Pari pikkuvinkkiä ruukkuistutuksiin

image.jpeg

image.jpeg

Yllä näette sen, mitä sain aikaan.

Alla sen, miltä mun kuorma näytti, kun poistuin tänään Plantagenista! (Perennat -30% oli mun surma!)

Tänään päätin saada aikaan kesäkukkaistutukset oven viereen. Joo! Semmosista haaveilen, joita on hienojen hotellien oven pielissä tai jossain Porvoo-tyyppisissä kaupungissa pikkupuotien ovenpielissä mukulakivikaduilla. 

Ehkä ei ihan vielä sellaisia tullut, mutta ei nyt ihan urpotkaan!

Lueskelin etukäteen vähän ruukkuistutuksista ja opin pari seikkaa:

1. Valitse erikorkuisia kasveja. Keskelle mieluusti yksi pidempi: vaikka pieni puu tai heinä tai mikä vaan vähän korkeempi. Mulla se on tähtisilmäpuu (taisin keksiä ton nimen ihan ite, sori siit).

2. Valitse Korkean kasvin juurelle muutama puolikorkea. Ne näyttää kivoilta ja tukee korkeaa kasvia. Mulla ne on kukonharjoja, jotka on noita purppuroita töyhtöjä. Ne on musta mageita.

3. Reunalle sit jotain matalaa. Jos siihen mahtuu monta kasvia, voi ottaa pieni- ja isokukkaisia tai jotain riippuvaa. Mulla ei paljon mahtunu. Laitoin yhden tähtisilmän ja yhden levisian (musta ne on jotenkin söpöjä). 

4. Sit ihan reunareunalle voi laittaa jonkun roikkuvan kasvin. Mä laitoin isompaan ruukkuun suikeroalpia ja pienempään lankaköynnöstä. 

Ruukut ei oo hirveem hyvä match, mut noilla mennään. Isompi on seissyt oven pielessä vuoden erinäisiä kukkia sisällään ja tänään löysin sieltä muurahaispesän!!! Istuttaminen alkoi siis sillä, että kippasin pesän hiiteen ja suihkutettiin ruukun puhtaaksi.

Sit salaojitus. Laitoin ison ruukun pohjalle myös pari biittiä styroksia, jotta sitä olis kevyempi liikutella (mut on se silti hiton raskas). Istuttamisen aloitin keskeltä ja etenin korkeasta matalaan. Yllättävän vaikeaa saada tarpeeksi multaa kasvien väleihin, jotta istutuksen saa tiiviiksi. Oiskohan tähän jotain kikkaa? 

Ihan viimeistä piirtoa myöten en ruukkuja täyttänyt vaan jätin pari senttiä kasteluvaraa. Työnsin multaan myös monta pientä ravinnepuikkoa. Ja siinäpä ne! Valmiit vartioimaan oven pielessä koko kesän. Saas kattoo kauanko skulaavat. Mitäs tuumitte?

 

Puheenaiheet Sisustus DIY Ajattelin tänään

Kun J. Karjalaisen hitti ilmestyi puutarhaani

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

J. Karjalaisen biiseistä oon aina digannu ehkä eniten Tulppaani ja sadepisara -biisiä. Jotenkin se ajatus sadepisarajengistä matkalla kastelua kaipaavan tulppaanin luo on aina vaan ollu musta ihana. Ja tänään se sit ekaa kertaa tapahtu mun omassa puutarhassa: tulppaani sai kauan odottamansa sateen!

Tiiättehän tän biisin? Ihana ja just niin osuva tälle päivälle. Karjalainen laulaa, et ilmasta tulee sateen jälkeen niin kevyttä hengittää. Ja niinhän se on. Mut miten se voi kaikki väritkin kirkastaa? Miten hyvältä kaikki (paitsi mun tukka) näyttääkään sateen jälkeen? Antaa siis sataa!

”Täällä puhuu tulppani tehtaan puistossa,
Kuuletko minua sadepisara. 

On ollut kuivaa jo yli kolme viikkoa, eikä kukaan ole muistanut minua kastella. 

Sadepisara,
auta minua.
Hei tule pian,
ennenkuin kuivun ihan kokonaan

Hei tule pian, ennenkuin kuivun ihan kokonaan

Korkealla taivaan pilvivuotella, herää tulppaanin kutsuun sadepisara. Se sanoo: Hei veljet herätkää, taas Apuamme tarvitaan, siis lähdetään 

Täällä sadepisara,
kuule tulppaani.
Mä olen jo matkalla,
minä ja veljeni.
Kestä vielä vähän aikaa,
mä olen jo matkalla.
kestä vielä vähän aikaa,
mä olen jo matkalla.

 

Sade kasteli kadut,
sade kasteli puut,
sade kasteli ihmiset.
Ja se teki
ilman niin kevyeksi hengittää.
Avun sai myös pikku tulppaani,
Hänetkin sade pelasti.”

Hyvinvointi Sisustus Hyvä olo Ajattelin tänään