Opettajana Aasiassa ensimmäisessä osassa kirjoitin siitä, miten itse päädyin opettamaan englantia ja biologiaa Vietnamiin. Nyt olisi tarkoituksena antaa vinkkejä muille ulkomailla opettamisesta haaveileville. 

Aasian ja erityisesti Kiinan, keskiluokka kasvaa hurjaa vauhtia ja vanhemmilla on yhä enemmän varaa lastensa koulutukseen. Englannin osaamista pidetään todella tärkeänä ja useat lapset ja nuoret käyvät normaalin päiväkoulun lisäksi englannin kielen tunneilla iltaisin ja viikonloppuisin. Aasiassa opetus on yleensä hyvin teoriapainotteista ja monet opettajat saattavat tuntea kieliopin todella hyvin, mutta puhuminen ja ääntäminen on heikkoa. Vanhemmat haluavatkin yleensä ulkomaalaisen opettajan opettavan lapsiaan ainakin osan englannin tunneista, jotta he oppisivat myös puhumaan kieltä sekä ääntämään oikein. Monessa koulussa ja kielikeskuksessa oppilailla on paikallinen opettaja puolet ajasta selittämässä kielioppia ja sanastoa oppilaiden omalla kielellä ja puolet ajasta ulkomaalainen opettaja, joka keskittyy ääntämiseen sekä puheen tuottamiseen. Kouluja ja kielikeskuksia on Aasiassa todella paljon ja ulkomaalaisten opettajien vaihtuvuus on melko tiheää, joten töitä on ainakin oman kokemukseni mukaan helppo löytää. 

Ennakkovaatimukset opettajaksi:

Kouluja ja kielikeskuksia on todella monen tasoisia ja kouluilla on eri vaatimukset opettajille. Myös ei-natiivipuhuja, jolla ei ole opettamiseen koulutusta tai kokemusta voi löytää töitä, mutta työ ei välttämättä ole kaikkein mielekkäintä. Tässä muutama asia, mitä koulut yleensä vaativat opettajiltaan:

– Englanti äidinkielenä. Kaikissa työnhakuilmoituksissa yleensä haetaan natiivipuhujaa, mutta siitä ei kannata säikähtää, vaan laittaa hakemusta rohkeasti. Englanti ei ole äidinkieleni, mutta siitä huolimatta minulla ei ole ollut mitään ongelmaa työnsaannissa. Työhakemuksessa kannattaa kuitenkin mainita kaikki mahdolliset pidemmät ulkomailla oleskelut ja englanniksi tehdyt opiskelut tai työt. Itse olen aina kertonut työhakemuksissa vaihto-opiskelustani Yhdysvalloissa sekä englanniksi tehdystä maisterin tutkinnosta. 

– Tutkinnot. Aasiassa tittelit ovat hyvin tärkeitä ja mikä tahansa korkeakoulututkinto nostaa heti pisteitäsi työnantajan silmissä. Kannattaa siis mainita kaikki mahdolliset tutkinnot, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä opettamasi kielen /aineen kanssa. Töitä saa ilman tutkintoakin, mutta silloin kannattaa vähintään käydä TEFL-kurssi (kts. seuraava kohta). 

– TEFL-tutkinto. Jos et ole opiskellut kielten opettamista yliopistossa, useat koulut vaativat jonkunlaisen TEFL (Teaching English as a Foreign Language)-kurssin käymistä. Itse kävin iTTT:n 120 tunnin onlinekurssin. Kurssilla opiskeltiin omaan tahtiin ja kurssin lopuksi piti valmistella tuntisuunnitelma, joka arvosteltiin. Kurssi oli mielestäni melko helppo, mutta todella hyödyllinen. Siitä sai paljon ideoita mm. tuntien suunnitteluun sekä erilaisien ongelmien ratkaisemiseen.

Harvoja opettamiani aikuisia

Viikonloppuisin ei levätä vaan opiskellaan englantia. Lapset odottavat tunnin jälkeen vanhempiaan.

