Kelaten lentokoneeseen – Lippuarvontaa matkamessuille

Yhteistyössä Matkamessujen kanssa

 

Yritin eräänä päivänä kauniina tässä laskea, kuinka monessa maassa sitä tuli aiemmin reissattua. Niin, ennenkuin sairauteni vaikeutuivat huomattavasti, ja tekivät päivittäisistäkin toiminnoista huomattavan hankalia. Laskiessani maita taisin päästä tasan lukuun 30, tai ehkäpä muutama ylitse. Eihän sillä määrällä nyt sinänsä mitään väliä ole, tärkeintä ovat ne kokemukset, muistot ja elämykset.

 

Kun on aiemmin matkustellut paljon, ympäri ämpäri yksin ja muiden kanssa, saattaa kynnys matkustamiseen nousta yhtäkkiä korkeaksi, kun huomaa että viimeisimmästä reissusta on jo vuosi jos toinenkin. Miten ihmeessä minulle, tytölle joka vietti monta kesää auton takapenkillä alppien keskellä Aku Ankkoja lukien, saattoi käydä näin, että matkustamiseen ensimmäisenä vain esteitä näen. Esteitä toisensa perään ja selviteltäviä asioita. Olisi vain niin mukavaa, kun voisi ostaa lentoliput yhdellä klikkauksella ja majoitukset toisella, ja sitten vain saapua kohteeseen. Mutta ei, niin se ei nykyisin mene. Tulee selvittää tuhat ja miljoona asiaa etukäteen, lähtien siitä sattuuko silmääsi viehättävässä hotellissa olla muutamia rappusia ennen respaa, vai ei? Onnistuuko lentokentältä kaupunkiin siirtyminen julkisia käyttäen, vai tuleeko sinun selvittää invataksien saavuttavuutta ja toimintaa kyseisessä kohteessa? Jo pelkät nämä asiat saattavat vaikuttaa jonkun silmään pieniltä, mutta toisen korvaan suurilta. Ja kaikkien näiden kysymysten takana on myös pelko, pelko siitä että matka ei syystä tai toisesta onnistukaan? Mitäpä jos terveydentila juuri sillä hetkellä huononee, ja hotellihuoneen sijaan täytyisikin sairaalasängyllä maata? No, elämässä voi aina sattua vaikka mitä, olivat lentoliput sitten taskussa tai ei.

 

Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun pyörätuoli arkeeni pyöri, on minulla lentoliput taskussa! Ja voi miten nuo liput taskujani polttelevatkaan, niin paljon, että olen lähipäivinä katsellut tarkkaan myös muita kohteita, sillä tälle vuodelle olisi näillä näkymin tiedossa vielä muutama muukin matka. Ja se jos mikä, se tuntuu hyvältä. Matkustaminen on aina ollut suuri osa minua, enkä halua sitä menettää. Toki matkustustyyli ja jotkin kohteet saattavat muuttua, mutta kyllä minä silti tulevaisuudessakin aion hotelleja verrata, lentolippuja kyylätä, ja pohtia kuka olisi juuri se oikea matkakumppani.

EF17F81D-54AB-4731-8328-E7BD9B7CBECD.jpeg

2EB757D7-0D58-4D45-81F5-20996334E5FB.jpeg

Mutta mitä nuo kohteet sitten olisivat? Voisinko hyödyntää tulevaisuuden matkoissani jotain sellaista palvelua, joka olisi jo puolestani esteettömyyttä selvittänyt? Mitä vinkkejä konkareilta voisinkaan saada?

Näihin kysymyksiin koitan löytää vastauksia ensi viikolla, 19.1-21.1.2018 järjestettäviltä Matkamessuilta

 

Nyt on sinullakin mahdollisuus voittaa lippu kertakäyntiin vapaavalintaiselle päivälle, joka oikeuttaa pääsyn kaikkiin samanaikaisiin tapahtumiin.

Voittaja arvotaan kaikkien su 14.1.2018  mennessä osallistuneiden kesken, ja voittajalle lähetetään mobiililippu sähköpostitse.

 

Osallistut kilpailuun kommentoimalla tähän julkaisuun, mikä on ollut lempiruokasi, mitä olet matkoillasi maistanut? 

Hyvinvointi Mieli Matkat Ajattelin tänään

Ulkonäöstä ja rumuudesta.

