Vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran eräs lääkäri ymmärsi, kuinka vakava tilanteeni on, kysyi hän haluani vertaistukeen? Nopealla vastauksella kieltäydyin, ja suljin korvani. Ajatuksissani näin heti pyöreän pöydän, jonka ääreen Marja-Tertut ja Liisa-Onervat ikää 75 vuotta, olisivat kokoontuneet puhumaan natisevilla äänillä kolottavista nivelistään. Missä minun paikkani sellaisen pöydän äärellä olisi, ojentelemassa kettukarkkeja rouvien kätösiin?  Kesti vuosia […]

Kysymys esitetään jokaisella kokemuskoulutusluennolla:  ”Miten olet pystynyt ottamaan nuo tatuointisi?”   Koska silloin minä saan päättää kehostani. Minulla ja kehollani on kovin ristiriitainen suhde, emme tule hyvin toimeen, eikä mieleni koe kehoani turvalliseksi asiaksi. Silti samaa elämää me elämme, kehoni ja minä. Minä olen päättänyt koristella ihoani kuvin, samoin kuten olen päättänyt koristella tauluin asuntoni […]

Minä en vaikene.  Liian usein ihmisten kasvojen päälle lätkäistään teippiä peittämään sanomiset mielenterveyden sairauksista, vaikka todellisuudessa ne sanomiset on yksilö itse usein jo hiljaisiksi vaimentanut. Kahtiajako psyykkeen ja kehon sairauksien välillä on turhaa, ei kumpaakaan niistä itse valita ei. Mutta yhä edelleen, yhä sen huomaa… Kehon sairauksista avoimin äänin puhutaan, mutta psyykkeestä vaieta pitäisi.     […]

Perjantaina kello yksi kaartoi hopeanruskea taksi sairaalarakennuksen eteen. Vaaleahiuksinen naiskuljettaja puhua pälpätti koko lyhyen matkan ajan siitä, kuinka lähes kaikki on pielessä, niin liikennejärjestelyissä, kuin ovien sijainneissa. Minä katsoin ikkunasta ulos, niin pitkälle kuin pystyin. Kun kotipihassa kelasin pyörätuolini kohti ovea, vedin syvää henkeä, ennen kuin painoin avainteni kaukosäädintä oven aukaistakseni. Kynnyksen ylitettyäni haistoin sen, […]

Vastaus pyyntöihin, se oli se napin painallus, jolla Lusikoita kiitos. viime marraskuussa syntyi. Sen jälkeen on painalluksia ollut useita, sekä niiltä päiviltä kun lusikoita on käytettävissäni enemmän, kuin myös niiltä päiviltä kun lusikat ovat olleet totaalisen vähissä. Niitä lusikoita, voimia tehdä tavallisia asioita, sekä hieman ihmeempiäkin, niitä ei ole käsissäni rajattomasti käytettävissä. Tulee tehdä valintoja: […]

On monia asioita, joita sairaalassa ollessa aina kaipaa. Eihän siitä mihinkään pääse, ettei sairaala ole oma ympäristö, omine virikkeineen. Vuosien mittaan on tullut vietettyä sairaalassa niin paljon aikaa, että jotkin asiat ovat menettäneet suuremman merkityksensä, mutta samalla taas jotkut asiat tuntuvat yhä tärkeämmiltä.    Oma koti, se jonka oven itse lukita voi. Koti, jonka seinien […]

Kaksi yötä, kaksi yötä olen elokuussa omassa sängyssäni viettänyt, enkä enempää tule viettämään. Lakanat sairaalasängyssäni siniset, lakanat jotka sairaalahuoltaja keskiviikkoisin vaihtaa. Niiden alla minä nukun, nukun kunhan lääkkeeni kansliasta haen.  Minä sairaalan vieraassa sängyssä lepoa opettelen. Eri syistä minä sängyllä lepään, eri tavoin minä harjoittelen.   On kevyt sininen peitto öisin päälläni. Peiton ja minun […]

Pyörät ne pyörivät ympäri vaan, mutta vain jos minä kelausvanteilla kelaan, ja ohjaan. Viime viikolla kelasin useammassa eri paikassa, eri tarkoituksin, ja mahtuipa mukaan yllätykseenkin kelailu. Mutta minne minä lähiaikoina kelasin? Kelasin Flow-sunnuntain jälkeen heti seuraavana aamuna kuntoutuslaitokseen, toiselle yksilökuntoutusjaksolleni. Neljä päivää kelasin ympäri kuntoutuslaitosta toimintaterapiaan öljyvärimaalausta maalaamaan, fysioterapiaan käsiteltäväksi ja harjoittelemaan, kipupsykologin huoneeseen keskustelemaan, […]

48 tuntiin, niihin tunteihin jotka viikonloppuna vietin sairaalan ja kuntoutuslaitoksen välissä, niihin mahtui yllättävän paljon. Omien voimavarojen ylittämistä koko ajan, mutta se oli jotain mitä todellakin halusin noina tunteina tehdä. Sunnuntain kohdalla luki kiireisessä värikoodatussa kalenterissani kultaisia kirjaimia. En muista milloin kultainen väri, vapaa-ajan väri, olisi kalenterini sivuilla esiintynyt, mutta nyt se oli päässyt kirjoittamaan […]

Yksi viikonloppu, 48 tuntia. Sen verran minulla on aikaa, aikaa olla poissa vieraista sängyistä, aikaa olla poissa laitosruokien ääreltä, aikaa olla.  Perjantaina iltapäivällä kirjauduin sovitusti ulos sairaalasta, ja suuntasin Helsinkiin. Yksi viikonloppu välissä ennen toista laitoskuntoutusjaksoa, jossa paneudutaan toimintakykyyni, sekä kipuihini. Neljä päivää fysio- ja toimintaterapiaa erilaisin menetelmin, sekä muita kuntoutusta tukevia asioita. Mutta kuntoutuslaitoksen […]