Ikiaikainen himo

Väsymyksen kaverina syksyisin viihtyy hillitön makeanhimo. Se takertuu kiinni ja kuiskuttelee korvaan, eikä siitä pääse eroon edes syömällä sitä makeaa. Ehei, se haluaa vain lisää ja enemmän!

Päivän lyhentyessä ja hämärän lisääntyessä makeanhimo kasvattaa kokoaan samassa suhteessa. Se  himoitsee suklaata, irtokarkkeja, keksejä, vähän lisää suklaata, vanukasta, pullaa ja jäätelöä sekä lisää, lisää suklaata. Se lihoo ja paisuu, eikä sen ahneudella ja röyhkeydellä ole rajoja.

Tiedänhän minä, että kyse on ikiaikaisesta, evolutiivisesta jäänteestä, joka on pelastanut esi-isäni menneinä vuosituhansina. Syksyisin on tankattu ravintoa (mitä energiapitoisempaa, sen parempaa!), jotta on selvitty kylmän ja ravintoköyhän talven yli hengissä. Tuo toimintatapa on koodattu syvälle geeneihin, joita minäkin kannan kehossani.

Että kiitos vaan esi-isät!

PS. Geeneilleni terveisiä, että eikö olisi jo aika päivittyä länsimaiselle , ympärivuotisesti ravintorikkaalle 2000-luvulle?!!