Ulkonäköni on muuttunut sairauksieni myötä paljon, siitä olen aiemminkin kirjoittanut. Paitsi fyysisiä muutoksia kehossani, ovat sairauteni aiheuttaneet muutoksia myös tyylissäni, sillä vaatetuksen suhteen tulee miettiä niin montaa eri yksityiskohtaa. On ollut pakko tehdä päätöksiä, jotka ovat aiheuttaneet tiukkaa pohdintaa, kuten esimerkiksi päätökseni olla käyttämättä rintaliivejä. On jokseenkin absurdia, että vielä nykypäivänäkin sitä huomaa ajattelevansa aivan liikaa sellaisia yksityiskohtia, joita toiset eivät välttämättä ikinä edes huomaa.

(Pienenä sivuhuomautuksena tässä, että minulta kysymättä tai asiasta kertomatta, kirjoitti MTV myöhemmin nettisivuilleen tiivistelmän tuosta julkaisusta, ja minun ”erikoisesta valinnastani”. Kirjoitus jolla itse pyrin hälventämään stigman verhoa, nostettiin toisen henkilön toimesta erikoiseksi valinnaksi… Tuon otsikon myötä, taisi se stigma jäädä hälventymättä.) 

 

Sairastumisen ja vammaisuuden myötä on ulkonäköni saanut kolauksia myös sellaisista asioista, joita ei olisi terveenä voinut edes ajatellakaan. Kun pyörätuoli saapui maailmaani, huomasin heti arvostelevani itseäni ja vertailevan muihin. Sosiaalinen media, se toi tässä kohdin paineita vaikka kuinka. Seurasin Instagramin puolella useampaa nuorta naista, jotka käyttävät pyörätuolia, mutta kun sitten sain ensimmäisen oman pyörätuolini.. kiinnitinkin huomiota täysin eri asioihin, kuin aiemmin

.

Jokaisessa kuvassa näin hoikan naisen. 

Jokaisessa kuvassa näin naisen, jonka jalat olivat kapeat.

Jokaisessa kuvassa näin naisen, jonka korkokengät pysyivät kauniisti suorassa jalkalaudalla.

Jokaisessa kuvassa näin naisen, jonka istuinleveys oli kapoinen.

Jokaisessa kuvassa näin naisen, jonka vyötärö korostui kauniisti.

 

Mutta omissa kuvissani? Minä näytin rumalta, läskiltä, hävettävältä. Minä en ollut mitään, mitä nuo naiset olivat.

 

 

  

 

Kolaus itsetunnolleni osui hiljattain uutta pyörätuoliani suunnitellessa. Istuinleveyden määrittäminen… jokaisen naisen unelma-asia, vai kuinka moni nainen olisi ilahtunut kuullessaan, että istuinleveyden tulee olla yhden sentin leveämpi? Toisin sanottuna takapuoleni on levinnyt, oi kiva uutinen. Kyseessä saatta olla asia, jonka koen noloksi, mutta tiedän myös istuinleveyden olevan erittäin tärkeä mitta yksilöllistä pyörätuolia käytettäessä. Mutta silti, silti minua hävettää aina, kun tuota mittaa kysytään. Vaikka uuden pyörätuolini valmistaja omaakin hyvää huumorintajua, tiedän onneksi, etteivät he ole iskemässä tuoliini kiinni mitään lippunauhaa, jossa strategiset mittani lukisivat. 

 

En ole ikinä pitänyt itseäni kauniina, tai edes nättinä, oletusarvoni on se, että rumuus on vallannut kehoni. Piste. Masennusseulaa täyttäessäni piirrän aina jo totuttuun tapaan ympyrän siihen kohdalle, jossa ”uskon olevani ruma” lukee.  Ajatusmaailma, jota ei noin vain käännetä, ehei kaikki nämä vastoinkäymiset ovat sitä vain vankistaneet. Päivittäin kohtaan itseni inhoavan kehoani, ja häpeäväni ulkonäköäni. Siihen vaikuttaa niin moni asia, useat yksityiskohdat, sekä suuret muutokset.

 

Alla oleva kuva on kuva minusta. Kuva, jossa tiedän peitteleväni kehoni tiettyjä kohtia. Kuva, jossa olen ruma, mutta kuva itsessään tuo monia muita tunteita.

potretti_8.jpg

Kuva: Matti Härö

 

”Negatiivisin adjektiivein minä kehoani ja ulkonäköäni kuvailen, kyllä. Sekä kehoni, että mieleni sairaudet ovat sumentaneet ajatusmaailmani siitä entisestään. Liian moni osatekijä vaikuttaa, vaikuttaa siihen ettei ulkonäöstään hyvää näe.

Mutta ehkä, ehkä joskus kokonaisuus muuttuu, ja niin ollen myös omat silmäni. Se vain vaatii paljon, todella paljon. Siltojen rakentamista, rakenteiden vahvistamista, linssien kirkastamista, pilvien siirtämistä.”

Muuttunut ulkonäkö.

Muoti Mieli Meikki Trendit