Mässytön marraskuu
Hups! Edellisestä postauksesta onkin jo aikaa. Opiskelutouhut ja kodin askareitten pyöritys vaan vievät suurimman osan ajastani ja voimistani. Sitä paitsi kognitiiviset toimintoni eli yksinkertaisesti päänuppini pätkii nykyisin pahasti. Muisti on täynnä aukkoja, päättelykyky päiväkotilaisen tasoa ja ajantaju… Sitä ei ole enää ollenkaan. Väsymys, stressi ja sateisen harmaat päivät lienevät syynä tähän olotilaan.
Mutta asiaan. Lihaton lokakuu on sujunut hienosti. En vieläkään tiedä sataprosenttisesti päädynkö täysin jättämään punaisen lihan, mutta ainakin naudanliha jää pois ruokavaliostani. Tuskinpa tulen kovin massiivisesti popsimaan possua tai kanaakaan, mutta en halua olla täysin ehdoton, sillä jos eteeni joskus tulee suuri houkutus (esim. murea joulukinkku), niin ehkäpä voisin maistaa palasen… Ehkä.
Kurinalaisuudestani ja siinä pitäytymisen helppoudesta innostuneena aloin pohtia enemmänkin, että mitäs kaikkea sitä tuleekaan suuhun tungettua. Olen aina ollut järjetön sokerihiiri, joten karkit ja suklaa ovat lähestulkoon jokapäiväinen intohimoni ja syntini. Tiedän, että niistä on hampailleni haittaa, ja tiedän, että syödyn tavaran laadun ja määrän voi tarkistaa suoraan vyötäröltäni, reisistäni, pakaroistani ja naamani näppylöistä! Silti sorrun jokaisella kauppareissulla ajattelemaan ”Mutta kun…” ja keksin ainakin sata syytä ostaa lisää herkkuja. Viikonloppuisin sorrun myös rasvaiseen ja suolaiseen syötävään sipsien ja poppareiden myötä. Perjantaipizzankin seurana menee limsa ja jälkiruuaksi maistuu jäätelö. Uhhuh! Niinpä.
Nyt, kun sääressäni on rasitusmurtuma, enkä pääse enää juoksemaan tai jumppaamaan entiseen malliin, niin painonnousu on todellinen uhka. Tätä touhua jatkamalla lähentelen jouluun mennessä lievää ylipainoa! Siksi päähäni pälkähti ajatus, joka on toisaalta ihan hullu ja taustani tuntien minulle täysin sopimaton, mutta juuri siksi todella tarpeellinen ja hyödyllinenkin idea. Oletteko valmiita? Tässä se tulee, kuningasideani: Mässytön marraskuu! Tarkoitus olisi olla koko marraskuun ajan syömättä sokeri- ja rasvapitoisia herkkuja. Toisin sanoen kyseessä on herkkulakko, mutta tuollaisena mässyttömänä marraskuuna se kuulostaa vähemmän kauhealta ja ei-niin-ehdottomalta.
Marraskuun ensimmäisestä päivästä lähtien ruokavaliooni eivät kuulu seuraavat syömiset ja juomiset:
– karkit, lakritsi, suklaa
– sipsit, popparit, suolapähkinät
– limsat, sokerimehut
– jäätelö
– vanukkaat
– keksit, pullat, kakut
Sallittujen listalla ovat kuitenkin ksylitolia sisältävät pastillit ja makeiset sekä purkka (tietysti!), ja rahkaherkut (vähärasvaiset ja -sokeriset).
Tarkoitukseni on siis päästä eroon sokeririippuvuudesta ja antaa sekä elimistölleni että hampailleni kaivattu tauko. Tiedän, että etenkin ensimmäinen viikko (tai ehkä vasta toinen) tulee olemaan suoranaista helvettiä vierotusoireineen, joita ovat esim. ärtyneisyys, päänsärky, levottomuus ja suoranainen karkkihampaan kolotus, mutta haluan tehdä tämän silti. Haluan löytää itsestäni suoraselkäisyyttä ja itsekuria. Haluan pitää myös painoni kurissa ja lisätä (toivottavasti!) sekä fyysistä että henkistä vireystilaani. Ja aivan varmasti joulukuussa tulee nassutettua pipareita, joulutorttuja ja suklaata koko talven tarpeiksi, joten pieni tauko sitä ennen tekee vain hyvää. Ensimmäinen karkkipussi marraskuun jälkeen tulee olemaan taivaallinen nautinto! (Marraskuun alkuun on kuitenkin vielä viikko ja nyt on sitä paitsi viikonloppu aluillaan, joten minulla on vielä hyvin aikaa tankata herkkuja varastoon.)
Tämä ei ehkä monelle teistä ole mikään iso juttu, mutta uskokaa pois, minulle tämä vastaa samaa kuin kuulento kenelle tahansa; teoriassa se on mahdollista, mutta käytännössä lähes mahdotonta toteuttaa. Joten pitäkää peukkuja, että onnistun tässä hullunrohkeassa tavoitteessani.
