Epäonnea vai epäjärjestelmällisyyttä

image.jpg

                                                                

 

Huh huh ompas ollut viikko. Ihanaa olla takaisin Lontoossa!  Marokon huvilan hiljaisuutta ikävöiden paluu hektisempään arkeen. Vaikka Marokossa töitä olikin seitsemän tuntia päivässä, tuntui se silti minilomalta koska ympäristö oli niin rauhallinen ja kiireetön. Ehdittiin joka yö saamaan vähintään kahdeksan tunnin yöunet joten olo tuntuu levänneeltä. 

image.jpg

     Tuorepuristettua appelsiinimehua puutarhan appelsiineista, kyllä maistui niin raikkaalta! 

 

Matkustuspäivä tosin oli rankka, lähdettiin keskiviikkona kentälle jo viiden aikaan ja Lontoon kotiovelle saavuttiin vasta kahden jälkeen torstain aamuyöstä. Ehdittiin ottamaan pikaiset yöunet ennen aamun asiakkaita ja sitten saikin painaa muutaman kiireisen päivän jotta sai mahdutettua asiakkaita mahdollisimman paljon loppuviikkoon. Siksi olemmekin myös huomenaamuna töissä että saa menetettyjä tunteja korvattua.

 

Ja sitten….arghhhh…oli eilen tapaaminen kätilöni kanssa ja luulin että vihdoin olisi ensimmäinen ultraääni…mutta ei. Astuessani sisään kätilöni kysyi kuinka ultra meni….anteeksi mikä ultra..nimittäin ainoa tapaaminen joka minulle on ilmoitettu oli juurikin tämä perjantainen jota luulin juuri ultraääni tapaamiseksi.  No siinä sitten yhdessä päiviteltiin että ei voi olla totta  ja että ultra on saatava niin pian kuin mahdollista olenhan jo viikolla 17 eikä yhtäkään ole vielä ollut. Taas tuli mieleen että onneksi kävin yksityisellä muuten vieläkin miettisin onkohan siellä sisällä joku. No saimme ajan buukattua muutaman viikon päähän jolloin olen jo viikolla 19-20 joten on kyllä tosi myöhäinen dating scan. Kuuntelimme kuitenkin vauvan sydämen ääntä ja siellä se pumppasi kauhean nopsaan:)  Eilisen tapaamisen jälkeen varasin kuitenkin heti huomiseksi yksityiselle ajan ja saan toisen ultran tehtyä sekä pitäisi selvitä jo sukupuoli joten olen aikas innoissani:)

 

Kuitenkin yhtä asiaa jäin kovasti miettimään enkä ole varma mitä tekisin..nimittäin koska olen jo näin pitkällä, ei voida perinteistä downin syndrooma testiä enään suorittaa. Toimenpide normaalisti suoritetaan ensimmäisen ultran yhteydessä ja tulisi tehdä viimeistään rv13 plus 6 päivää. Sen jälkeen 20 raskausviikkoon saakka voidaan suorittaa tutkimus vain verikokeen perusteella joka on vain 60-70% luotettava ja kertoo kuinka suuri todennäköisyys on että lapsella on Downin Syndrooma. Tämä verikoe voidaan siis vielä suorittaa muutaman viikon kuluttua kun menen sairaalaan. Tsekkasin kuitenkin jo yksityisten klinikoiden hintoja ja vaihtoehtoja. Monet eivät suorita verikoetta koska se ei ole niin luotettava mutta heillä on tarjolla Harmony niminen testi joka on 99% varma tulos. Hinta on kuitenkin yli 700 euroa joten en tiedä mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä. Jotenkin niin ärsyttää että olen mennyt lääkäriin tammikuun alussa kun olin vasta neljännellä viikkolla ja vielä ollaan lähes samassa pisteessä tutkimusten ym kanssa. Jos olisin tiennyt olisin mennyt tekemään esimerkiksi downin testin yksityisellä silloin kuin se oli vielä mahdollista. En todellakaan tiedä olenko ollut erittäin epäonnekas yksilö vai tapahtuuko tätä useinkin?  Että semmoista pientä stressitason nostetta mutta eiköhän tämä tästä…

 

Jotta sain hiukan ajatuksia muualle, käytiin eilen herkuttelemassa Italialaisessa huippuravintolassa. Ruoka ja tunnelma oli fantastinen ja tarjoilijat super mukavia. Seiniä koristivat lukuisat julkkisten kuvat jotka ovat vierailleet tässä tunnelmallisessa Signor Sassi nimisessä ravintolassa. Seafood ateriat näyttivät niin uskomattoman hyvältä että raskauden jälkeen menen kyllä näitä mereneläviä maistelemaan:) Tyydyin sitten pihviin joka oli erinomainen sekin! 

image.jpg Alkuruokia:) itse otin soppaa,  se ja leipä täyttivät jo sen verran että pääruoka juuri ja juuri mahtui napaan

 

image.jpgEnergiaa työpäivään; aamupalaksi proteiinipannaria, mansikoita, banaania ja auringonkukan siemeniä

 

 

Semmoinen se viikko, huomisen ultraa innolla odottaen tänään ohjelmassa vaan siivoilua ja loikoilua:)

 

 

x Maija 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Terveys

Odottavat ympäri maailmaa

image.jpg

Mitä pitäisi välttää, mitä pitäisi syödä? Miten ja kuinka paljon saan treenata raskauden aikana? Siinäpä kysymyksiä…ja vastauksia satelee..tosin välillä hyvin ristiriitaisia. Lontoo on kulttuurien sulatusuuni ja omaan ystäväpiiriini kuuluu ihania persoonia lähes joka maasta:) Mielipiteet Kuitenkin eroavat hirveästi raskaudesta puhuttaessa riippuen missä kulttuurissa on kasvanut. 

