Liian usein unohdan katsoa itseäni hyväksyvin, anteeksiantavin, ihailevin silmin. Liian usein unohdan sanoa peilikuvalleni, että ”Olet hyvä, kaunis ja arvokas ihminen!”. Liian usein piiskaan itseäni lisää, vaikka kaipaisin vain lohdutusta. Liian usein haukun itseäni, vaikka kaipaisin kannustusta. Liian vähän osaan rakastaa itseäni. ♥ Hyvää ystävänpäivää minulta minulle (ja myös sinulle)!  

Tiedän miltä tuntuu seisoa tyhjän edessä. Hengitys on pinnallista ja se sattuu rintakehään. Pää tuntuu raskaalta, vaikka se on ajatuksia vailla. Olo on lamaantunut. Et näe mitään, sillä edessäsi ei ole mitään. Tuska lyö niin lujaa, että tuntuu kuin se musertaisi sinut lattiaan. Aika lähes pysähtyy. Jokainen sekunti kestää ikuisuuden. ***** On hyviä päiviä ja […]

Maailmassamme on naisia ja miehiä, naaraita ja koiraita, tyttöjä ja poikia, akkoja ja ukkoja. Näille sukupuolen mukaan jaetuille ryhmille on kulttuurissamme asetettu usein ääneenlausumattomin sopimuksin tiettyjä edellytyksiä, odotuksia ja tehtäviä. Ne pohjautuvat osin biologiaan ja evoluutioon, mutta suurin osa on kulttuurissamme vuosisatojen aikana kulloisenkin tiedon ja valta-asetelmien myötä muokkautuneita olettamuksia ja stereotypioita, joille ei enää […]

Kiitos tiia_ (Täältä sinne ja takaisin… En vain opi linkittämään, en!) tästä tunnustuksesta, jonka ystävällisesti päätit jakaa meidän loppujen kesken, jotka olemme tältä arvonannolta paitsi jääneet. Lainaankin osuvaa lausettasi: ”Koska tämä blogipalkinto on kiertänyt Lilyssä niin vimmatusti, haastan yleisesti mukaan sellaiset bloggaajat, jotka eivät olet tähän vielä ehtineet (kirj.huom. saaneet) vastata. Kai teitäkin vielä on..?” […]

Asumme juuri sopivan matkan päässä kaupungin keskustasta. Maaseutu peltoineen ja metsineen alkaa suorastaan kotioveltamme, vaikka matkaa torille on vain kolmisen kilometriä! Eikä kyse ole nyt mistään Keski- tai Pohjois-Suomen kaupungista (vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole, olen sieltä päin kotoisin), vaan eteläisen Suomen vilkkaasta ja melko suurestakin merenrantakaupungista. Riippuen siitä kumpaan suuntaan kotipihaltamme suunnistaa, joutuu […]

Raha. Asia, jonka ympärillä maailma pyörii ja joka pyörittää maailmaa. Asia, jota ilman yksikään ihminen tässä maailmassa ei enää pärjää, ei ainakaan ongelmitta. Asia, jonka annamme määritellä niin ihmisten, tavaroiden, asioiden kuin koko elämänkin arvon. Oma suhtautumiseni rahaan on ristiriitainen. Rahalla saisin perheelleni isomman kodin ja paremman auton, pääsisin tutkimaan vieraita maita ja kulttuureja, saisin […]

Tiedät varmasti tunteen, kun haluat, haluat aivan vimmatusti, mutta et saa. Ei siinä tilanteessa voi tehdä muuta kuin purra hammasta ja koittaa kärvistellä sekä keksiä sijaistekemistä (ihan mikä tahansa käy). Vatsassa ja rintakehässä myllertää tunteiden sekamelska, joka varmasti purkautuisi ulos alkukantaisena karjuntana, jos se vain pääsisi ulos yhteenpuristettujen hampaiden välistä. Ohimoilla tykyttää ja verenpaineen kohoamisen […]

Olen aina ollut kiinnostunut omasta menneisyydestäni, suvustani, juuristani. Tiedän isäni suvun vaiheista aina 1600-luvun alkupuolelle saakka, mutta vain epämääräisesti. Paljon nimiä, vuosilukuja, tapahtumia ja paikkoja on hämärän peitossa. Ehkä osa niistä vielä selviää, ehkä osa jää ikuisesti arvoituksiksi. Keneltä olen perinyt musikaalisuuteni? Katsovatko peilistä isoisoisoäitini silmät? Kuka edesmenneistä sukulaisistani oli yhtä kiivasluonteinen kuin minä? Oliko […]

Helmikuu… Enää kaksi kuukautta kevääseen, jeiii! Mulla olisi paljon painavaa sanottavaa työttömyydestäni ja aiheesta yleisestikin, mutta äh! Ei sitä näin perjantaina jaksa. Sen sijaan päätin paljastaa hieman lisää itsestäni, jos ketään nyt kiinnostaa… Joten… Tässä ”kuvakollaasi” minusta, bitte schön! No niin. Tulihan siinä ”faktaa” meikäläisestä. That’s who I am. Kiitos, jos jaksoit katsoa ja lukea […]

Tyttö pyyhkäisi pitkiä hiuksia pois kasvoiltaan ja vilkaisi muita matkustajia. Hän seisoi vaunun perällä ja nojasi seinään. Metron tärinässä ja nytkähtelyssä oli jotakin unettavaa, ja nuoren naisenalun silmät painuivat välillä kiinni. Hän kietoi käsivartensa vartalonsa ympärille kuin suojellakseen itseään, tai ehkä häntä vain palelsi hiukan. Lähellä seisoi ryhmä nuoria espanjalaisia, jotka juttelivat iloisina ja kovaäänisesti. […]