Pirteyttä, poweria ja parempi pylly
Tästä Pumpuin postauksesta inspiroituneena aloin pohtia omia motivaatioitani kuntoilulle. Muistaakseni olen tehnyt tätä joskus aikaisemminkin täällä blogissani, mutta eipä pieni päivitys ole (itsellenikään) haitaksi.
Aloitin nuorempana kuntosalilla käymisen suurimmaksi osaksi huonon yleiskuntoni ja plösähtäneen olemukseni vuoksi. En ollut ylipainoinen, vaan enempi laiha läski. Lisäksi olin masentunut, joten kuntoilu oli lääkärinkin mielestä hyvää treeniä myös henkiselle kunnolleni. Henkilökohtaisen ”personal trainerin” eli poikaystäväni (nykyisen mieheni) kanssa salille lähteminen oli helpohkoa ja turvallistakin. Hissukseen saleiluun tottuessa ja kunnonkin jo noustessa aloin viihtyä kuntoilun parissa yhä paremmin ja paremmin. Kiinteytyneen vartalon lisäksi aloin huomata endorfiinien suotuisat vaikutukset mielialassani.
Hoikan ja sporttisen olemukseni ”pilasi” useamman vuoden äitiys. Olin väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin, eikä aikaa ja mielenkiintoa kuntoilua kohtaan ollut yhtään. Raskauden jälkeen painoa jäi pysyvästi liikaa noin 5 kg ja vuosien aikana kiloja tipahteli vielä toiset viisi lisää. Edelleenkään en ollut ylipainoinen, mutta harmittihan se, kun vaatekaapista ei löytynyt enää montaakaan päälleni mahtuvaa kangasriepua… Noin pari vuotta sitten koinkin herätyksen ja päätin aloittaa taas kuntoilun. Motivaattorina toimi ankeutta aiheuttava garderobini, mutta myös halu voida kaikin puolin paremmin. Niinpä vedin lenkkarit jalkaani ja lähdin kävelemään.
Sillä tiellä olen edelleen. Pikkuhiljaa rivakat kävelylenkit saivat lisämausteeksi hölkkäspurtteja, jotka pitenivät päivä päivältä. Voimani, jaksamiseni ja vauhtini lisääntyivät. Huomasin vartaloni kiinteytyvän ja mielialani kohoavan. Halusin pystyä parempaan ja olla nopeampi, vahvempi, lihaksikkaampi, terveempi. Hölkkälenkit vaihtuivat kevyeen juoksuun ja intervalliharjoitteluun (harjoitusmaastoni ovat melko mäkisiä, joten vieläkin juoksuani ”tasoittavat” lyhyet kävelytauot). Innostuin myös kuntoiluaiheisista lehdistä ja päätin ostaa kunnon juoksukengät sekä -trikoot. Asianmukaisten treenivaatteiden innoittamana askelkin tuntui rullaavan taas kevyemmin ja nopeammin.
Tällä hetkellä voin sanoa harrastavani juoksemista ja myös kuntosalilla käymistä, jonka aloitin pitkän tauon jälkeen noin kuukausi sitten. Kuntoilen aina kun ehdin eli noin 2-5 kertaa viikossa. Päämotivaattoreitani kuntoilulle ovat em. lyhyen historiallisen katsauksen jälkeen todettuna seuraavat:
1) hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisestikin
2) hyvä kunto, joka auttaa jaksamaan monella eri tapaa ja lisää myös vastustuskykyä eli terveyttä
3) hoikempi, kiinteämpi, terveellä tavalla lihaksikkaampi ja sporttisempi ulkonäkö
On siis ihanaa voida hyvin, olla terve ja jaksava nainen. Vielä ihanampaa on, kun sen lisäksi voin olla tyytyväinen myös ulkonäkööni. Nykyään vaatekaapistakin löytyy taas päälle pantavaa.
PS. Eikä se pikkuisen kiinteämpi ja pyöreämpi peppukaan olisi pahitteeksi. ;)
