Joakim Zander: Lähiö
Pohjoismaiselle rikoskirjallisuudelle tuntuu olevan leimallista se, että joka vuosi ilmaantuu uusi lupaus, joka saa osakseen paljon ylisanoja ja jota markkinoidaan genren seuraavana tähtenä. Osa heistä onkin todella hyviä, mutta suhtaudun lupauksiin yleensä varauksella, sillä pohjoismaista rikoskirjallisuutta yksinkertaisesti on niin paljon, etteivät kaikki mitenkään voi olla huippuja.
Pari vuotta sitten Joakim Zander sai osakseen huomiota kirjoittamalla pohjoismaista rikoskirjallisuutta, joka oli genren valtauomasta poiketen poliittista. Hänen esikoisromaaninsa Uimari ilmestyi suomeksi vuonna 2015. Uimarissa Euroopan parlamentissa työskentelevä Klara Valldéen alkaa selvittelemään kuviota, joka johtaa hänet salaliiton äärelle. Dekkari, joka sivuaa EU:n lobbauskoneistoa, kuulostaa jo ajatuksen tasolla sellaiselta, ettei moista ole aiemmin luettu.
Tänä keväänä Joakim Zanderin esikoiselle ilmestyi jatkoa, ja hänen toinen romaaninsa Lähiö jatkaa Klara Valldén -sarjaa. Se sijoittuu ruotsalaiseen betonilähiöön. jossa maahanmuuttajat ovat ryhtyneet mellakoimaan. Maahanmuuttajataustainen Fadi on radikalisoitunut ja päätynyt ISIS-taistelijaksi Syyriaan. Hänen sisarensa Yasmine on taas päässyt kiinni nousukiitoiseen uran New Yorkissa, mutta kun hän saa uutisen veljensä kuolemasta taistelukentillä, hän kiitää takaisin lähiöön.
Lähiön tematiikka on piinaavan ajankohtainen. Radikalisoituminen ja lähiöiden turhautuneet miehet herättävät mielenkiinnon, ja odotin Joakim Zander in purkavan kirjassaan radikalisoitumisen syitä ja seurauksia. Koska Zander on asunut nuorena vuoden Syyriassa, ajattelin, että hänellä on oltava aiheesta jotain sanottavaa. Mikä saa nuoret miehet ympäri Eurooppaa lähtemään alkeellisiin olosuhteisiin Syyriaan taistelemaan ISIS:in ideologian puolesta?
Tajuan, etten ole bussissa yksin vaan että meitä on viisi suunnilleen samanikäistä miestä. Katson heitä ja katson itseäni. Me olemme viisi miestä eri puolilta Eurooppaa, mutta meillä kaikilla on samanlainen väkinäinen välinpitämättömyys katseessamme, samat muistot mustistamaijoista ja tyhjistä asunnoista. Me olemme nyysineet samat farkut, polttaneet samat autot, unelmoineet samat unelmat. Me olemme eri kaupungeista mutta samasta Lähiöstä.
Vaikka kirjan selkeät päähenkilöt ovat Fadi ja hänen siskonsa, juonikuvioon on ujutettu mukaan Klara Valldén ja muita esikoisesta tuttuja hahmoja. Klaran osuus on tosin varsinaisen pääjuonen kannalta vähäinen. Hän työskentelee Lontoossa ja valmistelee raporttia poliisivoimien yksityistämisestä. Sen sivussa hän kiinnostuu lähiöiden mellakoista ja niiden taustoista. Ennen loppuratkaisua hänellä ei kuitenkaan ole kontaktia kirjan varsinaisiin päähenkilöihin, Fadiin ja Yasmineen.
Kiinnostavasta aiheestaan huolimatta Lähiö ei kirjana ole läpimurto. Klara Valldéenin osuus tuntuu päälleliimatulta, ja jollei hän olisi kirailijan aloittaman sarjan päähenkilö, hänet olisi voinut kokonaan poistaa. Kerrontaa vaivaa turha löysyys, ja kirjalta puuttuu tiukka fokus. Kaiken kaikkiaan aloin viimeisillä sivuilla ajatella, että hyvin vastaanotetun Uimarin jälkeen kakkoskirjan kanssa on tullut liian kiire. Ehkä tätä olisi pitänyt hioa pidempään ja jatkaa kirjoitustyötä vielä jonkin aikaa.
Vaikka Lähiössä on puutteensa, Joakim Zander on silti erinomaisesti ajassaan kiinni, sillä terrorismi on varmasti dekkareiden seuraava suuri trendi. Huomasin kustantamojen katalogeista ainakin muutaman syksyllä ilmestyvän dekkarin, joiden keskiössä on ISIS. Dekkarit tuntuvat aina kuvaavan yhteiskunnassa pinnalla olevia pelkoja: tällä hetkellä suuri pelko on ehdottomasti radikaali-islam ja siihen kytkeytyvä terrorismi.
Joakim Zander: Lähiö (Orten)
Suomennos Maija Kauhanen
Tammi 2016
397 sivua
Muut Nordic Noir -teemassa ilmestyneet:
