Tiedätkö sen tunteen, kun katsot tilisi saldoa tietokoneen ruudulta ja näyttää vahvasti siltä, että olet todellakin köyhä? Ehkä et tiedä, sillä jotkut eivät koskaan saa kokea sitä järisyttävää, sydämentykytyksiä ja tuskanhikeä aiheuttavaa, mahanpohjassa jomottavaa tunnetta, kun tilillä lepää vain muutama hullu sentti.

Olen jo tottunut edellä mainitsemaani tunnemylläkkään, joka jää kohdallani enää hyvin lieväksi. Oikeastaan nuo oireet ovat jo niin kroonistuneet, että en edes huomaa niitä. Olen nimittäin ollut köyhä jo useamman vuoden, osin omasta syystäni, osin itsestäni riippumattomista syistä (enemmän syytän kuitenkin itseäni). En ala erittelemään rahattomuuteni taustatekijöitä, mutta toteanpahan vain, että kun tähän tottuu, niin tähän myös turtuu, eikä sitten tunnukaan enää niin kamalalta.

Tyhjästä tilistä voi (uskokaa tai älkää) seurata myös hyvääkin. Ainakaan en osta mitään turhaa, vaan budjetoin ostokseni hyvin, hyvin tarkkaan. (Pääasiassa budjetoin siis puolisoni rahoja ja harvemmin niitä omia.) Heräteostokset ovat vain kaukainen unelma ja alemyynnit todellinen kultakaivos. Toisaalta vuosien köyhäilyn seurauksena en raaski enää oikein ostaa mitään, vaikka joskus olisi varaakin. Ajatukseni ovat automatisoituneet toistamaan mantraa: ”En mä tuota kuitenkaan oikeasti tarvitse, vaan pärjään kyllä ilmankin, joten antaa olla, säästyypähän rahaa.” Lisäksi, kun en osta, niin kotiinkaan ei kerry liikaa ylimääräistä rojua ja roinaa.

Hyvä on, saan toki tämän viikon lopulla työttömyystukeni ja lapsilisän, joten ihan täysin varaton en sentään ole. Ajoittain olen kuitenkin täysin vailla rahaa, mikä syö vapaudentunnettani, itsetuntoani ja tunnettani siitä, että olen kyvykäs, omillani pärjäävä, riippumaton aikuinen. Vaatteet, kuntosaliharrastus ja jumpat, leffaliput, illanvietot… Ei, minulla ei ole niihin varaa. Tai korjaan: Minulla ei ole niihin varaa nyt, mutta jaksan olla optimistinen ja uskoa, että joku päivä on.

Paljon ei kuitenkaan lohduta tieto siitä, että rahaa on tulossa, kun sen tarve on juuri tällä hetkellä akuutti ja olemassa. Lienee jokin Murphyn laki tai semmoinen, että rahattomana löydät edestäsi useammankin rahareiän kuten oikeasti tarpeellisen hankinnan (talvikengät lapsille, esimerkiksi), illanviettopyynnön ystävältäsi, hajonneen astianpesukoneen jne.

(*huokaus) Olisipa jo perjantai.

”The best things in life are free
But you can keep them for the birds and bees
Now give me money
That’s what I want…”

– Beatles –