Tag: kotimainen kirjallisuus

Uuden vuoden lupaukseni on lopettaa uutisten ja ”uutisten” lukeminen ja keskittyä ihmiskunnan sivistykseen. Sillä yritän lukea hieman tavoitteellisemmin, herätän tämän blogin horroksestaan. Ennen sitä listaan kuitenkin joitain viimeaikoina lukemiani kirjoja. Kesän lopulla aloitin kuuntelemaan Mike Duncanin The History of Rome-podcastia ja luin Augustus: Yksinvaltiaan elämä ja teot Syksyllä, kun vielä ajattelin retkeillä luonnossa, luin Krakakauer, […]

Kaukainen puutarha (1924) on Katri Valan ensimmäinen julkaistu teos. Tulin tästä kirjasta mainiolle mielelle: näinkin huonolla tekstillä voi saada nimikkopuiston Helsingistä! Ehkä Vala on kypsemmällä iällä kirjoittanut jotain muistettavaa, mutta tällä hetkellä se ei vähennä riemuani suomalaisen kirjallisuuden tasosta. Ennen en tuntenut muita kuin jättiläisiä, jotka seisovat meidän tavallisten ihmisten harteilla. Nyt astun Lilliputtien maahan vailla taakkaa. […]

Lukumato palaa vuosien tauolta

Kira Poutasen Rakkautta au lait on Ranskaan sijoittuva kohtalaisen miellyttävä kymmenen vuoden takainen chick lit-viihdekirja, jonka lukee parissa päivässä. Kirjaa lukemalla saa parit naurut ja se oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Vain kirjan viimeisissä luvuissa genren mukainen bimbohko päähenkilö alkoi ärsyttää, mutta jos minulla on aikaa tai joskus istun lentokentällä, taidan seurata kuitenkin hänen seikkailujaa […]

Otin kirjastosta välipalapokkarin, joka valitsin sillä perusteella, että romaani on uutta suomalaista kirjallisuutta ja vaikutti koomiselta. Olihan kirjan kannessa banaanin kuvia, joten itseironisen härski meno olisi taattu. Ja kyllähän niitä alapään hupailuja ja jos minkälaisia eritteitä riittää. Kirja kronikoi kertojaminän seksuaalista elämää, eikä sitten juuri muuta. Huumori ei kuitenkaan saata koko teosta kunnialla loppuun. Se, […]

Luin Sirpa Kähkösen vuoden 2014 Graniittimies-kirjan, sillä äitini suositteli ja lainasi sen minulle. Harvoin muutoin luen historiallisia romaaneja, eivätkä ne ole yleensä mielenkiintoni kohteita. Kirja kertoo suomalaisista, jotka ovat sisällisodan jälkeen loikanneet Neuvostoliittoon rakentamaan sosialismia. Tietenkin päähenkilö on jopa epäuskottavan pragmaattinen, sillä kuka jaksaisi lukea aatteen paloa kolmeasataa sivua.   Kuva on Leningradin piirityksen ajalta, […]

Nuorena en lukenut kotimaista kirjallisuutta, koska en kestänyt maaseutukuvauksia enkä villasukkarealismia. En sietänyt Arktisen hysterian ensimmäisen osan ”bro”maskuliinisuutta, mutta luin Rothia ja Hemingwaytä.  Tämä oli tietenkin typerää ja wannabekosmopoliitin yksisilmäisyyttä. Toki suomalainen kirjallisuus on täynnä maaseutua ja matoisia lapsia, mutta se on myös täynnä kielellistä virtuositeettia. Näin alkaa Teuvo Pakkalan Lapsuuteni muistoja: Siihen aikaan olin […]