Vaatteista mukavimmat.

Pyjamat. Oi ihanuuksia! Paitsi että minä olen tarkka, hirmuisen tarkka siitä millaisia yövaatteita oikein pidänkään. Vaikka suurin osa pyjamistani on isoilta vaateketjuilta, tulee niiden kuitenkin täyttää monta kriteeriä, oi kyllä. Mietipä nyt, kuinka paljon pidät yövaatteita päälläsi, aika paljon. Tulisiko niitä käyttää silloin, kun olon pitäisi olla kaikinpuolin hyvä ja olisi mahdollisuus ladata akkuja? Kyllä. 

image.jpeg

Miellyttävä, sellainen tulee pyjaman mielestäni olla. Materiaali, joka tuntuu mukavalta ihoa vasten. Malli, joka ei tunnu hankalalta mistään. Ulkonäkö, josta pitää. 

Ostaessani pyjamia hiplailen materiaalia. Tarpeeksi pitkään kun on materiaalia hiplannut, voi siirtyä katsomaan itse ulkonäköä ja mallia. Kevyt, ei mistään puristava, sängyssä pyöriessä ”mukana liikkuva”, kaiken kaikkiaan sellainen missä on hyvä olla. 

Pidän aika tarkkaa kuria unihygieniassa. Vaihdan lakanat usein, samoin pyjamatkin. Välillä saattaa tulla oikein innostunut olo, kun tietää että ne tietyt yövaatteet on juuri pesty, ja illalla saa ne päällensä pukea! Usein tulee valittua ne tietyt samat, ja jotkut ovat vain kerta kaikkiaan ylitse muiden. Saattaa vaikuttaa hassulta, että paasaan näinkin ylitsevuotavasti yövaatteista, mutta kun sängyssä viettää paljon aikaa lepäillen ja voimia keräillen, merkitsevät ne paljon. On jokseenkin huvittavaa kuinka joistakin pyjamista tulee niinkin tärkeitä, että niitä käyttää pitkään, olivat ne sitten kuinka reikäsiä ja kuluneita tahansa, ikään kuin pienen lapsen turvariepu.

image.jpeg

Useammankin kerran on omalla kohdalla käynyt niin, että tavallinen arkikäyttöön ostettu paita onkin päätynyt yökäyttöön. Välillä vain jotkut materiaalit ja mallit tuntuvat niin ihanilta, että niissä viihtyy pidempään ja pidempään.

Uni. Se voi olla vaikea ja hankala, mutta miellyttävät asiat hälventävät pelkoa sitä kohtaan. Toki myös arkipäivän luksus tulisi olla monessa asiassa mukana, kuten pyjamissa, joissa viihtyy.

image.jpeg

 

Hyvinvointi Terveys Höpsöä Trendit

Tuli huhtikuu.

Huhtikuun viides. On päiviä jo kulunut tätä kuuta. Kuuta, joka kevään mukanaan tuo. Kevään, jonka lämmössä hiukset kutittavat kasvoja. Tai no ehkäpä omassa tapauksessa niskavillat kutittelevat takaraivoa, sen verta lyhyiksi hiukset viime kampaajakäynnillä taas pätkäisin. 

En ole oikeastaan ikinä ollut mikään latteuksien ystävä, ehei. Minä olen se tyttö, joka joka kerta puhkeaa nauramaan mikäli rentoutusharjoitusta pitävä henkilö erehtyy käyttämään sanaparia ”irti päästä”, päässäni alkaa vaan soimaa rippileireillä soinut laulu. Tästä huhtikuusta voisi moni käyttää sanaa muutosten tuulet. Kyllä, muutoksia on tiedossa, mutta en minä niille suurempaa nimitystä tahdo antaa. Ehei. Mutta mitkä sitten ovat sellaisia hyviä asioita, jotka muuttuvat tässä kuussa? 

image.jpeg

Kevät tuo valoa, joten valokuvaus saa uutta hohdetta.

Saan minulle kovin tärkeän henkilön takaisin osaksi viikkorytmiäni, hänen palattuaan vuorovapailtaan.

Uuden asunnon sisustaminen, ja suunnitelmien tekeminen.

Muutto vie minut myös lähemmäksi ruoanlaittoinspiraatiota, kun kävelyetäisyydellä on paljon erikoisliikkeitä ja kaikkea.

Byrokratiamaailmassa nytkähtää askel jos toinenkin jälleen eteenpäin. Yksi kerrallaan.

Aikataulutuksia ja suunnitelmia valmiina, jotta ehkäpä jatkossa kalenteriin pääsisi myös useammin sitä kullan sävyä. Sävyä, joka värikoodituksissani merkitsee vapaa-aikaa.

Uusi soittolista alkaa kohta soimaan kuulokkeissani päivästä toiseen, kiitos uusien musiikkilöytöjen.

Ja paljon muuta… 

 

Mutta kaiken kaikkiaan rehellisesti on sanottava, että odotan jo koko kuukauden päättymistä. Niin pitkä, raskas, moniulotteinen ja hankala se on. Ehkäpä sen kauneus antaa anteeksi jotain, tai jos koko kuukausi näyttää harmaalta, voin katsoa tätä kummitytön askartelemaa virpomisoksaa, joka päätti alkaa vihertää.

image.jpeg

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Terveys