Auxilio – tuholaiset imevät elämän pihapuustani!

image.jpg

image.jpg

Hyi stana. Käyskentelin tiluksillani ja katsoin nuorta pihapuutamme. Mitä hittoa? Tyyppihän oli selvästi todella huonossa hapessa. Suurin osa lehdistä oli käpertynyt kurttuun kuin solkussa lojuneen mummon iho. Oli tummia läikkiä ja reikiäkin. Ei voinut olla hyvä tämä.

Koti-Sherlockina nappasin todistusaineiston (yhden käpristyneen lehden) minigrip-pussiin ja avasin Googlen. Eikä kovin kummoinen Sherlock tarvinnut olla ymmärtääkseen, että puussa vaani armeija KIRVOJA! Siinä ne liikkuivat muina miehinä muovipussin sisällä, kun minä tein lajintunnistusta. Pahat, pahat kirvat. Parin millimetrin vaaleanvihreät tuholaiset, luuletteko todellakin, että voitte marssia (vai lentävätkö ne?) mun pihalle ja imeä mun riippajalavan mahlat kiduksiinne. Sanonpa vaan, että se ei käy.

Sota on julistettu. Mutta koska vihollista on kunnioitettava, pari sanaa kirvoista. Paholaismaisia otuksia tuntuvat olevan ja kuvioon liittyvät jotenkin muurahaisetkin. Homma menee jotakuinkin näin: muurahaiset ja kirvat elävät usein yhdessä. Kirvat imevät puusta nestettä, ja lykkäävät sen itsestään ulos kakkana, jota kutsutaan mesikasteeksi. Tämä mesikaste on muurahaisten suurta herkkua. Niinpä muurahaiset todella paljon diggailee kirvoista ja kuljettaa niitä omien tarpeiden mukaan milloin minnekin, esimerkiksi meidän riippajalavan juurelle. Muurahaiset, nuo eläinmaailman isis-taistelijat, myös puolustavat kirvoja, jos joku (esimerkiksi meikämandoliini) yrittää hyökätä kirvojen kimppuun. Samaan aikaan puiden lehdet käpristyvät, koska kirvat imee niistä nestettä. Tämä sopii kirvoille hyvin, sillä sitä vähemmän niiden viholliset (vaikkapa linnut) pääsee vetämään niitä naamariin. Ja niitähän riittää, sillä kirvoilla on puolellaan myös todellinen syntymisen ihme: kantaäidit tuottaa uusia jälkeläisiä maailmaan ilman mitään miehistä apua JOPA VIISI UUTTA KIRVAVAUVAA PER PÄIVÄ. Ai stana! Siinä riittää harvennettavaa! Vastassani on siis aggressiivia muurahaisia ja herätysliiketyyppisesti sikiäviä kirvoja. Rock´n roll.

Rakkaat kaksi lukijaani, mikäli teillä on hyviä kirvantappovinkkejä, otan niitä kiitollisina vastaan. Jostain mäntysuopaliuoshoidosta olen kuullut. Perehdyn ja palaan asiaan.

BTW: Jotenkin nyt, kun on tuo minigrip-pussi tuossa pöydällä, kutittaa joka paikkaa. Taidan viedä sen ulos.

 

 

 

 

Koti Sisustus

Anteeksi, mutta mikä on perenna?

image.jpg

Syyskuun loppu ei liene paras hetki perustaa puutarhablogia, mutta se kertoo tämän blogin pitäjästä juurikin kaiken: hommat eivät tuolla puutarhamaailmassa (eivätkä ehkä ihan muuallakaan) mene aina niinkuin oppikirjoissa. Siispä alan kirjoittaa kukkasista juuri, kun viimeiset kasvit nuokkuvat nurmikon reunalla odottaen ensimmäisiä hallaöitä, jotka päästäisivät ne autuammille lannoitemaille.

Minulla ei ole puutarhahommista oikeastaan mitään kokemusta. Eivät ole juuri kitkemishommat kiinnostaneet. Ennen viime kesää. Silloin muutimme Pohjois-Helsinkiin paritaloon ja löysimme pihalta pienen kukkapenkin. Myöhemmin opin, että sellaista kutsutaan perennaksi. (Perenna on kasvi, joka puskee eloon monena kesänä. Perennapenkki on perennakasveista koostuva kukkapenkki.) Kukkapenkki on mielestäni oikein hieno. On erinäköistä lehteä ja kukkaa, korkeaa ja matalaa ja niiden välissä pieni käytäväkin ja yksi puu (se on kai riippajalava)

Ja kun oikein rupesin tiluksia tihrustamaan, löytyi vaikka mitä muutakin: Nurmikkoa! Pensaita! Puita! Pienistä puista koostuva aita! Mutta mitä tälle kaikelle pitää tehdä?? Loppukesäni kuluikin rattoisasti Googlessa. Opin, että pihalla kasvaa pari koristekirsikkapuuta ja sireeni ja perennassa (huomatkaa, miten luontevasti jo käytän tätä sanaa) kasvaa tarhapäivänliljoja, malvikkeja ja maksaruohoa, ainakin. Ja hitokseen rikkaruohoja ja pienenpieniä koivuntaimia. Ja nyt syksyllä myös naapurimetsän etanat (lehtokotilot) ovat löytäneet tiensä mestoille. MITÄ NIILLE PITÄÄ TEHDÄ? 

Tuhat kysymystä ja yksi pieni puutarhuri. MITEN MINÄ IKINÄ SELVIÄN TÄSTÄ????

 

Koti Sisustus