Vain yksi yö muiden joukossa.
Uudenvuoden lapsi, sellaiseksi minä kolmekymmentä vuotta sitten synnyin. Vaikka syntymäpäiväni on myös juhlapäivä ympäri maailmaa, ei se mitään muuta, minä en jaksa ilotulitteiden välkkeessä juhlia. En varsinkaan tänä vuonna. Minä eilisen sängyssä makasin ja nukuin, nukuin läpi vuodenvaihteen sairaalassa, sairaalassa jossa minä olen.
Tilastoja ja erilaisia listauksia olisin tähän julkaisuun voinut kirjoittaa, mutta kiinnostaako ketään oikeastaan tietää, kuinka monta yötä laitoskuntoutuksessa vietin, montako radiohaastattelua annoin, kuinka moni ystävä hengestään taisteli, miten monta työnhakijaa syksyllä haastattelin, tai montako uutta tatuointia kehooni ilmestyi?
Ei, minä en kirjoita perinteikästä vuoden muisteloa, tai toiveita seuraavalle tulevalle vuodelle. Koska minulle, minulle viime yö oli vain yksi yö muiden joulossa.
Vuosi vaihtui, niin vaihtuivat myös molemmat numerot iässäni, mutta vaihtuiko mikään muu? Tuskin ainakaan mikään niin konkreettinen. Mutta se ei haittaa, kuten ei sekään, jos juhlapäivää ei juhlistanutkaan. Niitä tilastoja, niitä minä pakkoajatuksin mielessäni vielä pyörittelen vaikeita asioita tilastoiden, mutta hyviä juttuja sumuverhon takaa etsin.
