Edellinen kirjoitukseni sai minut harmistumaan itse itselleni. Enkö vielä kolmekymppisenäkään osaa nähdä elämässä muuta kuin joko valkoista tai mustaa, varjoja tai valoa?! Kyllä se harmaa alue siinä välissä on vain huomattavasti laajempi ja monisävyisempi kuin muistinkaan. Siksi yritän vielä miettiä tätä nykyistä elämänvaihettani uudestaan ja astetta positiivisemmasta (tai ainakin realistisemmasta) näkökulmasta.

(Ikuinen) opiskelijuus ja nuorisolinja… Mitä sitten? On siellä minuakin vanhempia (nelikymppisiä!). Jos ei ole vielä alan työkokemusta tai vaihtaa kokonaan alaa, niin aikuiskoulutus ei välttämättä ole edes mahdollinen vaihtoehto. Sitä paitsi nykyisin ihmiset kouluttautuvat yhä uudelleen ja uudelleen, myös yhä ”vanhempina”. Työura ei ole enää välttämättä yhtenäinen ja suora putki, vaan suuri ja värikäs palapeli, jota rakennetaan eläkeikäiseksi asti – ja vielä sen jälkeenkin.

Parisuhde ilman seksiä (ja rakkautta?)… So what? On minulla elämässäni muutakin, kuten lapseni, juokseminen, opiskelu, harvat ystäväni, musiikki, tämä blogi… Ja onpahan kuitenkin vielä olemassa, parisuhteeni siis. Ehkä se on vielä pelastettavissa? Ja jos ei ole, niin ei minua sinkkuuskaan pelota (voisin saada jopa enemmän seksiä!?).

Köyhyys, rahattomuus, tulottomuus… No helvetti! Elossa ollaan, eikä ruoka ole vielä täysin loppunut jääkaapista, vaatteita on päällepantavaksi ja monet elämän pienet, hienot asiat ovat ilmaisia (kuten se juokseminen, luonnossa liikkuminen, kirjastossa käyminen ja lukeminen, lasteni halaaminen jne.). Lapsilisä maksetaan huomenna ja toimeentulotukihakemukseni lähtee vielä tänään tai huomenna postiin.

Ja kun ulkona paistaa aurinko, on kevät ja mahanikin täynnä hyvää aamupalaa, niin toteanpa vain:

I  W I L L  S U R V I V E (PERKELE) !