”Mmmmmm… Joulutorttuja, glögiä, suklaata, pipareita, NAM!… Mikä ihana ilta istua rauhassa yksin tässä sohvalla ja tuijottaa tölsyä!”

Parin tunnin ja parin glögimukin sekä neljän joulutortun jälkeen…

”Mitäs täältä vielä tuleekaan, katsotaanpas…” (*räpeltää kaukosäädintä) ”Ahaa, tää voiskin olla mielenkiintoinen ohjelma. Mikäs tää onkaan… Ai joo, ’Hurja painonpudotus’.”

(*hakee vielä yhden joulutortun sekä lakupötkön keittiön kaapista)

”Mmmm… Hyvää… No HUHHUH! Onpas siinä tuhti täti! Voi herranenaikasentään, pystyyköhän tuo todella laihtumaan? Mun on PAKKO nähdä minkälainen siitä lopulta tulee, kun se pääsee noista läskeistään eroon!”

(* röhnöttää sohvalla puolimakuulla ja kaivelee hampaista lakunjämiä)

”Mä en tajua, miten jotkut syö itsensä tuohon kuntoon. Eikö tuokaan nyt osaa olla syömättä noita herkkuja koko ajan? Eikö se tajua miten paljon noissa on kaloreita? ÄLY HOI! Mä en I K I N Ä pystyis syömään itseäni tuohon kuntoon! Siis onhan geeneissäkin varmasti syytä, mutta kuitenkin, hei HALOO!”

Syöminen loppuu viimein, samoin ohjelma.

”Kai tästä pitäis vääntäytyä nukkumaan… Ensin iltapesulle ja pytylle. Miten mun mahaa jomottaa näin hirveesti? JESTAS miten mun maha on turvoksissa! Vai onks tää pömppis LÄSKIÄ? Voi eiiiiii… Mistä tää rasva on tähän tullut? Siis olenhan mä sairastellut, enkä ole päässyt liikkumaan, mut silti…?!”

(* vessan peiliin katsoessaan huomaa joulutortun muruset suupielissään…)