Kuin yläkouluikäisen ahdistunut analyysi
Olin tänään opiskelukaverini (voisi häntä kai jo ystäväksikin sanoa) kanssa kahvilassa, kun yhtäkkiä huomasin nuoren ihastukseni lähtevän ulos kahvilan ovesta. Hän ei ollut yksin, vaan seuralaisena kipitti kaunis, vaalea, nuori naisenalku. Näin heidän juttelevan ja nauravan yhdessä, kunnes he katosivat kadulle katseeni ulottumattomiin. Kuppi kädessäni tuntui yhtäkkiä hyvin raskaalta, sydämeni jysähti kurkkuun ja hymyni jähmettyi kasvoilleni.
Vuodatin ihastumistani ystävälleni ainakin tunnin verran. Analysoimme yhdessä tilannetta ja pyörittelimme päitämme minun typeryydelleni. Päätin, että kotiin päästyäni ottaisin nuorukaiseen yhteyttä facebookin välityksellä. Yksityisviestiin naputtelin humoristiseen sävyyn kuinka olin bongannut hänet naisseurassa, hahaa… Kädet hikoillen ja vatsan pohjaa nipistellen odotin vastausta, joka tulikin varsin pian. Kyseessä oli kuulemma ”hyvä kaveri”!
Vatsani nipistely vaihtui samantien tuhansien ja taas tuhansien perhosten lepatteluun, sydämeni aloitti villin rumpukompin ja mieleni teki nauraa ääneen. Vaivoin hillitsin itseni, ettei perheeni ihmettelisi omituista käytöstäni, mutta sisäisesti heittelin kärrynpyöriä. Se ei sittenkään ollut mikään deitti! Juttelimme vielä hetken niitä näitä, kunnes hän ei enää vastannut kommenttiini mitään. Siis…?
Olen joskus itsekin lopettanut ”tsättäilyn”, mutta se on jotenkin aina loppunut ns. loppulauseen jälkeen eli asia on saatu ikään kuin päätökseen, eikä uutta juttua enää viitsi aloittaa. Siksi en ymmärrä miksi ihastukseni on lopettanut ainakin kolmesti yksityisviestittelymme niin, että olen jäänyt turhaan odottelemaan seuraavaa kommenttia tai edes hymiötä. Pohdinko turhia, kuvittelenko liikoja eli onko kyseessä vain samanlainen ”lopetus” kuin mitä itsekin olen joskus tehnyt? Toisin sanoen nuorella miehellä ei ole tarkoitus loukata minua, mutta hänen mielestään juttu oli siinä ja that’s it! Vai onko lopettaminen signaali siitä, ettei enempi juttelu edes kiinnosta? Olen nimittäin pistänyt merkille, että minä kyllä kyselen häneltä mielenkiinnosta kaikenlaista ja hän mielellään vastaa, mutta kun kerron jotain omaa juttuani, niin… Kaveri lopettaa viestiketjun siihen. Piste. Enkö minä siis oikeastaan kiinnosta naisena tai edes kaverina? Vai meneekö moinen töksähtävä käytös vielä nuoren iän ja kokemattomuuden piikkiin? Tai olenko niin ulkona tämän päivän nuorten maailmasta, etten vain ymmärrä moisen olevan ihan normi käytäntö?
Tiedän, että ihastumiseni on yksipuolista. Hömppä ja yltiöromanttinen sydämeni ei vain usko sitä. Siksi nämä loputtomat ja täysin epäoleelliset analyysit.