Kun terveys pettää
Se sietämätön kipu, joka oli työpäivien jälkeen alaselässa ja koko alavartalossa. Kun töistä raahauduit kotiin työpäivän jälkeen useamman vuoden ajatellen, että kuvittelet kivun, minulla on levottomat jalat, olen vain rasittunut työstä. Joku oli joskus minulle sanonut, että kipu on vain kehon/mielen heikkoutta. ENhän minä ns. perusterve ihminen voi tuntea tällaista kipua.
Pysäkiltä kotiin kävellessä ajattelit, että vielä muutaman metrin kun jaksan, lisäksi oli ne 85 porrasta hissittömässä talossa. Tuntui kuin selkä katkeaisi juuri ja ranka olisi mennyt kasaan monta senttiä päivän päätteeksi.
Kipu syö ihmistä
”Kipu syö ihmistä” on kielikuva, joka kuvaa kivun tuhoisaa, läpitunkevaa ja jatkuvaa luonnetta, joka voi heikentää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Se ei ole suoraan lääketieteellinen termi, mutta se ilmentää kivun kokemuksen vakavuutta, jopa niin, että se tuntuu kuluttavan ihmistä sisältäpäin. Helposti ajattelee, ajattelin, kuvitelleeni kivut, että minulla on ns. päässä vikaa.
Itselläni kipu on vaikuttanut voimakkaasti jaksamiseen ja erityisesti psykkeeseen. Olen ollut hyvin väsynyt ja hyvin herkästi ärsyyntynyt pienistäkin asioista, joka ei lainkaan ole minulle tyypillistä.
Olin joitakin aikoja sitten hammaslääkärillä hampaiden tarkistuksessa. Hammaslääkäri sanoi usemman kerran: Rentoudu, en satuta sinua. Olin kuin viukunkieli tuolissa, kun pelkäsin kipua/aiheutuvan kipua. Pelkäsin ylimääräistä kipua jo olemassa olevien lisäksi. Minulle on tullut pelko kivun tuntemiseen ja mitä se aiheuttaa minulle.
Myös ns. Pelkään, kun olen toiminnallinen – kivut tulevat voimakkaana, pahimmillaan kipukohtaus vie vuodelepoon ja odotan vain, että kipulääke vaikuttaa. Kipu on lamaannuttava, tuntuu kuin sisuskalut kääntyisivät ympäri. Aloin pelkäämään kipukohtauksia, milloin olisin rasittunut fyysisesti liikaa ja kipu ottaisi ylivoiman. Tuo tunne oli lamaannuttava. Työpäivien jälkeen tuo jäytävä, polttava, kirvelevä kipu reisissä ja alaselässä oli kuin ”Helvetin tulta”. Iltavuorosta kotiuduttuani odotin vain, että pääsen nukkumaan ja kipulääke/lihasrelaksantti turruttaa oloni. Olin tähän mennessä aina kuvitellut omistavani korkean kipukynnyksen ja en ottanut kipulääkettä kuin pakon edessä. Tämä kaikki muuttui, otan jo ennakoivasti kivun lievitystä ennen kuin kipu on päällä ja helvetti irti.
Kipu on hyvä asia sellaisena, joksi se on tarkoitettu: äärimmäisen tärkeäksi elimistöä varoittavaksi viestiksi, joka opettaa meitä lapsuudesta lähtien välttämään vaarallisia asioita. Pitkittyessään kivun vaaralta varoittava merkitys vähenee ja sen aiheuttama kärsimyksellinen osa lisääntyy.
Kipuni aiheuttaja
Lopulta jäin sairaslomalle ja hakeuduin lääkäriin. Aluksi tutkittiin jalkojani, kun oli lihasheikkoutta ja voimattomuutta. Oli asiantuntevia ja ei niin asiantuntevia lääkäreita työterveydessä, oman hyvinvointialueen tohtoreita erikoissairaanhoidossa ja valinnanvapauden myötä toisen hyvinvointialueen yliopistollisen sairaalan asiantuntija. Väärien diagnoosien jälkeen sain syyn kivuilleni ja oikean diagnoosin. En ollut kuvitellut kipujani enkä vieroksunut töitä ollessani pitkällä sairaslomalla. Kuinka monta kertaa ajattelin kuvitelleeni kaiken.
Tässä enempää avaamatta diagnoosejani, voin kertoa kivun aiheutuneen synnynnäisestä viasta/kehityshäiriöstä selässäni, lisäksi ikä on tehnyt tehtävänsä. Pitkään puhuttiin selkäleikkauksesta, kunnes sain oikean diagnoosin ja tällä hetkellä ei leikata. Ja en ollut kuvitellut kipujani ja oireitani. Tämä ”haitta”, joka minulle on syntymässäni suotu aiheuttaa tämän kivun ja kipukohtaukset. Iän myötä degeneraatiota on tullut selkään ja se lisää tätä kipua, leikkaus ei auta tähän. Tilanteen pahetessa laitetaan uudestaan leikkausarvioon. Luonto saattaa sitä ennen sen korjata. Nyt hoidetaan kipua ja kun tiedetään aiheuttaja, niin myös oikeaa syytä. Ei minulla ei ole ollut vilkas mielikuvitus, vaikka niin luulin.
Krooninen kipu
Kroonistuessaan kipu muuttuu sairauden kaltaiseksi tilaksi. Varsinkin jos on epäselvää mikä kivun aiheuttaa. Tulee kivun lisäksi pelkoa ja ahdistusta. Kipu määritellään krooniseksi, kun se on kestänyt pidempään kuin kipua aiheuttavan sairauden tai vamman tyypillinen paranemisaika. Tämä aika määritellään tyypillisesti kolmeksi kuukaudeksi. Aivan kuten akuutissakin kivussa, kroonisen kivun hoito tähtää taustalla olevan sairauden tai vamman hoitoon. Siksi on tärkeää löytää kroonisen kivun taustalla oleva syy oireenmukaisen hoidon lisäksi.
”Kipu on henkilökohtainen kokemus, jota ei pidä kyseenalaistaa.” Itse selkäsairaana ja kroonisesta kivusta kärsineenä olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että olen sairaslomalla ollut jo kuukausia. Selkäongelmat ovat asioita, jotka eivät näy ulos päin ja samoin kipu.
Toistaiseksi olemassa olevan käsityksen mukaan kroonista kipua ei voi parantaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Hyväksyminen sanana herättää usein epäluuloja ja vastenmielisyyttä, joten se korvataan sanoilla tulla toimeen, selviytyä, sopeutua, pärjätä ja elää sovussa. Itse yritän elää niin normaalia elämää kivusta huolimatta kuin voin, helppoahan se ei ole.
Jos kroonisen kivun kanssa haluaa tulla toimeen, elämässä kannattaa keskittyä itselle merkityksellisiin asioihin. Antaa kivun olla ja hyväksyy sen olemassaolon. Kun antaa kivulle rauhan, siitä myös kärsii vähemmän. Kipua ei voita sotimalla sitä vastaan. Sen voittaa lopettamalla sodan. Taistelun voi voittaa, mutta sodan häviää. Eikä kyse ole tahdosta. Ihminen ei pelkällä tahdonvoimalla selviä edes flunssasta. Yritän käydä salilla, tehdä fysioterapeutin antamien ohjeiden mukaan harjoitteita, lenkkeillä, joogata ja rentouttaa kehoa ja mieltä. Tiedän olevani kipeä näiden tekemisieni jälkeen, mutta en voi vain olla ja murehtia. Luonto auttaa unohtamaan murheet ja epämukavan olon.
Kenenkään kiputuntemusta väheksymättä
Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä jaksoja, jolloin mieliala on matalalla ja mielenterveys kuormittuu. Se on osa elämän normaalia vaihtelua ja luontainen reaktio vaikeisiin tapahtumiin. Ihmisen mielenterveys ei pysy samanlaisena läpi elämän. Se aaltoilee ja muuttuu, eikä sen notkahduksia tarvitse häpeillä tai pelätä. Vaikeiden jaksojen ja haasteiden keskellä jaksamista tukevat muun muassa arjen rutiinit, terveelliset elintavat, merkitykselliset ja turvalliset ihmissuhteet, sekä hyvät tunteiden säätelytaidot.
Tässä kerroin oman kokemukseni kivusta. Jos rehellisisä ollaan sitä ”helvettiä” ei voi sanoiksi pukea. Se mikä on toiselle kova voi olla toiselle lievä, vähättelemättä kenenkään toisen kokemuksia tai tuntemuksia, kivun aiheuttajaa/sairautta.
Älä vähättele kipua, sillä se voi olla merkki vakavammasta ongelmasta ja voi aiheuttaa merkittävää fyysistä ja henkistä kuormitusta. Älä epäröi hakea apua ja tukea ammattilaisilta kivun syiden selvittämiseksi ja hoitamiseksi.
6-vuotias tyttö seisoi sairaalan potilashuoneen oven raossa ujona ja arkana. Hän katsoi potilasvuoteessa makaavaa miestä, tuota tummaa ja turvallista, isäänsä. Tytöllä oli yllään turkoosin värinen parkatyylinen takki. Päässään valkoinen villamyssy, jonka alta tulivat hänen luonnonkiharat hiuksensa. Arat silmät tuijottivat pelokkaana isää, hän oli hiljaa ja piti kiinni äidin kädestä. Isä näytti niin hauraalta, mutta kuitenkin siltä turvalliselta isältä. Isä pyysi tytärtään vuoteensa viereen ja otti tytärtään kädestä kiinni sanoen: ” Muista aina olla kiltti tyttö äidille.” Tämä oli viimeinen kerta, kun tyttö näki isänsä. Isä nukkui pois muutaman päivän kuluttua. Isä ei enää ollut, vain muistot ja tuo antamansa elämän ohje.