Työnhaku:

Niinkuin mainitsin aikaisemmin, töitä on Aasiassa (etenkin Kiinassa ja Vietnamissa) paljon tarjolla. Vietnamissa töitä on helpoin löytää isoista kaupungeista, kuten Ho Chi Min Citystä tai Hanoista ja isoissa kaupungeissa myös palkat ovat korkeammat kuin pienemmissä kaupungeissa. Kiinassa on valtava määrä miljoonakaupunkeja ja suurin tarve opettajille on niissä isoissa kaupungeissa, joissa ei ole mitään kuuluisaa nähtävyyttä houkuttelemassa ulkomaalaisia. Jos haluat töihin johonkin turistien suosimaan aurinkoiseen merenrantakaupunkiin varaudu siiden, että töitä saattaa joutua etsimään jonkun aikaa. Harva ulkomaalainen opettaja kuitenkaan työskentelee koko elämäänsä Aasiassa, 2-3 vuotta on melko tyypillinen aika, joten vaihtuvuus on suurta. Työpaikka siis kyllä löytyy kun malttaa etsiä! Useat koulut pyrkivät löytämään uusia opettajia vanhojen opettajien kautta ja varsinaisia työpaikkailmoituksia tulee vastaan melko vähän. Oma aktiivisuus on siis hyvin tärkeää! Alla muutama vinkki työnhakuun:

– Mielestäni helpoin tapa löytää työpaikka on mennä siihen kaupunkiin, missä haluaisi työskennellä, tulostaa omia CV:itä ja avoimia hakemuksia ja jakaa niitä kouluihin. Useimmista vähänkään isommista kaupungeista Aasiassa löytyy oma ekspattiyhteisö, mikä on yleensä melko helppo löytää ja muilta ulkomaalaisilta voi saada hyviä vinkkejä työnhakuun. 

– Kannattaa liittyä kaupungin omaan (englanninkieliseen)  Facebook-ryhmään, monet koulut postaavat työnhakuilmoituksiaan näihin ryhmiin. 

– Jos kaupungilla ei ole niin väliä ja haluat löytää töitä ennen Aasiaan lähtöä, avoimia työpaikkoja löytää mm. iTTT:n sivuilta sekä eri maiden ekspattifoorumeilta. Voit myös googlailla yksittäisiä kouluja ja laittaa kouluille suoraan sähköpostia ja kysyä avoimista työpaikoista.

Englannin opettajan töitä on ylivoimaisesti helpoin löytää. Paikkoja on mm. tavallisissa päiväkouluissa, kansainvälisissä kouluissa, kielikouluissa, IELTS-training centereissä ja päiväkodeissa.  Muiden aineiden opettajien töitä on hieman haastavampi löytää, mutta niitäkin on tarjolla. Helpointa on aloittaa googlaamalla kansainvälisiä kouluja. Itse opetan biologiaa paikallisen koulun kaksikielisessäohjelmassa. 

Työelämässä:

Työpaikka hankittu ja aika aloittaa uusi työ opettajana? Nämä asiat kannattaa muistaa työt aloittaessa:

– Viisumi. Suurin osa tapaamistani ulkomaalaisista työskentelee turistiviisumilla. Koulut pystyisivät helposti hankkimaan työntekijöilleen työviisumit, mutta harva koulu haluaa sitä tehdä, sillä se tarkoittaisi suurempia kuluja verojen ja viisumikulujen vuoksi. Minäkin työskentelen 3 kuukauden turistiviisumilla. Kolmen kuukauden välein käyn Vietnamin ja Kambodian rajalla kääntymässä, jotta saan uuden viisumin Vietnamiin. Passi täyttyy pikkuhiljaa viisumeista, mutta ainakaan tähän mennessä viisumin saannin kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Tunnen opettajia, jotka ovat työskennelleet Vietnamissa jo useita vuosia pelkällä turistiviisumilla. Kannattaa siis kysäistä koululta, josko työviisumin saanti olisi mahdollista, mutta jos ei, niin turistiviisumillakin pärjää. 

– Siisti pukeutuminen. Opettajat ovat Aasiassa yleensä todella kunnioitettuja ja opettajien oletetaan myös pukeutuvan sen mukaan. Eri kouluissa on toki eroja, mutta ainakin Vietnamissa vähänkin paremmat koulut vaativat tiettyä pukukoodia. Miehet pukeutuvat puvun housuihin, kauluspaitaan ja kravattiin. Naiset taas pukeutuvat yleensä suoriin housuihin tai polvipituiseen hameeseen (farkkuja ei yleensä katsota hyvällä) sekä siistiin kauluspaitaan.Kengiksi käy esimerkiksi ballerinat tai korkokengät pienellä korolla. Varvasläpsyt on no-no!

