Hengitä ja pysy vahvana. Mutta vahvuuskaan ei tarkoita sitä, ettei ikinä saisi rikkoontua. Kun hieman murtuu, on myös mahdollisuus eheytyä. Säröt ja sirpaleet eivät ole merkki heikkoudesta, ne ovat merkki siitä että on mahdollisuus vahvistua. Kipu haavoittaa, eikä sitä voi laastarilla parantaa. Mutta sen ei tarvitse voittaa taistelua tässä elämässä.
(Kuva Gimmelwaldista, Sveitsistä)
Kun kädet eivät kunnolla toimi, sitä keksii ruuanlaitossakin erilaisia ratkaisuja. On joitain ruokia jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa keittiössäni, sellaisia joita voi aina tehdä, ja jotka maistuvatkin hyvälle. Yksi tällaisista ruuista kehittyi viime keväänä, ja kesän aikana tulikin ehkä viikottain syötyä tätä aina hieman eri variaatioin. Tälle ei oikeastaan ole mitään nimeä, mutta nimitettäkööt sitä nyt vaikka ihan vain tortillalettusiksi.
Laita uuni päälle 225 asteeseen. Laita tortillalettuset (4kpl) uunipellille. Levitä jokaiselle lettuselle reippaasti creme fraichea. Ripottele päälle hieman juustoraastetta. Pilko parsakaalinnuppuja pieneksi, ja laita niitä lettusille. Irrota sormin kylmäsavulohesta pienempiä palasia ja laita parsakaalien kaveriksi. Rouhi päälle hieman mustapippuria. Paista uunissa sen verran, että saavat hieman väriä pintaan. Purista halutessasi päälle hieman sitruunanmehua. Syö käsin, haarukkaa ja veistä ei tarvita. Syö vielä toinenkin, ja suunnittelee millä variaatiolla teet seuraavan erän.
Lisukkeiksi kelpaavat myös Esim. Keitetyt punajuuret ohuina viipaleina. Kasvis kuin kasvis toimii, pääasia on että creme fraichea on paljon. Ei tomaattikastiketta. Ei. Creme fraichea ei voi ikinä olla liikaa. Kyllä, olen addiktoitunut siihen.
Koirakin hyväksyy, vaikka joutuukin tyytymään vain katseluun ja haisteluun.