 

Tässä hiukan kansainvälisten ystävieni tapoja ja mielipiteitä joita ei toki voi yleistää.

-Ystävät lähi-idän maista

kauhistelevat että treenaan, kävelen pitkiä matkoja tai jopa treenikassin painavuus huolestuttaa:) He myös ajattelevat että raskaana olevan naisen tulisi syödä juurikin sitä mitä himoitsee niin paljon kuin napa vetää (mukaanlukien pizzat ja munkit ym.) 

 

-Englantilaiset ystäväni

ymmärtävät että olen treenannut nuoresta saakka ja on tärkeää että pidän kuntoa yllä. Kuitenkin myös osalla heistä, kuten varmasti ympäri maailmaa murto-osa naisista ajattelevat että nyt tarvitsisi syödä kahden edestä. 

 

– Jenkki ystävät

”ei muuta kun treenaan!”  He ovat itse urheilleet koko raskauden ajan. Yksi heistä teki vielä loppuun asti aika painavia kyykkyjä tangolla sekä kahvakuulaharjoituksia. Tosin hän oli entinen cross fit typy, joten lihaksisto oli todella vahva entuudestaan. Nämä ystäväni myös kehottavat syömään erittäin terveellisesti ja monipuolisesti. Tosin tätä ei voi yleistää jenkkeihin, mutta näillä tuntemillani leideillä on urheilutausta ja selvästi huomaa että treenikulttuuri on erilainen verrattuna Englantilaisiin.

 

-Intialaiset 

ovat yllättäjiä! Treenin suhteen varovaisia mutta suvaitsevaisia. He eivät ikinä treenaa kuukautisten aikana , mutta raskauden aikana ymmärtävät aktiivisuuden sekä hyvän lihaskunnon tärkeyden. Normaalisti he rakastavat treenaamista joten eivät halua luopua harrastuksestaan. Suurin osa heistä ovat totaali kasvissyöjiä, joten joskus he kehoittavat myös minun jättämään lihan ja syömään vain kasviskunnan proteiineja.  Osa heistä kyllä Lontooseen muutettuaan sekä treenaamisen aloitettuaan ovat ottaneet kalan ja kanan sekä kananmunat ruokavalionsa. Juuri nämä aktiivisimmat Intialaisystäväni ovat suuria raskaustreenin kannattajia sekä ovat erittäin terveys ja ravitsemus tietoisia. 

 

– Italia, Espanja, Ranska

Treenikulttuuri vähäistä. Treenataan mutta enemmänkin silloin tällöin. Innostutaan ennen kesää, mutta kiinnostus lopahtaa äkkiä. Syödään paljon leipää ja pastaa.  He eivät kuitenkaan ole roskaruoan suurkuluttajia vaan rakastavat tuoretta ruokaa. Pitävät herkullisista salaateista. Odottavat syövät pääasiassa terveellisesti.

 

-skandit 

pysyvät useimmiten aktiivisina läpi raskauden ja syövät tuoretta ja monipuolista kotiruokaa. liikunta, aktiivisuus ja terveellinen ruokavalio ennemminkin sääntö kuin poikkeus. 

 

-Aasian ystävät 

​syövät terveellisesti, käyttävät paljon yrttejä, joista osaa ei suosita raskaana olevalle koska tutkimuksia ei ole tehty tarpeeksi kuinka ne vaikuttavat sikiöön esim. Gingseng. Se on kuitenkin hyvin tavallinen raaka-aine Aasian ruokakulttuurissa. He eivät ole himourheilijoita mutta pitävät rauhallisista liikuntamuodoista kuten joogasta.

 

-Lääkärit eri maista

Englantilaiset lääkärit eivät mainitse että tulisi välttää tiettyjä hedelmiä tai tiettyjä pähkinöitä. He kyllä antavat perus listan, esim raaka kala, tuorejuustot ym. Intilainen lääkäri sen sijaan varoittaa myös melonin syömisestä sekä pähkinöistä tulisi syödä vain manteleita tai casheweja. Jotkut lääkärit mainitsevat että granaattiomenan on erittäin suositeltavaa raskaana oleville sen korkean vitamiinipitoisuuden vuosi mutta sitten taasen toinen lääkäri sanoo että ei tulisi syödä paljoa koska voi aiheuttaa supistuksia ja aikaista synnytystä. Tosin luulen että hedelmää saa syödä aikalailla jotta tämä tapahtuisi mutta aina on hyvä olla varovainen.

 

On todella mielenkiintoista seurata raskaana olevia ystäviäni ja näitä eroavaisuuksia. Täällä Marrakeschissa kokki on kahdeksannella kuulla ja vielä painaa pitkää päivää…tekisi kyllä mieli mennä itse kokkaamaan ja antaa hänelle vapaatpäivä! Itse hän väittää olevansa vielä erittäin energinen eikä +35 ilmanlämpötila + keittiön kuumuus kuulemma paina….huh huh kyllä täytyy nostaa hattua 

image.jpg

 

Aurinkoisin terveisin

 

Maija 

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Terveys