– Kärsivällisyys ja joustavuus. Suomalaiseen järjestelmällisyyteen tottuneella Aasialainen työelämä voi tulla suurena järkytyksenä. Asiat muuttuvat jatkuvasti, viestintä tökkii ja aikataulut eivät pidä. Minun lukujärjestykseni on muuttunut tämän lukukauden aikana jo kolme kertaa (lukukautta takana puolitoista kuukautta) ja muutokset ilmoitetaan yleensä päivää aikaisemmin. En myöskään vieläkään tiedä tarkkaa päivämäärää milloin lukukausi loppuu, enkä usko, että kukaan muukaan tietää. Kulttuurishokkiin suosittelen syvään hengittämistä sekä ”no problem” hokemaa. 

– Pidä huoli omista oikeuksistasi! Vaikka joustavuus onkin tärkeää, ei kannata antaa kenenkään polkea oikeuksiasi. Suomessa laki ja ammattijärjestöt huolehtivat työntekijän oikeuksista, mutta Aasiassa olet itse vastuussa, siitä että sinua kohdellaan reilusti. Vaadi työsopimusta, pidä huoli siitä että palkka tulee vähintään kuukauden välein ja tarkista aina, että se on laskettu oikein. Jos työnantaja alkaa vaatia liikaa tai ei maksa palkkoja ajallaan, kannattaa nostaa kytkintä. Työpaikkoja kyllä löytyy.

– Opeta, opi ja nauti! Älä huoli, vaikka aluksi olisikin vaikeaa. Työssä oppii koko ajan paremmaksi ja kulttuurishokkikin helpottaa ajan myötä. Onnittelut hienosta valinnasta; ulkomailla työskentely on ihanaa ja valtavan opettavaista!

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua jollekin opettajan urasta haaveilevalle. Laita kommenttia, jos mieleen herää lisää kysymyksiä!

Mun tyypillinen työasu. Housut teetin räätälillä huokeaan 15 euron hintaan ja paidan ostin Saigonista. 

Kun työskentelee Vietnamissa, voi vapaapäivänä käydä retkellä vaikka tällaisissa maisemissa 🙂

Ulkomailla työskentely tuntuu kiinnostavan monia ja multakin on kyselty paljon työelämästä ja opettamisesta Aasiasta. Aloitin kirjoittamaan vain yhtä postausta, mutta juttua tuli niin paljon, että päätin jakaa postauksen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kerron, miten minä päädyin opettajaksi Vietnamiin (se kun ei varsinaisesti ollut suunnitelmani) ja toisessa osassa kerron vinkkejä Aasiassa opettamisesta ja työskentelystä kiinnostuneille. Jossain vaiheessa kirjoitan varmasti myös oman postauksen Vietnamilaisesta koulujärjestelmästä ja kouluelämän kummallisuuksista.

Kuten kirjoitin aikaisemmin, opettajan työ ei ole oikeastaan koskaan ollut suunnitelmissani. Lapsena kun äiti kyseli mikä haluan olla isona, vastasin, että ”en tiedä, mutta en ainakaan opettaja” ja siitä lähtien olen ajatellut, että opettaminen ei kiinnosta minua. Ajatukseni alkoivat muuttua pikkuhiljaa, kun matkustin Kiinassa ja tapasin paljon ulkomaalaisia opettajia, jotka olivat tulleet Kiinaan töihin. Ensi kertaa mietin, että ulkomailla opettaminen ei ehkä olisikaan hullumpaa hommaa, saa elää toisessa maassa, työn kautta tutustuu paikallisiin ja paikalliseen kulttuuriin, ulkomaalaisten opettajien palkat ovat Aasiassakin hyvin kohtuulliset ja lomilla voi matkustella uudessa kotimaassa. 

