Kaikki on perseestä

Mikäli päiväsi on alkanut hyvin, etkä halua pilata sitä, niin jätä lukeminen suosiolla tähän.

Minun päivässäni ei nimittäin ole mitään hyvää, päinvastoin. Kaikki on tänään perseestä, KAIKKI!

Ensimmäiseksi nukuin aamulla pommiin, sillä kännykästäni oli mennyt yöllä virta (illalla sitä kyllä oli jäljellä vielä vaikka kuinka?!), eikä herätys siis toiminut. Olihan minulla ns. tavallinenkin herätyskello, joka soi pari minuuttia aikaisemmin, mutta sen napsaisin tottuneesti kiinni…

Mieheni oli heti aamusta äkäinen kuin ampiainen. En tiedä miksi. Joka tapauskessa hän purki kaiken ärtymyksensä minuun, joten toivotin hänelle töihin lähtiessäni mukavaa päivää toteamalla ”Haista pitkä paska!”.

Koska tulin töihin vasta kymmeneltä, niin olin tietenkin missannut jo klo 9 alkaneen viikkopalaverin. Eipä niillä kokouksilla niin väliä, kun käsiteltävät asiat harvoin koskettivat minua tai töitäni millään tavalla. Ohjaajani kuitenkin tuli sanomaan, että juuri tänään (niinpä tietysti!) paikalla olisi ollut kaksi henkilöä, jotka minun olisi ollut ehdottomasti hyvä tavata. Niinpä niin.

Olen näköjään unohtanut eväätkin kotiin, joten sen sijaan, että söisin kahvihuoneessa istunkin tässä koneella ja järsin paremman puutteessa kynsinauhojani.

Olen muutenkin helvetin happamalla tuulella. Syynä ovat lienee liian vähäiset yöunet ja lähestyvä PMS. Kun ulkona on edelleen pilvistä, niin mistäpä sitä piristystä elämään repisi?!

Lisäketutusta aiheuttaa myös se, etten pääse taaskaan Ruisrockiin, vaikka olen sitä jo kuusi vuotta yrittänyt. Jälleen kerran rahaa ei ole, vaikka olin jo valmis jättämään erään laskun maksamatta ja vaihtamaan sen festareiden päivälippuun, mutta eipä ole seuraakaan. Mieheni nimittäin perui lähtönsä ja menee mieluummin töihin (tässä taloudellisessa katastrofissa ihan ymmärrettävä ratkaisu). Olen kysellyt muutamaa kaveria seurakseni, mutta yksi ei vastaa sähköpostiin, toisen kanssa ei natsaa musiikkimaut ja kolmas on vetänyt herneen nenään, eikä ilmeisesti halua nähdä minua koko kesänä. Hienoa.

Tänään on työhöni liittyvä tärkeä palaveri klo 14, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että mieleni tekisi mennä ulos, vaipua nurmikolle ja vain olla. EVVK joku samperin palaveri!

Nyt kun voisi mennä maailmaa piiloon, käpertyä rullalle pähkinäsuklaalevy seurana ja haistattaa paskat kaikelle… Mutta kun en voi, ja se jos mikä on niin perseestä!

Suhteet Oma elämä Raha Ajattelin tänään

Helteinen ja hilpeä heinäkuu

Heinäkuu ja kesä kukkeimmillaan. Koko perhe nauttii hymyssä suin auringosta, leppoisasta yhdessäolosta ja kiireettömyydestä.

Joo, jossain mainoksessa ehkä, mutta ei tässä elämässä. Ei minun elämässäni ainakaan.

Tänään on lasteni ja mieheni toinen virallinen lomapäivä (jos viikonloppua ei lasketa mukaan), ja jo nyt tunnelma on kylmempi kuin pakastimessa. Toki ulkonakin on pilvistä, harmaata ja viileää, mutta tämä kylmyys ja kireys on enempi henkistä laatua sekä sijaitsee kotimme seinien sisäpuolella.

Mies vain nuokkuu tietokoneella tai nukkuu sängyssä/sohvalla/istualtaan. Suupielet ovat valahtaneet lievään alaviistoon ja satunnainen puhe on vain jotain murahtelua, ärtynyttä äyskähtelyä tai suoranaista karjuntaa (lapsille, ei onneksi minulle). Hän on hapan, hiljainen ja omassa maailmassaan, jonne minä en tunnu lainkaan mahtuvan. Hän ei ole keskustellut kanssani mistään, eikä edes halannut minua kertaakaan viikonlopun jälkeen! Lapsia hän sentään muistaa aika ajoin rutistaa…

Lapset. Niin. ”Äitiiii, mulla ei oo mitään tekemistä!” Tai sitten koko ajan nahistellaan ja kitistään ja riidellään ja itketään. ”Byäääääääääh, toi löi mua tähän, sattuuuuuuu!” Ehkä tämä upea kesäsää (!) vaikuttaa asiaan, mutta heitä on todella vaikea, ellei jopa mahdotonta saada ulos asunnosta. Ei kiinnosta pyöräily, ei kaverit, ei mikään. Ainoastaan DVD:t (luojan kiitos meillä on niitä PALJON!) herättävät hienoista innostusta, mutta omatuntoni äitinä ei anna heidän katsoa TV:tä 10 tuntia päivässä.

Minä idiootti päätin pitää tänään etäpäivän ja tehdä vähäisiä työjuttujani kotoa käsin. VIRHE! Koko aamun olen kuunnellut kiukuttelua, kitinää, miehen karjahtelua jne. Alle tunti sen jälkeen, kun olin ilmoittanut etäpäivästä harjoitteluohjaajalleni, olin valmis lähtemään sittenkin töihin. Juuri nyt tuntuu siltä, että teen vaikka triplatunnit kesän loppuu mennessä, kunhan ei vain tarvitse olla perheen kanssa kotona, kesälomalla. Enhän minä saa harjoittelusta palkkaakaan, joten mitä väliä, vaikka muuttaisin työpaikalleni asumaan! (Itse asiassa aika houkutteleva ajatus…)

Huomenna menen jälleen töihin klo 9. Odotan jo innolla sitä leppoisaa ja rauhallista kesälomatunnelmaa.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli