaan.  Tyttö alkoi ilmaista itseään myös läheisille toisin. Oli yhtäkkiä erilainen, alkoi sanoa mitä halusi. Eikä sillä aina ollut hyvä vastaanotto.

Vuodet kuluivat kiltti tyttö oli rohkaistunut olemaan oma itsensä, mutta kuitenkin tuo kiltteys oli juurtunut häneen. Olihan se isän viimeinen elämänohje tuolloin 6-vuotialle tytölle. Alussa liika kiltteys ei välttämättä tunnu huonolta. Mutta jos jatkuvasti joustaa omista rajoistaan, seurauksena on usein lopulta katkeruutta.Liian kiltti pettyy muihin, kun nämä eivät huomaa, kuinka raskas taakka kiltillä on kannettavana. Kiltti pettyy helposti myös itseensä: miksi minä en osaa pitää puoliani?

Liiallinen kiltteys voi johtaa moniin ikäviin seuraamuksiin. Se näkyy itsetunto-ongelmina ja riittämättömyyden tunteina. Liian kiltti ihminen suorittaa suorittamistaan ja lopulta polttaa itsensä loppuun. Kiltteyteen kuuluu kuitenkin myös taito tunnistaa omat tarpeet ja toimia niiden mukaisesti.

”Terve itsekkyys” on muodikas ilmaus, mutta tärkeä asia. Käytännössä se tarkoittaa, että huolehtii omista tarpeistaan ja tekee päätökset niitä kunnioittaen. Se, että ajattelee ensin omia tunteitaan ja tarpeitaan, ei ole väärin.

Jos haluaa eroon liiasta kiltteydestä, pitää opetella sanomaan ei. Se ei ole helppoa ja usein kiltti pelkää tulevansa hylätyksi. Mitä jos minusta ei enää pidetä, kun en suostukaan pyyntöihin? Mitä jos muut pettyvät minuun?

Juuri tämä oli tytön ongelma: itsensä syyllistäminen, jos sanoo ei,  on huono ihminen ja tuottaa toisille pettymyksen.

Liian kiltiksi kasvanut on usein oppinut suojelemaan muita heidän omilta tunteiltaan, mutta tosiasiassa se ei ole kenenkään tehtävä. Kiltti ihminen on ottanut mahdottoman haasteen vastaan, eikä ihme jos se alkaa tuntua jossain vaiheessa liian raskaalta taakalta. Unohdimme itsemme ja omat tarpeemme ja siksi toimintamallista tuli aikuiselle minälle taakka. Voimme kuitenkin oppia kääntämään tilanteen oikein päin tutustumalla itseemme ja tarpeisiimme.

Liian kiltti tekee asioita miellyttääkseen muita,  mutta ei ole toimiessaan yhteydessä siihen osaan itsessään mikä hän aidosti on. Kiltti ihminen on oppinut ansaitsemaan rakkautta tekemällä palveluksia muille, olemalla muita varten. Tiedän niin sen tunteen kun itse on omassa elämässään varasijalla ja muut ovat etusijalla. Jossain vaiheessa aloin tunnistaa rajojani ja sitä itseä mitä oikeasti halusin tehdä, mitä ilmentää. Aloin ilmaista itseäni myös läheisille toisin. Olin yhtäkkiä erilainen, aloin sanoa mitä halusin. Eikä sillä aina ollut hyvä vastaanotto.

Kiltti ihminen odottaakin usein, että joku toinen vetää rajat hänen puolestaan. Kilttinä ihmisenä on vaikea ymmärtää, että on olemassa töykeyttä ja törkeääkin itsekkyyttä. Kiltti ihminen ei tunnista itsessään näitä piirteitä, joten silloin hän ei tunnista niitä ulkopuolellaankaan. Sitä ei halua tunnistaa muissa.  On silti jokaisen omalla vastuulla luoda omat rajansa ja sanoa ei. Emme voi sysätä tuota vastuuta toisille.

On hankala tietää toisten ajatuksia siksi suoraan kysyminen on paras keino selvittää ne puhumalla.  Kenenkään ei pitäisi joutua arvailemaan tai kannattelemaan tilannetta yksin. Vuorovaikutus on aina kahden ihmisen vastuulla.  Emme ole toistemme ajatustenlukijoita vaikka olisimmekin herkkiä aistimaan asioita.

Kiltti ihminen ei muutu pahaksi alkaessaan itsensä ystäväksi. Kun elää omien voimavarojen mukaan alkaa kiltteys vasta puhjeta todelliseen  kukkaansa. Rakkaus on rajoja, näin opetamme lapsillemme. Ja tuo sama pätee omaankin elämäämme. Selkeät rajat ovat myös rakkautta itseltämme maailmaan.

Tämä oli ensimmäinen kirjoitukseni tänne, Kirjoittakaahan kommentteja. 🙂

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Syvällistä