Aika tuttu juttu varmaan monessa perheessä. Ainakin meillä markettimatkat ovat syvältä, suoraan sanottuna helvetistä!

Koko perheen kauppareissu

Kaikki alkaa jo kotoa, kun pitää puolison kanssa yhdessä miettiä, että mitäs sitä syötäisiin ja tarvitaanko muita tarpeellisia tavaroita, kuten vessapaperia, käsisaippuaa, dödöä, kissanhiekkaa jne. Seuraavaksi kinastellaankin jo siitä, että kumpi kirjoittaa kauppalapun vai kirjoitetaanko ollenkaan. Joka kerta käydään myös tahtojen taistelu lasten osallistumisesta ostosreissulle. Itse asiassa puoliso haluaisi mieluummin jäädä kotiin tai korkeintaan parkkeerata jälkikasvun kanssa marketin puuhapisteeseen. Lopulta hikeä ja kiukkua tiristen nökötämme koko perhe auton penkeissä matkalla ostospar… helvettiin. Perillä huomaamme iloksemme, että sekä kauppakassi että kauppalappu unohtuivat kotimme eteiseen.

Kuljemme tutun marketin tuttuja käytäviä tismalleen samaa reittiä kuin joka kerta aiemminkin. Kauppalappua ei myöskään tarvita, sillä jostakin syystä (?!) perheessämme syödään nykyisin vain muutamaa tuttua ja turvallista ruokalajia, kuten lihapullia ja pastaa, kalapuikkoja ja perunoita, nakkikeittoa tai lihapu… Eikäkun se tuli jo. Ruisleipä on aina sitä tiettyä merkkiä, samoin juusto, maito, jogurtit, mehu, murot ja jopa purukumi! Toki ostamme mahdollisimman ekologista, mutta koska ruuan ja muiden tuotteiden on oltava myös edullisia rajoittuneen budjettimme takia, niin vaikka vaihtelu virkistäisi ja luomu lepyttelisi marmattavaa omatuntoa, on ostoskärryssämme lähes joka kerta se sama satsi ”pirkkaa ja rainbowta”.

Jotta markettivierailumme eivät olisi tappavan tylsiä, niin yleensä lapset järjestävät mukavaa ja virikkeellistä ohjelmaa. Heidän suosikkejaan ovat erityisesti ”näpelöidään kaikkia kasviksia ja hedelmiä sekä kysytään jokaisen nimeä”, ”tökitään ja pureskellaan leipäpaketteja”, ”tökitään jauhelihapakettien kelmut rikki, koska ne napsahtavat niin kivasti”, ”kiivetään jokaista hyllynreunaa ja tiputellaan hintaplakaatteja”, ”suututaan ja kiukutellaan sekä huudetaan naama punaisena viimeistään karkkihyllyillä” ja ”seotaan kassalla, kiivetään päädystä hihnalle ja sekoitetaan omat ostokset viereisen mummelin ostoksiin”. Että ei nämä meidän perheen kauppamatkat nyt niin tylsiä ole, ei… Lopulta me vanhemmatkin osallistumme näihin hupaisiin touhuihin viimeistään kassalla, kun yritämme toisella kädellä pakata ostoskasseja ja toisella repiä lasta pois hihnalta ja sitten komennamme kovalla äänellä ja koko episodia tuijottava jono muita asiakkaita takanamme kasvaa ja kassaneiti näyttää siltä, että soittaa pian vartijat paikalle ja…

Kun saamme survottua sekä lapset että ostokset peräkont… autoon ja lähdemme sekä päät että pakoputki savuten ulos marketin parkkihallista, niin huomaan (yleensä se olen minä), että kissanruoka unohtui! Ja ruokaöljy. Ja se vessapaperi… Onneksi lähempänä kotiamme on pieni lähikauppa, josta unohtuneet ostokset on hyvä pikaisesti hakaista, ilman muuta perhettä tietysti. Hikisinä, väsyneinä ja äärimmäisen vit… kiukkuisina saavumme kotiin ja alamme välittömästi kinastella siitä, että kuka purkaa kauppakassit, joiden pohjalta sitten löytyykin yksi hajonnut jogurttipurkki, osin kolhiintuneita ja tummuneita banaaneja sekä litistynyt jauhelihapaketti. Aloitan välittömän märmätyksen siitä, kuinka ”kukaan muu ei tässä perheessä osaa pakata ruokakasseja prkl!” ja puoliso vastaa vain toteamalla, ettei enää ikinä lähde koko perheen kanssa kauppaan!

Kauppareissu puolison kanssa kahdestaan

Ks. ylempi teksti, mutta poista kaikki lapsiin tai jälkikasvuun liittyvät maininnat sekä lisää kohtaan ”kassalla” ylimpänä oleva kuvasarja teksteineen.