Noin puolitoista vuotta sitten istuimme matkakaverini hollantilaisen Merlinin kanssa baarissa Yangshuossa, Etelä-Kiinassa ja keskustelimme Yangshuossa jo pitkään asuneen saksalaisen miehen Peterin kanssa. Jostain syystä aloimme puhumaan siitä, kuinka kaipaamme laskettelua. Peter kertoi, että hänen ystävänsä on töissä Pohjois-Kiinassa lasten lasketteluleirillä ja että leirille tarvittaisiin kaksi ulkomaalaista järjestämään lapsille vapaa-ajan ohjelmaa ja opettamaan englantia. Seuraavana päivänä soitimme Merlinin kanssa Peterin ystävälle ja viikon päästä olimme jo lentokoneessa matkalla pohjoiseen. Leiri oli kokemuksena hyvin raskas, mutta opettavainen. Kommunikointi kiinalaisten kanssa oli haastavaa ja työkulttuuri oli todella erilainen, kuin mihin olimme tottuneet. Kuvittelimme tulevamme leirille englannin opettajiksi, mutta päädyimmekin paimentamaan lapsia leirirakennuksen, ravintolan ja laskettelukeskuksen välillä. Jokaista 30 hengen lapsiryhmää seurasi koko ajan oma valokuvaaja ja melko pian ymmärsimme, että meidät oli palkattu lähinnä vain hymyilemään valokuvissa lasten kanssa.Valokuvat lähetettiin leirin jälkeen lasten vanhemmille ja ilmeisesti hymyilevien länsimaalaisten naamat omien kullannuppujen vieressä kertovat jotenkin leirin hyvyydestä. 

Lapset olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi todella ihania ja parasta leirillä olikin leikkiä ja riehua heidän kanssaan. Kun tajusin todellisen työnkuvani (valokuvissa hymyilemisen), päätin, että ainakin voin olla lapsille se hauska täti jonka kanssa on kiva viettää aikaa. Silloin ehkä osa lapsista saisi sen oivalluksen, että kaikki maailman ihmiset eivät puhukaan kiinaa, mutta saattavat silti olla mielenkiintoisia tyyppejä ja ymmärtäisivät näin paremmin, miksi englantia opiskellaan. Leirin palkkaus oli myös kohdallaan, meille maksettiin lentoliput leirille ja takaisin, ruuat, majoitus sekä n. 80 euroa päivässä. Sen lisäksi saimme käyttää ilmaiseksi hotellin kuntosalia ja uima-allasta sekä käydä kerran viikossa ilmaiseksi laskettelemassa. 

Pieniä kiinalaisia suksien päällä, niin söpöä!

Kiinalaiset työkaverit. Kiinalaiset eivät koskaan ota selfieitä ilman ”kaunistavaa” filtteriä, joten meidän naamat ei oikeasti ole noin siloisia.

Lasten kanssa riehumassa

Kiinan jälkeen päädyin taskut täynnä yuaneja Vietnamiin tekemään sukelluskouluttajan opintoja. Tein opinnot työharjoitteluna, eli työskentelin sukelluskeskuksessa opintojen ohella. Kiinassa yllätyksekseni huomasin nauttivani lasten kanssa työskentelystä ja nyt käsityksiäni omasta työpersoonastani ravisteltiin jälleen, kun huomasin pitäväni ihmisläheisestä sukelluskouluttajan työstä ja erityisesti sukelluksen opettamisesta.

Suomessa vietetyn kesän jälkeen palasin Vietnamiin, tällä kertaa enemmän pysyvästi. Sadekausi oli juuri alkamassa, eikä sukellustöitä juurikaan ollut saatavilla, joten jotain muuta oli keksittävä. Kerkesin olla Vietnamissa alle viikon, kun huomasin Nha Trangin facebook-ryhmässä kielikoulun ilmoituksen vapaasta englannin opettajan paikasta. Laitoin koululle sähköpostia ja minua pyydettiin käymään koululla heti seuraavana päivänä. Yritin kysellä, että onko kyseessä kenties työhaastattelu vai näytetunti vai mikä, mutta en saanut vastausta. Saavuin koululle seuraavana päivänä ja huonosti englantia puhuva nuori nainen otti minut vastaan, kysyi ikäni, kertoi koulun työajoista ja palkkauksesta sekä kysyi voinko aloittaa työt tunnin päästä. Vastasin kyllä ja yhtäkkiä olinkin englannin opettaja. 

