Työnä kuntoutukset.

Yhteistyössä Fysioterapia & Kuntoutus messujen kanssa

Kalenterissani ei lue työvuoroja, ei aikatauluja korkeakoulun luennoille, eikä menoja työ- tai opiskeluporukan illanviettoihin. Se mitä kalenterini on kuitenkin viikosta toiseen täynnä, on aikataulut kuntoutuksille. Olen ehkä eläkeläinen, mutta kuntoutukseni käyvät työstä. Päivästä toiseen teen töitä hyvinvointini, toimintakykyni ja terveyteni eteen moniammatillisen tiimin parissa. Siitä minun arkeni pitkälti koostuu, joten ei ole aivan se ja sama mitä kuntoutusmuotoja, ja ketä ammattilaisia kalenterini välistä löytyy.

Kohtaan usein ennakko- ja harhaluuloja kuntoutuksiin liittyen. Moni ajattelee fysioterapian olevan salilla ähkimistä hikikarpalot otsalla valuen, tai rentouttavaa hierontaa, jonka jälkeen lihaskireydet ovat vain muisto kaukaisuudessa ja olo raukea. Psykoterapiassa taas aukaistaan vain menneisyyden kipeitä haavoja, ja itkeskellään terapeutin ojentaessa nenäliinoja. Toimintaterapeutti taas on henkilö, joka jakelee kaappiensa kätköistä erilaisia pienapuvälineitä, eikä sitten oikeastaan muuta teekään. Laitoskuntoutuksessa maataan lähinnä sängyssä tiedottomassa tilassa, ja välillä joku käy liikuttelemassa raajoja. Lymfaterapiasta tai psykofyysisestä fysioterapiasta kenelläkään ei ole hajuakaan mitä siellä tehdään. Voi kuinka vääristyneitä ajatuksia monella onkaan. 

Kuntoutuksen kenttä on niin laaja, että voisin kirjoittaa romaanin pelkästään vain fysioterapioitteni sisällöistä. Lähes kymmenen vuotta olen käynyt säännöllisesti erilaisissa kuntoutuksissa, niin että kuntoutusmuoto jos toinenkin on tullut kokeiltua. Olen väritellyt kipupiirroksen jos toisenkin, maannut neulatyynynä lämpölampun alla, lillunut altaassa kelluen, maalannut silkkihuiveja eri tekniikoin, tehnyt vatsarutistuksia toisensa perään, täyttänyt lomakkeita ja kyselyitä, kuunnellut pimpelipompelimusiikkia taktiilistimuloinnin aikana, pelannut pelejä jos monenlaista, yrittänyt kestää raajojeni kipsauksia, ja koittanut olla kaikinpuolin hyvä kuntoutuja (oli se sitten tavoitteena tai ei).

MediaPlanetin tuottama Kipu ja Särky liite on luettavissa myös täältä.

En voi oikeastaan sanoa, millainen on tyypillinen kuntoutuskäyntini nykyisin, niihin kun sisältyy niin paljon ja kuntoutusmuotoja on useita erilaisia. Tällaisessa kompleksissa tilanteessa koen erittäin tärkeäksi sen, että ympärilläni on asiantunteva tiimi. Tiimi, joka pyrkii auttamaan minua monin eri tavoin, ja joka keskustelee myös keskenään. Olen hyötynyt erittäin paljon siitä, että terapeuttini ovat laittaneet luvallani viestejä lääkäreilleni, tai soitelleet yhteyshenkilölleni ennen laitoskuntoutusjaksoa. On ollut helpottavaa, kun on tiennyt etukäteen, ettei itse tarvitse selittää kaikkea tai kaunistella vointiaan. Avokuntoutuksissani tällä hetkellä mukana olevat henkilöt ovat työskennelleet kanssani jo useita vuosia. He ovat kokeneet kanssani paljon, ja olemme oppineet puolin jos toisin toimintatapojamme. On kuntoutuskäyntejä joissa sarkastiset heitot lentelevät, on niitä joissa minua muistutetaan hetkessä läsnäolemisesta, niitä jotka tuntuvat erittäin haastavilta, niitä joiden sisällön tiedän tarkasti jo etukäteen, ja niitä jotka pitävät sisällään yllätyksiä. Pitkäaikaisessa yhteistyössä koen tärkeäksi luottamuksen, vaikka oma vääristynyt ajatusmaailmani onkin tässä esteenä, itse kun koen kuluttavani terapeuttejani aivan liikaa. 

 ”Kiitollinen heistä vakikuntoutustyypeistäni, jotka ovat välillä todellisuuteen ravistelleet. Kiitollinen avusta, jota sain silloinkin, kun en itse sitä tiennyt tarvitsevani. Kiitollinen heistä, jotka ovat puoliani pitäneet. Kiitollinen huumorin pysymisestä elämässäni, vaikka sarkasmin viljelyä rajoitettu onkin. Kiitollinen turvallisista rajoista, jolloin pystyin vapaammin hengittää.”

Ote aiemmasta blogitekstistäni Kaksi vuotta sitten astuin alamäkeen.

Ilman kaikkia tarvitsemiani lukuisia kuntoutusmuotoja en olisi kykenevä kaikkeen siihen, mihin nykyisin olen. Tärkeimpänä tavoitteena kokonaishoidossani tällä hetkellä on se, että pystyn asumaan itsenäisesti asunnossani, toki vammaispalveluiden turvin mutta kuitenkin yksin. Tämän kattotavoitteen alla on tietenkin useita muita tavoitteita, jotka on asetettu yhdessä terapeuttieni kanssa jokaiselle kuntoutusmuodolleni. Tavoitteiden asettaminen on ollut itselleni varsinkin viime aikoina todella hankalaa mielenterveyden sairauksieni vuoksi. Välillä olen joutunut tarkastelemaan kenelle tavoitteet oikeastaan ovatkaan, ja mikä niiden tarkoitus on? Kuuluuko minun suorittaa kuntoutuksia vain siksi että pakolliset tavoitteet täyttyisivät, vai onko kuntoutuksieni tarkoitus olla minun tukenani ja apunani?  Se minkä tiedän olevan tärkeää on se, että minä tulen kohdatuksi yksilönä. 

3.-4.10.2018 järjestetään Helsingin Messukeskuksessa uusi fysioterapian ja kuntoutuksen tapahtuma. Tapahtuma koostuu sekä koulutuspäivistä että messuista. Messut ovat avoinna ammattilaisten lisäksi myös yleisölle, ja samaan aikaan järjestetään myös vanhuusiän erikoistapahtuma Hyvä Ikä. Messualueiden lisäksi ohjelmassa on puheenvuoroja eri puhujalavoilla. Lisää tietoa tapahtumasta löydät täältä.

Myös minä olen tapahtumassa mukana, joten kiskaisehan hihasta mikäli huomaat vilkkuvalorenkailla varustetun mustan pyörätuolin pinkaisevan ohitsesi.