Talvi tuli sitten kumminkin. Minä tosin olin jo asennoitunut ikuisesti jatkuvaan syksyyn, joka toiveideni mukaan olisi pian vaihtunut jo kevääksi… Ei siinä mitään, lumi valaisee mukavasti. Eilinen juoksulenkki vastasataneessa lumessa ja pienessä pakkasessa tuntui sujuvan paremmin kuin hyvin!

Se nuori ihastukseni ei sittenkään häipynyt mihinkään. Yritin kyllä unohtaa hänet, mutta kyseinen nuori mies ei kunnioittanutkaan salaisia pyrkimyksiäni, vaan suorastaan syöksyi sosiaalisen elämäni keskipisteeseen. Joululomalla sain häneltä vielä muutaman hauskan facebook-kommentin, enkä malttanut olla katsomatta hänen Instagram-kuviaan. Ensimmäisenä opiskelupäivänä näin hänet koulussa useasti ja moikkasimme. Seuraavana päivänä hän istui ruokalassa niin, että näki minut koko ajan. En uskaltanut katsoakaan häntä päin, mutta syrjäsilmällä näin hänen kyllä katsovan minua! Siis…MITÄ?!?

Lapset olivat viikonlopun pois kotoa ja saimme mieheni kanssa hieman kerätä henkisiä ja fyysisiä voimia. Juoksulenkin päälle kävin saunassa, teimme pizzaa ja katsoimme pari hyvää elokuvaa. Yöunet venähtivät ja heräsin tänä aamuna…No, keskipäivällä klo 12! Virkeänä ja levänneenä olen koko päivän puunannut sikolättiä muistuttavaa asuntoamme, ja sainkin sen melkoisen siistiin kuntoon. Nyt saan nauttia tästä ihanasta puhtaudesta ja järjestyksestä vielä hetken, ennen kuin jälkikasvuni kotiutuu tekemään tuhojaan. Pikkuisen on ollut heitä jo ikäväkin, mutta toisaalta… Vielä yksi yö ilman lapsia olisi kelvannut ainakin minulle.

Mieheni kanssa olemme olleet suht hyvää pataa tämän viikonlopun. Olen viihtynyt hänen kanssaan, emmekä ole juurikaan riidelleet. Pari pientä äänenkorotusta on ollut, mutta ne eivät eskaloituneet typeräksi riidaksi, vaan hiipuivat samantien. Mielessäni on käynyt ajatus parisuhteemme mahdollisesta pelastumisesta. Sitä en olekaan ajatellut pitkään, pitkään aikaan. Pitäisiköhän sitä pariterapiaa vielä miettiä? Saisikohan tämän kaiken vielä joskus pelastettua?

Juuri nyt minulla on päällä se fiilis, kun en oikein tiedä miltä tuntuu tai mitä pitäisi ajatella. Onkohan tämä nyt sitä hetkessä elämistä, pysähtymistä tähän ja nyt? Vai olenko kaikesta pyörityksestä turtana? Oikeastaan aika outo olotila.

Lähden tästä juoksulenkille pakkaseen päätäni selvittämään.