Nha Trangissa on todella paljon eritasoisia ja -hintaisia kielikouluja, ja minun ensimmäinen kouluni oli luultavasti hieman alle keskitason. Koulussa opetettiin englannin alkeita 4-12 vuotiaille lapsille. Lapset kävivät koulussa kaksi kertaa 1,5 tuntia viikossa, mutta tästä ajasta heillä oli ulkomaalainen opettaja vain puoli tuntia viikossa. Minulla oli siis todella monta opetettavaa ryhmää. Esimerkiksi kuuden tunnin työpäivänä opetin 12 eri ryhmää. Työni oli lähinnä sanaston opettamista flashcardien avulla. Koska lapset käyvät kielikoulussa normaalikoulun lisäksi, opetin vain arki-iltaisin sekä viikonloppuisin. 

Aluksi pidin työstä todella paljon, koska se oli niin erilaista kuin mikään mitä olin aikaisemmin tehnyt ja koska lapset olivat niin ihania. Pian kuitenkin parhaimmillaan 40 opetettavaa ryhmää viikossa sekä samojen sanojen toistelu tunnista ja viikosta toiseen alkoi kyllästyttämään ja aloin haaveilemaan hieman haastavammasta työstä. Aloitin tekemään TEFL (Teaching English as a Foreign Language)-kurssia netissä töiden ohella, sillä monet paremmat koulut vaativat tätä todistusta (kurssista lisää seuraavassa osassa.). 

Pian kurssin läpäisemisen jälkeen opettajaystäväni kertoi hänen koulunsa etsivän uutta opettajaa iltakouluun. Laitoin sähköpostia koululle ja vastauksena sain taas pyynnön alottaa työt välittömästi. Aloitin siis uuden työn ja vähensin tunteja edellisessä koulussani. Uudessa koulussa opettaminen oli ihanaa, sain olla aina kaksi tuntia kerrallaan samojen oppilaiden kanssa sekä opettaa muutakin kuin pelkkää yksinkertaista sanastoa. Samassa koulurakennuksessa toimii kaksi koulua, tavallinen päiväkoulu sekä iltakoulu pelkkään englannin opiskeluun. Pian aloittamisen jälkeen päiväkoulun amerikkalainen vararehtori Francis pyysi minua huoneeseensa keskustelemaan. Francis kyseli taustastani sekä opinnoista ja pelkäsin koko ajan, että nyt se tajuaa, että en ole natiivipuhuja ja englannin kieleni ei ole tarpeeksi vahva ja antaa mulle potkut. Pelkoni eivät kuitenkaan käyneet toteen. Päiväkoulun kaksikieliseen ohjelmaan etsittiin uutta biologian opettajaa ja Francis halusi tarjota minulle paikkaa, koska pääaineeni yliopistossa oli meribiologia. 

Annoin yhden näytetunnin biologiasta, sain työpaikan ja nyt olen opettanut biologiaa kuudes-, seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisille vietnamilaisesta uudesta vuodesta lähtien. Biologian opettaminen on ollut todella työlästä, sillä kaksikielinen ohjelma on todella uusi ja joudun valmistelemaan kaikki materiaalit itse. Olen silti nauttinut joka hetkestä ja pidän työstäni todella paljon. Pidän myös englannin opettamisesta, mutta biologia on kuitenkin lähempänä sydäntäni ja intohimoani tieteeseen on ihana jakaa oppilaille. Opetan edelleen englantia saman koulun iltakoulussa, mutta toisessa kielikoulussa lopetin ajan puutteen vuoksi. 

Huh, tästäkin tuli aika pitkä teksti! 😀 Tiivistettynä, päädyin opettajaksi monen onnekkaan sattuman kautta ja pidän työstäni todella paljon. Parasta opettajana olemisessa on se ylpeyden tunne, joka tuntuu ulottuvan kehon jokaiseen kolkkaan, kun oma oppilas onnistuu jossain, ymmärtää vaikean asian tai luo jotain uutta ja upeaa. Terkkuja sille 7-vuotiaalle Lindalle, josta ei koskaan pitänyt tulla opettajaa! 

Mun ainut iltakoulun lapsiryhmä. Ihania kaikki!

Koulu, missä tällä hetkellä opetan. Kyllä, sen nimi on oikeasti iSchool. 

Lisää ihania ja taitavia oppilaita. Naistenpäivän kunniaksi miespuoliset oppilaat koristelivat pihan punaisilla ilmapalloilla ja esittivät lauluja ja tansseja.