Olen vasta viime vuosina löytänyt itsestäni suklaata himoavan puoleni. Aluksi menetteli se perinteinen sininen, mutta nopeasti siirryin kohti uusia makuja. Hasselpähkinäinen suklaa on parasta lohtulääkettä alakuloisiin päiviin tai elämää suurempaan ketutukseen. Daimrouhesuklaa on puolestaan passelia suuriin herkutteluhetkiin ja viikonlopun mässäilypäiviin. Jokin aika sitten löytyi kuitenkin ”SE” suklaa, joka vei sekä kieleni että sydämeni mennessään…

Chilisuklaa! Where have you been all my life?!!

Mausteisten ja tulisten ruokien ystävänä myös vastaavanlaiset makeiset ovat mieleeni, joten pala tummaa ja tulista herkkua kielelläni… Mmmmmm! ♥

Chilisuklaissa on toki eroja. En erityisemmin pidä F***rin chilisuklaasta, sillä se ei ole niinkään tulista, vaan… No, väkevää. (Jos suklaasta nyt voi niin sanoa.) Äskettäin ostin pienen, käsityönä suklaata valmistavan yrityksen chiliherkkua ja sen nielussa asti tuntuva polte sai sydämeni läpättämään ja ihanan lämmöntunteen sisuksiini. Hento puna nousi poskilleni ja aivoni huusivat välittömästi: ”Lisäääää!”, vaikka eihän sitä kovin paljon kerralla voinut syödä.

Erittäin fiksua porukkaa olivat ne Amerikan mantereen muinaiset asukit, jotka keksivät sekoittaa chiliä ja kaakaopavuista tehtyä tahnaa keskenään. Kiitos siitä heille! Meillä täällä Pohjolassa kesti vain noin kaksi tuhatta vuotta löytää tämä taivaallinen makuyhdistelmä. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, eikö?! 😉